Etelä-Gotlanti Linnen jalanjäljillä 4.9.-9.9.2017

Teimme Petrin kanssa uuden pyöräretken Gotlantiin syyskuun ensimmäisellä viikolla. Lähdimme Viking Mariellalla lauantaina 2.9. Tukholmaan. Tutustuimme Olof Palmen surman muistomerkkiin Svegatanilla, vanhaan kaupunkiin päällisin puolin, mm. vanhaan postirakennukseen, raatihuoneeseen ja tietysti rautatieasemaan väkisinkin. Södra Stationin kautta saimme pyörät Nynashamniin menevään junaan, josta tutulla Destination Gotlandin lautalla matkan pääkohteeseen Gotlantiin. Iltalautta osui tuuliseen aikaan, laivan kannella näkyi vain pimeytta ja vaahtopäisiä tyrskyjä laivaan keinuttamassa. Yövyimme ensimmäisen yön tutussa paikassa sataman viereisessä puistossa saman tammen alla, jossa edelliselläkin reissulla kesällä 2015. Matkan varrella monessa kohdassa bongasimme erilaisissa infokylteissä merkintöjä Linnen tutkimusmatkoista saarella 1740-luvulla. Tämä innoitti meitä suuresti, vaikkemme olleetkaan suoranisesti hänen oppialansa harrastajia:)

Maanantai 4.9. alkoi sateisesti. Aamupäivä satoi aika lailla ja pääsimme lopulta lähtemään liikkeelle iltapäivän puolella. Ajoimme Södra Hällarnin luonnonpuistoalueen kautta kohti etelää. Näimme hienoja rinteitä, klinttikallioita ja pienen koskenkin matkan varrella. Nyt ohitimme Högklintin koska viimeksi kulutimme siellä jo aikaa ihan tarpeeksi. Kävimme myös Peppi Pitkätossun kotipaikassa Kneippbyssä jossa bongasin itse Pepinkin taluttamassa koiraansa:D

Kävimme Toftan kirkossa ja seuraavaksi pidimme tauon Klintehamnin kioskilla. Kävin myös satamakirkon ovella, mutta siellä oli jokin tilaisuus menossa joten tarkemmin ei ehtinyt tässä kohtaa tutustumaan. Gannarvessa näimme hienon pronssikautisen veneemuotoisen kivirakennelman ja kävin myös Fröjelin kirkossa pimeällä otsalampun avulla. Gotlanti on myös kirkkobongarin paratiisi, toisin kuin Suomessa kirkot ovat avoimia täällä ympäri vuorokauden. Petrin pyörässä piti vaihtaa takavaihtajan vaijeri, mutta onneksi tämä ei lopulta paljon viivästyttänyt ja sadekin alkoi tyyntyä hitaasti. Ajoimme ensimmäiseksi yöksi Djupvikin hiekkarannalle, josta avautui komeat näkymät Lilla ja Stora Karlsön saarille.

Käydyt kirkot matkan varrella

2015 Visbyn tuomiokirkko, Lummelunda, Hangvar, Sjönhem, Stenkyrka, Fårö, Bunge, Lärbro, Slite, Hejdeby

2017 Tofta, Västergarn, Klintehamn, Fide, Fröjel, Hablingbo, Sundre, Vamlingbo, Hamra, Havdhem, Östergarn, Kräklingbo, Ala, När, Roma, Follingbo, Eke

Linkki Petrin kuviin:

https://drive.google.com/file/d/0B7w7pR8WwglmOGsweXRjUmZQNEE/view

 

Södra Hällarnan alueen vesiputous heti Visbystä etelään

Kneippbyn Peppi Pitkätossun kotona Petri ja Peppi taustalla:)

Gannarven pronssikautinen vene tms tien varrella

Yksi monista linnoituksista läntisellä rantatiellä Toftan ja Klintehamnin välissä.

Tiistaina 5.9. paikalliset kalastajat tulivat käymään kalastajatuvalla ja yksi retken kohokohdista oli kun yksi heistä halusi todistaa meille suomen kielen taitoaan laulamalla Sibeliuksen Finlandia-hymin ensimmäisen säkeistön alkua. Siksi oli itsekin pakko kohteliaisuudesta esittää Du Gamla Du Frian alkusanoja;) Lähdimme jatkamaan Djupvikenin kalastajakylälle ja siitä rantareittiä etelään. Rannalla oli vanhoja hylättyä bunkkereita ja molemmat saaret näkyivät hienosti lähelle. Näimme kaukaa myös Stora Karlsön saaren majakan tornin huipun saaren vastarannalta länsipuolelta. Näimme myös kalastajia kahlaamassa tuulisessa rantavedessä. Näimme vanhan muistomerkin tien varressa ja kävimme Marguksen käsityömyymälässä täyttämässä vedet. Kohtelias myyjäemäntä lahjoitti meille nälkäisille pyöräilijöille leipääkin. Tack så mycket! Kävimme tutustumassa Fiden kirkkoon ennen kuin illan hämärtyessä poljimme Burgsvikiin. Leiriydyimme kylän sataman uimarannalle, jossa oli myös ruotsalaiseen tapaan Grillplats vieressä ja kesän jäljiltä hylätty saluuna sekä rantasauna.

Merimetsot aamuvenyttelyllä Djupvikenin rantakivellä. Taustalla Lilla Karlsö.

Djupvikenin rannalla kalamajan vieressä majoittumassa. Taustalla Lilla Karlsö etualalla ja Stora Karlsö kauempana takana.

 

Keskiviikkona 6.9. tutustuimme aluksi Burgsvikin satamaan ja rantaan, jossa oli myös jonkinlainen varattava sauna. Kesältä 2017 kaikki oli kuitenkin jo suljettu elokuun loppuun mennessä. Jatkoimme eteenpäin kohti Valarin majakkaa, joka oli aika hyvin piilotettu rantametsiköiden kätköihin. Tämä löytyi kuitenkin lopulta paikallisen koiranulkoiluttajan vinkkaamana meren rannalta erilaisten nurmikkopihojen reunalta. Pidimme taukoa Burgsvikin leirintäalueella ja jatkoimme sitten ajoa kohti saaren eteläkärkeä. Kivimuseo oli todella hieno kohde. Karhunvadelmia oli todella paljon alueen pihassa ja kivilouhoksen toiminnasta saimme kylttejä lukemalla kuitenkin kohtuullisen käsityksen, vaikka itse museon ovet olivatkin kiinni jo kuluneelta kesältä.

Hoburgin Gubbe oli päivän ehdoton ykkösnähtävyys ja yksi merkittävimmistä ellei jopa kaikkein merkittävin luonnonnähtävyys koko Gotlannin saarella. Kävimme kuvaamassa kivimuodostelmia päällisin puolin illan hämärtyessä ja katsoimme ettei aika riitä enää jatkaa matkaa samalla päivällä. Pystytimme teltan Hoburgin Ukon kupeeseen mahtavalle merimaisemapaikalle ja illastimme perinteisen trangia-illallisen, pastaa, tomaattikastiketta jne. yllättävän koleassa illassa.

Aamu Burgsvikissa

Valarin hieman maalipinnasta kulahtanutta majakkaa halaamassa. Tämä oli hyvin epäruotsalaista. Normaalisti kaikki olivat priimamaalissa, tiet viimeisteltyjä ja talojen pihapuutarhat kuin postikorteista trimmattuina.

Lehmätapaaminen matkan varrella

Bottarven komea museotila

Gotlannista löytämämme ja valloittamamme korkein (Tunturi) Hoburgiin menevällä rantatiellä

Kivimuseo Etelä-Gotlannissa. Hoburg taustalla kauempana.

Henri Hoburgin Ukon päälaella. (Huomaa punainen nenä isommalla ukolla:)

Hoburgin Gubbe suojasi jyhkeällä olemuksellaan hyvin yöpymistämme alueen kupeessa

Sivuprofiili Hoburgin Gubbesta

Hoburgin alue

Torstaina 7.9. jatkoimme Hoburgin alueeseen tutustumista. Kävin koluamassa  merimetsojen ja lokkien tehokkaasti lannoittamalla viettävällä rinteellä saaren eteläkärkeen johtavissa luolissa ja lopulta aivan eteläkärjessä, josta parin kaatumisen jälkeen sain luisteltua itseni takaisin selville vesille. Toinen matkan kohokohta oli, kun tapasin samalla alueella seikkailevan tukholmalaisen biologinaisen, joka kehui ruotsin kielen osaamistani;)  Ei ruotsin taitoni mikään kehuttava ole, mutta mukava kuulla silti paikallisilta tällaista. Kiersimme Petrin kanssa alueen näköalapaikat, kävin itse lisäksi kuvaamassa rinteen luolissa ja sitten jatkoimme matkaa eteenpäin Hoburgin majakalle. Majakka oli kiinni, mutta hyvä kuvattava kohde silti ulkoa päin. Seuraavaksi pyöräilimme Sundren kirkkoon. Kävimme seuraavaksi Vanlingbon kirkossa ja luontomuseossa (Naturumissa) sekä lounastimme hyvinkin ns. ruotsalaisittain fiinissä ruotsalaisessa vanhassa kartanotyyppisessä puutarharavintolassa. Sitten jatkoimme etelään Holmhällarnin raukeille. Alueella oli myös Heligholmenin majakka aivan rannan läheisyydessä olevalla saarella. Tutkimme raukkialueen ja jatkoimme pyöräilyä Faluddenin niemelle, jossa oli aidan takana myös Faluddenin majakka. Alueella oli paljon puolustusvoimien infraa, josta osa tosiaan aidatun alueen takana. Rannalta oli kuitenkin komeat näkymät merelle saaren itäpuolelle. Jatkoimme pyöräilyä ja ehdimme vielä kauppaan ennen sulkeutumista Burgsvikiin. Sitten kävimme bongaamassa Öjän kirkon ja seuraavaksi pimeän jo alkaessa laskeutua ajoimme kohti pohjoista. Pimeässä löytyi hieno yöpymispaikka Grötlingbosta urheilukentän vierestä, joka osoittautui vielä historiallisesti merkittäväksi Lagerlingenin- Hansavallenin alueeksi.

Näkymä yhdestä läpikiipeillystä Hoburgin luolasta kohti merta.

Gotlannin eteläkärjen välimatkatieto

Petri ja Henri Holmhällarnin raukkialueella. Taustalla Heligholmenin majakkasaari.

Faluddenin majakka aidatulla sotilasalueella.

Lagerlingenin sotahistoriallinen alue nykypäivänä. Jalkapallokentän laidalla löytyi pimeässä hyvä yöpymispaikka.

Infopläjäys yöpymispaikkamme historiasta

Perjantaina 8.9. jatkoimme matkaa Havdhemiin, jossa kävimme bongaamassa rutiinilla taas yhden kirkon ja myös maatalousmuseon pihalta katsoen. Gotlanti on yleisesti myös kirkkoharrastajan paratiisi, kaikki kirkot ovat avoinna päivin öin ympäri vuorokauden. Osa kirkoista piti tutkia jopa otsalampun valossa sisältä, mikä teki niistä tavallaan hyvin mielenkiintoisia nähtävyyskohteita. Toki päivällä onnistuimme tutkimaan suurimman osan näistä. Alttarimaalaukset olivat komeita ja monien kirkkojen seinissä oli satoja vuosia vanhoja maalauksia ja kirjoituksia. Sitten jatkoimme kohti Närin majakkaa ja luonnonsuojelualuetta, jossa mustavalkoiset lehmät alkoivat tehdä läheistä tuttavuutta. Menimme sisälle majakka-alueen portilla aidattuun pihaan ja lehmät tulivat kuikuilemaan vielä joukolla portin taakse. Lehmiä oli usean  kymmenen joukon lauma vaeltelemassa vapaana hiekkatien vierustoilla ja alueen niityillä.

Närin majakka oli komea ja koko alue oli todella vaikuttava. Tuuli alkoi nousta noin 7-8 metriin sekunnissa ja varsinkin tällä niemen kärjen kohdalla se tuntui tehokkaasti. Jatkoimme matkaa kohti Ljugarnia, jossa oli pieni kalastajakylä ja myös vähemmän näyttävä pieni majakka. Tämän jälkeen tuli pieni kalastajakylä ulkomuseona ennen Folhammarin raukkialuetta. Tämä oli selvästi vaikuttavampi kuin Holmhällarin alue. Raukit olivat suurempia, erikoisempia ja niitä oli paljon enemmän. Jatkoimme matkaa kohti Kathammarsvikin leirintäaluetta, jossa osin sateisen ja tuulisen päivän jälkeen oli mukava päästä sisämajoitukseen.

Närin majakka vastarannan venesatamasta kuvattuna

Merimetsoyhdyskunta

Henri Närin majakalla

Ljugarnin majakka

Wangen maatilamuseo

Folhammarin raukkialue

9.9. oli viimeinen ajopäivä saarella. Kävimme tutustumassa Sandvikenin luonnonsuojelualueen kupeessa olevaan hiekkarantaan leirintäalueella niemen eteläisessä lahdessa. Sitten kun saimme pakattua kamat viimeistä päivää varten ajoimme Herrvikin kalastajakylän näköalapaikalle pienelle tauolle. Sitten ajoimme Katthammarsvikin kylälle ja kävimme katsomassa tien vieressä komeaa näköalapaikkaa sekä vanhaa linnoitusta. Östergarnin Kräklingbon ja Alan kirkot tuli tässä kohtaa katsottua luonnollisesti. Roman museorautatie ja vanhan muinaisluostarin jäänteet olivat todella mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Näimme Romassa myös Gotlannin suurimman nuuskatehtaan…

Lopulta pimeän tultua kurvailimme takaisin Visbyhyn puiston kantayöpymispaikkaamme seuraavan päivän paluumatkaa varten. Onneksi nyt ei enää satanut eikä tuullut samoin kuiin alkumatkasta, tai sitten olimme jo tottuneet näihin kuluneen viikon aikana… Gotlanti oli yhtä vaikuttava kuin ensimmäisellä kerralla 2015. Kilometrejä tuli tällä matkalla 326 km, vuonna 2015 matkaa kertyi hiemän vähemmän,  289 km. Pohdin itsekseni että jos johonkin saareen voi todellisesti ja tulisesti voin rakastua niin se on juuri tämä Gotlanti 🙂

Kräklingbon kirkko sisältä

Kräklingbon kirkko ulkoa

Pieni jäljelle jäänyt pätkä vanhasta rautatiestä, joka on kulkenut Gotlannin saarella viimeksi 1960-luvulla. Rautatieverkosto kulki Sliten ja Visbyn välillä sekä Roman ja Visbyn välillä sekä myös Fidenäsin ja Visbyn välillä. Kuva on Roman läheltä.

Nykyinen museorautatieasema Romassa

Roman vanhan muinaisen luostarin jäänteet

 

 

Mainokset

Jätkäsaaren kierto 2.8.2017 ja Kaskisaaren kierto 7.8.2017

2.8. meloin Jenni Saarisen kanssa Jätkäsaaren ympäri kontilta Lauttasaaresta. Kävimme myös Pihlajasaaressa, minä jopa ensimmäistä kertaa maissa tutustumassa. Jätkäsaaren satama on yhdistelmä laivateknologiaa ja kaupunkimaisemaa, Ruoholahden kävelysillat ovat hauskoja alitettavia tällä matkalla. Matkaa kertyi noin 20 km.

Tein yksinäni lyhyen lenkin Kaskisaaren ympäri myös 7.8.2017.

Kaupunkimaisema Helsinkiin Jätkäsaaren satama-altaasta

Maauimalat Vantaan Leppäkorvessa ja Helsingin Pirkkolassa kesällä 2017

Keväällä kävimme Juliuksen, Dianan ja Nicolaksen kanssa Vantaan Leppäkorven hiekkakuopan viileässä vedessä ja myöhemmin heinäkuussa 29.7. kävin Dianan ja Nicolaksen kanssa Pirkkolan Plotissa, samantyyppisessä hieman enemmän rakennetussa maauimalassa. Molemmat olivat hienoja paikkoja ja kokemuksia.

Diana ja Nicolas Plotin maauimalan keskiössä, vehreällä tasanteella.

Pyhtään Kaunissaari ja Kotkan purjelaivat 14.7.-17.7.2017

Pyhtään Kaunissaari oli komea saari, jonne poikkesimme Tall Ships Racen aikaan Dianan ja Nicolaksen kanssa pidennetylle viikonlopulle keskikesällä. Tutustuimme saaristolaismuseoon ja kävimme kahdessa eri paikallisessa vuokrasaunassa, jossa toisessa myös yövyimme. Muuten yövyimme saaren pohjoiskärjen hiekkarannan, Pohjaspään kupeessa. Yhteysalus Kotkasta toimi hyvin ja sain myös auton mahtumaan lautan kyytiin, joka helpotti tuntuvasti retken tekoa.

Tallholmen 15.-16.8.2017

Kävimme Markon kanssa melomassa idyllisellä Tallholmenin saunasaarella, joka on Sipoon Kaunissaaren lähellä. Tallholmenista on Kaunissaareen vain noin 1,5 km. Lähdimme melomaan Kallahdenniemestä Rivelilahden uimarannalta Rivelinniemen kupeesta. Tämä oli täydellisen hyvä ranta melontaa ajatellen. Meloimme Kalliosaaren ohitse ja Mustan Hevosen eteläpuolelta suoraan Tallholmeniin. Viritimme teltan, tapasimme ystävällisiä veneilijöitä kolmen venekunnan verran ja lopuksi pääsimme saunomaan ennen nukkumaan menoa. Seuraavana aamuna ennen lähtöä huomasimme että kajakin peräsimestä oli mystisesti hävinnyt yksi ratkaiseva osa, joka oli täytynyt upota veteen. Tätä emme löytäneet etsinnöistä huolimatta rantavedestä. Kiersimme Tallholmenin saaren vielä ympäri ja meloimme sitten Mustan Hevosen pohjoispuolitse takaisin. Tässä kohtaa lounaistuuli teki ilman peräsintä ohjattavan kajakin melomisesta todellakin riittävän raskasta. Kajakki pyrki kääntymään tuulta vastaan koko ajan ja jouduimme molemmat melomaan vasemmalta puolelta saadaksemme sen pysymää yhtään oikeassa kurssissa. Peräsintä ei ole todellakaan varaa menettää missää vaiheessa, tuli liiankin hyvin huomattua tämä käytännössä. Keli oli sentään onneksi hyvä, tuulta vain 4-5 metriä sekunnissa. Matkaa tuli noin 22 km edestakaisin.

Rahtilaiva Mustan Hevosen edessä

Tallholmenin sauna

Vanha muinaishauta

Sammakko

Varaustupa, jonka yhteydessä oli myös sauna. Tämä sauna näytti olevan päällisin puolin tosin huonompi kuin yleisessä käytössä oleva.

Telttapaikka saaren pohjoisrannalla

Jussaari 17.6.2017

Suomen Luonnon päivänä Jussaarelle eli Jussarölle oli järjestetty yleisökyytejä Torsön Baggön merivartioaseman laiturista. Kävin lasten kanssa tutustumassa saareen. Heille tämä oli ensimmäinen kerta, itse kävin melomassa täällä viimeksi 2013 kesällä. Nähtiin vanhat asuinparakit, poraustorni ja vanha merivartiotorni, josta näkyi etelässä oleva Sundharunin majakkaluoto majakoineen hyvin selvästi. Etäisyyttä kun on vain alle 4 km. Autiotalossa kävimme myös tutustumassa tornin lähellä ja kiersimme erityisesti itäpuolen komeita kallioita ja isokivistä merenrantaa, joka on edelleen tumma malminporauksen ajoilta. Rannalle oli nyt merkitty jo hyvin toimiva luontopolku hienoimpien maisemien lävitse.

Jussaaren kaivos oli toiminnassa 1961-1967 eli sen sulkemisesta tulee 50 vuotta tänä vuonna. Se oli aikansa Klondyke, josta valitettavasti ei tullutkaan pitkällä tähtäimellä tuottavaa ”kulta”kaivosta saarelle muuttaneille työntekijöille perheineen jne. Rautamalmia louhittiin merenpohjasta noin 200 metrin syvyydestä.

Ennen lähtöä tutustuimme vielä nopeasti varaussaunaan laiturin lähellä. Paluumatkalla yhteysaluksen kippari onneksi soitti laivan pilliä, jolloin bongasimme läheisellä luodolla päivystävät kaksi merikotkaa. Toinen lähti nopeasti lentoon toisen jäädessä kalliolle.

Juliu, Diana ja Nicolas vanhan asuinparakin edustalla

Jussarön itärannalla

Itäisen rannan kallioilla

Vanhalla merivartiotornilla

Näkymä tornilta taustalla olevalle majakalle Sundharunin luodolla

Päivystävä merikotka paluumatkan ilona