Vuoksennauhan melonta 4.6.-16.6.2017 Kiuruvesi – Lappeenranta

4.6. 2017 aloitimme Markon kanssa Vuoksennauhan läntisen reitin melontaprojektin Kiuruveden Rantakylästä Kettulanlahden uimarannalta. Sää oli kirkas, mutta tuulinen ja aika viileä. Vesi oli vielä jäätävän kylmään näillä leveysasteilla. Kiuruveden keskusta oli kaunis, järveltä päin nähtynä kirkko varsinkin näkyi hyvin joka suuntaan. Ensimmäinen päivä oli myötätuulta lähes koko ajan. Meloimme Ryönänselkää eteenpäin ja poikkesimme Honkarannassa. Sitten löytyikin jo Kiurujoen suu. Tämä oli hyvin kaunis joki pohjoissavolaisessa maalaismaisemassa. Saarikosken museokanava oli nähtävyys itsessään ja siinä pääsin kokeilemaan ns. ”kanavamestarin” taitojani. Nousin laiturin reunalta rannalle ja onneksi paikalla oli täti joka vähän osasi kertoa miten sulkuportteja käytetään. Lopulta ne olivatkin yksinkertaisia, Marko meloi kajakin sulun läpi ja jatkoimme eteenpäin. Runnin kylpylän lähellä oli myös laavu vastarannalla. Sitten tulimme Haapajärvelle. Meloimme järvenselän yli Väätäjänsaaren laavusaaren pohjoispuolelta seuraavaan Kihlovirtaan. Sitten vastaan tuli Porovesi ja Iisalmi. Rantauduimme Kumpusaareen, joka osoittautui hienoksi leirisaareksi. Iisalmi näkyi hyvin kiikarilla pohjoispuolelta. Grillasimme ja yövyimme teltassa saaren länsipäässä. Matkaa tuli ensimmäiselle päivälle noin 35 km.

 

Heinäveden kirkko Kermajärven rannalla aamuyöllä matkalla Joensuuhun 4.6.2017

Viimeiset kuvaukset Kettulanlahden uimarannalla Kiuruveden lähtöpaikalla aamupäivällä 4.6.2017

Kiuruveden kylillä. Kaunis kirkkomaisema ja aurinkoinen sää siivittivät yhdessä myötätuulen kera melojat hyvään lähtöpäivään 🙂

Saarikosken museokanava Kiurujoella

Sitten kun portit saatiin lopulta auki, kanavaan ajo tapahtui jouhevasti

Kiurujoki Runnin kylän kohdalla

Marko Poroveden Kumpusaaren laavulla grillailemassa ensimmäisen melontapäivän päätteeksi.

5.6.2017 seuraavana päivänä maanantaina jatkoimme melontaa Porovedeltä Nerkoonjärvelle. Järven länsilaidalla Nerohvirran pohjoispuolella Akkolahdessa näytti olevan myös laavu ja uimaranta, mutta emme pysähtyneet sinne vaan jatkoimme edelleen etelään. Heiskalansaaren eteläpäässä oli merkitty laavu, mutta ranta oli todella jyrkkä ja kivinen eikä siis erityisen suositeltava melojille, jotka haluavat varoa kajakkiaan liioilta kolhuilta. Sitten meloimme Nerkoon kanavaan, jonka kohdalla ei ollut mitenkään ylitarjontaa mistään palveluista. Koko Onkivesi piti meloa lähes yhtä soittoa läpi koska hyviä taukopaikkoja ei juuri löytynyt tämän järven kohdalla. Järven puolivälissä Ulmansaaren ja Mäntysaaren välinen alue oli ruovikkoista, mutta onneksi veneilijöitä ja samalla myös melojia varten oli ruopattu hyvä reitti, jota pitkin pääsi suorinta reittiä eteenpäin. Yövyimme järven eteläpäässä Karjusselän kohdalla olevassa Naarvanniemessä, jossa oli sentään hyvä uimaranta ja myös laavu.

Iisalmi Kumpusaaresta kuvattuna

Nerkoon kanavalla

Onkiveden pohjoispäästä Nerkoon kanavan läheltä löytyi sentään järveä kuvaava onki 😉

Naarvanniemen laavulla yöpuulle menossa

6.6.2017  tulimme alkumatkasta heti Ahkiolahden kanavalle, joka oli oikeastaan vastakohta aika eristäytyneen oloiselle Nerkoon kanavaympäristölle. Varsinaisen kanavan vieressä oli museokanava ja heti Maaninkajärven puolelle tultaessa jopa melojia varten rakennettu kajakkilaituri, josta isot pisteet tälle paikalle 🙂  Ruuskalansaari oli komea paikka ja etelärannalla oli uudehko hieno laavu ja hiekkaranta juuri sopivastu taukoa ajatellen. Maaninkajärven jälkeen tuli Pieni Ruokovesi ja sen jälkeen Suuri Ruokovesi, jossa riitti aakeeta ja laakeeta. Näiden järvien välissä oli Ruokovirran kanava, jonka meloimme onneksi museokanavan puolelta ja näimme Ruokovirran taistelun komean kivisen muistopaasin. Kuulimme myöhemmin että että Suuren Ruokoveden ja Pohjois-Kallaveden välisellä ns. raja-alueella Petynsaaren koillispuolella on Harsu- niminen pieni luoto, jossa on laavu. Tämä vinkkinä tuleville retkeilijöille taukopaikaksi. Yöttömän yön loisteessa illan pidentyessä yön puolelle meloimme Pohjois-Kallaveden läpi ja päädyimme puoliksi sattumalta Sorsasaloon yöksi bongattuamme hyvän leiripaikan aiemmin suunnittelemamme Karhonsaaren sijasta.

 

Ahkiolahden uusi kanava

Ahkiolahden museokanava

Ruuskalansaaren täyden kympin laavu Maaninkajärvellä

Ruokovirran museokanava

Ruokovirran vuoden 1808 taistelun muistomerkki

Suuri Ruokovesi ja horisontissa savolainen ”Tunturimaisema”

7.6.2017

Sorsasalosta jatkoimme kohti Riistavettä ja Kotasaaren kiertoa pohjoispuolelta. Alue oli melko saarinen ja hyvä GPS sekä hyvä suunnistaja oli tällä kiharaisella reitillä todella tarpeellinen, että päästiin eksymättä yöpaikkaamme Kipansalon mökille. Söimme tuhdisti ja saunoimme tietty lopuksi ennen nukkumaan menoa.

Sorsasalon grillikatos Kuopiossa Pohjois-Kallaveellä

Remontissa oleva silta 9-tiellä Jännevirran kohdalla

Suomen kolmanneksi suurimman sisävesisaaren ”Kotasaaren” noin 290 km2 pohjoisin alikulkusilta Ukko-Lyntin saaren ja Karhonniemen välissä.

Vanha kivisilta Riistaveden kylän keskustassa Melaveden ja Kuukan välissä

Kipansalon saaren eteläpäässä oleva komea mökki

Kipansalon mökki sisältä. Sänky kahdelle ja sauna samassa rakennuksessa vielä aika paljon useammalle henkilölle 🙂

8.6.2017  jatkoimme matkaamme. Heti kohta tuli Summan laavu ja laituri vasemmalla puolella Rötikön kohdalla. Meloimme eteläisintä reittiä Haisovan ns. kanavan eli metallisen alikulkuputken läpi Roikanveden puolelle. Sitten tulikin vastaan Pippurinsalmessa jo 539-tien alitus ja saapuminen Suvasvedelle. Meloimme Jänissalon pohjoispuolelta kapeikosta järvenselän itärannalle, josta oli tyynellä ilmalla hienoa katsella maisemia ja ottaa valokuvia. Ukonniemen kohdalla käännyimme Heinäveden reitille ns. virallisesti ja ihastelimme ensin Vierunvuoren jyrkkään ja lohkareiseen kallioon tehtyjä tekstejä. Meloimme Paimensaareen yöksi, joka oli jo entuudestaan tuttu, luotettava ja turvallinen aina mielenkiintoinen nähtävyys. Lampaat tulivat tervehtimään tällä kertaa vasta kun olimme kiertäneet uuden luontopolun päätalolle asti.

Suvasvesi on aina vaikuttava näky ja varsinkin tyynenä mieluisaa katseltavaa

Vierunvuoren kalliot kuvineen ja teksteineen. Kuka ne mahtaa olla käynyt raapustamassa, koska aktiivista piirtämistä on kalliolla ollut kaikesta päätellen jo pitkään…

Paimensaari kutsui taas luokseen auringon laskiessa.

Musta lammas tuli tervehtimään vain Markoa ja valkoinen vain minua. Eivät suostuneet tekemään uudestaan enää päinvastoin vaikka yritettiin 😀

Tilan vanhan savusaunan kiuas.

9.6.2017

Paimensaaresta jatkoimme matkaa Pouhansaaren eteläpuolelta kiertäen Varisvedelle ja Karvion kanavalle. Siellä pidimme tauon ja myö Markon vanhemmat tulivat tervehtimään meitä pitkämatkalaisia tälle etapille. Sitten jatkoimme Kermajärven yli Kerman kanavalle, josta alkaa mielestäni koko Heinäveden reitin hienoin ja vauhdikkain myötävirtainen osuus Ruokovedelle asti. Kerman kanavan jälkeen tulee Vihovuonteen kanava ja melkein heti perään Väärän avokanava, jonka kohdalla on koko osuuden minusta voimakkain myötäimu risteävässä kohdassa. Tulimme Pilpan kanavalle harmittavasti juuri kun kanava oli ehtinyt sulkeutua. Onneksi kanavan alueen lähistöltä löytyi hyvä yöpymispaikka auringon jo mentyä mailleen.

Karvionkoski vasemmalla ja oikealla puolella kanava heti vieressä.

Karvionkoski

Markon vanhemmat tulivat käymään myös Karviolla.

Kermajärvi ja ”horisontissa” Heinäveden kirkko kukkulan huipulla

Kerman kanava

Kermankoski

10.6.2017 jatkoimme Pilpan kanavalta kohti Koloveden kuuluisaa kansallispuistoa. Saimaannorppaa ei näkynyt, mutta muuten tyynellä säällä alueella oli hienoa ja myös melojia tuli paljon vastaan. Ukovuori on komea nähtävyys vesiltä ja kannattaa käydä katsomassa kalliomaalaus alarinteellä, mutta huipulla käynti meni lähinnä vain hyvästä liikunnasta. Näköalat puiden takaa eivät olleet kovin erikoiset. Ukonkannasta kuulin että pääsee läpi, mutta se vaati kahlaamista mutaisessa ruovikossa ja kivikossa, joten ei välttämättä ole kaikkein miellyttävin vaihtoehto vaikka oikaiseekin jonkin verran reittiä kansallispuistoa kiertäessä. Tällä reitillä näkee toisaalta komean Ukonlahden, mikä on itsessään nähtävyys Ukonvuoren jälkeen. Jatkoimme matkaa Kärängönlahdelle ja kapeikosta läpi Pienen Koloveden puolelle. Siitä sitten Pyylinsaaren ns. ”ränniä” pitkin suoraan etelään ja yöksi Pyttyvedelle Kauko-Lienan eksoottiseen saareen, jossa on grillipaikan jäänteitä sopivasti jäljellä ja viihtyisä tasainen telttapaikka.

Pilpankoski

Pilpan kanava

Koloveden Vaajasalon Ukonniemessä oleva Ukonvuori keskellä

Ukovuoren lippa, jonka katveessa on kalliomaalaus

Infotaulu

Tässä näkyy mitä näkyy

Ukovuoren huippu on merkitty näillä taikaesineillä 🙂

Vaajasalon Ukonkannasta pääsee Ukonlahdelta läpi Metsoselän puolelle, jos on valmis uittamaan kajakkia ja kahlaamaan mudassa, kivikossa ja ruovikossa.

Illallinen Kauko-Lienan saaressa

11.6.2017 jatkoimme Kauko-Lienan saaresta eteenpäin Pyttyvedeltä kohti Oravia. Oravissa pidimme kunnon tauon ja söimme pizzat. Jatkoimme Oravin kanavasta Haukivedelle Linnansaaren kansallispuistoon ja kohti Savonlinnaa. Selällä tuuli jonkin verran, mutta ei kuitenkaan liikaa. Illan tullen pääsimme hyvissä ajoin Hietasaareen.

Oravissa paistaa aina aurinko. Retkimelojien Mekka on vakietappi 🙂

Hietasaari eteläisellä Haukivedellä Linnansaaren kansallispuistossa

12.6. 2017 jatkoimme Hietasaaresta kohti Savonlinnaa. Tutustuimme ensin Sulosaaressa olevaan luontopolkuun ja myös laavuun, joka oli tosin hyin citypainotteinen laavu. Ei oikein voi suositella retkimelojille, alueella ei oikein ole omaa rauhaa juuri lainkaan. Kalliolinnan taideateljee ja ravintola oli kiva paikka ja Hopeasalmen puusilta oli kaunis. Poikkesimme luonnollisesti Olavinlinnan eteiskammarissa ja Riihisaaren nähtävyyksissä pintapuolisesti, patsaalla ja museon eteiskammarissa sielläkin 🙂   Kävimme myös Hesburgerissa. Sitten jatkoimme tuulisessa säässä kohti Pihlajavettä. Sateen ja tuulen säestämänä meloimme Vekaransalmen lossille, josta jatkoimme edelleen läheisen Unisaaren viereiseen luotoon. Jouduimme jäämään tähän saareen myös toiseksi yöksi kovan tuulen ja sateen takia eli  13.6.2017 kului samassa saaressa.

Olavinlinna Savonlinnassa on myös kohde, jota on vaikea jättää bongaamatta vaikka se näyttääkin samalta joka kerralla 😉

Kesamonsaaren ja Muhasaaren välinen Muhasalmi pohjoisella Pihlajavedellä on melottavissa läpi tästä tunnelista.

Vekaransalmen lossin jälkeen tulevan Unisaaren itäpuolella oleva pieni nimetön luoto tarjosi suojapaikan yli vuorokaudeksi sateen ja kovan tuulen yllättäessä.

14.6.2017 pääsimme pidennetyn tauon jälkeen jatkamaan Sulkavan soudusta tuttua reittiä Partalansaaren länsipuolelta kiertäen koska katsoimme tämän tuulelta suojaisemmaksi reitiksi. Linnavuori on aina komea kallio järveltä päin nähtynä ja Enonveden kohdalla mutkassa kajakki ui välillä osittain pinnan alla mikä hiukan säpsähdytti. Sivumyötäinen tuuli ei ollut kova mutta kuitenkin riittävä. Myötätuuli saatteli meidät hyvin Haapaselälle asti, joka oli onneksi lähes tyyni ja hyvä meloa Puumalaan asti. Puumalassa pidimme pitkän tauon, kävimme ostoksilla mm Alkossa ja ihastelimme tietysti taas siltaa myös maitse sekä muitakin nähtävyyksiä kuten kirkkoa ja kunnantaloa. Jatkoimme yöksi Rokansaareen, joka oli todella mahtava retkeilysaari. Päätimme tällä kertaa vuokrata mökin telttailun sijasta. Paikalla oli Umpilammella myös yleinen sauna, mökin vuokraamme kuului oma sauna Enolammen rannassa.

Sulkavan Suursoutujen lähtöpaikalla Hakovirralla ei sää mököttää ihan virallisestikaan 😀

Poseerauskuva Hakovirran sillan edustalla

Linnavuori Hakovirran jälkeen alle 2,5 km päässä sillasta.

Marko Puumalan kunnantalon tykkien luona

Seuraava kohde oli Rokansaari

Majoituimme tässä Tillikan mökissä, jossa oli myös oma erillinen saunarakennus Enolammen rannalla.

Mökki sisältä

15.6.2017 jatkoimme Rokansaaresta Suur-Saimaan selälle. Poikkesimme Hietasaareen, jossa pidimme taukoa ja tutustuimme päällisin puolin maisemiin. Sitten meloimme Kyläniemen Rastinniemen ohitse Ilkonsaarille. Yövyimme tällä saarella, kävimme tutustumassa saaren tsasouniin. Eteläpäässä oli rakenteilla kaksi tsasounaan, jossa Marko kiinnitti huomiota evankelis-luterilaiseen ristiin toisessa näistä. Mielenkiintoinen yksityiskohta, oliko työ vielä kesken tms. Saaren pohjoispuolella oli kolme valmista tsasounaa, joissa näistä yhdessä jälleen samalle vieraskirjan sivulle mahtui kolmen muun Vuoksennauhan melojan nimmarit. Matti Hovi, Sisko Ruokonen ja Jorma Kohonen kävivät samalla paikalla toukokuussa.

Hietasaarella Kyläniemen lähellä. Kyseessä on nimenomaan Kyläniemeä lähempänä oleva Hietasaari. Samanniminen kooltaan suurempi kaimasaari on myös alle 5 km länteen tästä kohdasta.

Hietasaaren sauna

Ilkkonsaarella pukkasi uutta tsasounaa saaren eteläosaan.

Henri Ilkonsaaren eteläosassa sijaitsevalla rantakallion ristillä.

16.6.2017 oli retken finaalipäivä. Lähdimme aamulla aikaisin Ilkonsaaresta kohti Vehkataipaleen kanavaa. Tässä piti taas harjoitella kanavan säätämisen taitoja. Meloimme kauniina iltapäivänä Lappeenrantaan Myllysaaren uimarannalle, joka oli taas aivan hulppea ja huikea kokemus!

Matkaa kertyi yhteensä 520 km.

Tässä romppeet päällä samassa maalissa jo toisena vuotena peräkkäin 🙂

Lopuksi vielä siviilit päällä ennen kotiinlähtöä.

 

Koskileiri Kotkan-Kouvolan Ahvionkoskella 6.-7.5.2017

Salon Melamogulit järjesti koskikokeilun Kotkan ja Kouvolan alueilla sijaitsevan Ahvionkoskella toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Retken vetäjänä toimi Kai Schneider, mukana olivat lisäksi Esa Härmä ja Sakari Haavisto minun lisäkseni. Martinkoskessa on kaksi laskureittiä, helpompi ja vaativampi. Harjoittelimme lossausta akanvirrasta päävirtaan ja pienen kiven takana olevan virtauksen voimassa kajakin oikaisemista. Nämä osoittautuivat omalta osaltani todella vaativiksi ja kaatuminenhan tuli väkisinkin eteen. Koskien laskut (iso koski neljä kertaa ja pieni kahdesti) onnistuivat kuitenkin minusta aika hyvin, kajakki pysyi pystyssä isosta vasta-aallosta huolimatta. Isommassa koskessa oli rannalla todella voimakas akanvirta, jonka huomasi hyvin siihen meloessa. Paikalla oli myös Mika Lähdekorpi Torniosta rafting-kalustolla muun porukan kanssa ja kokeilimme heidän koulutuksensa yhteydessä Sakarin kanssa myös koskessa uimista. Kelluimme kuivapuvuilla ison kosken läpi ja uimme rantaan. Oli siistiä!

Matkaa tuli koskimelontakertoimella laskien arviolta noin 35 km.

 

Taasianjoki Loviisa (Lapinjärvi) 5.5.2017

Meloin Taasianjoen Pukaron kylästä Lapinjärveltä Tesjoen kylälle asti kauniina kevätpäivänä. Alue on entistä Lapinjärven kuntaa, nykyisin tämä kuuluu Loviisaan. Kokonaismatkaa tuli noin 35 km. Tällä välillä oli kaikkiaan 22 erilaista koskea, joista laskujeni ja arvioni mukaan 6 oli vaativampia ja yksi Holmankoski lopussa oli selvästi laskukelvoton. Joella ei ollut patoja eikä mitään muitakaan esteitä, joten tässä mielessä reitti on hyvin suositeltavan kohde jokimelonnasta kiinnostuneille. Koskissa toki oli kivikkoista ja kajakin raahaamiseenkin pitää varautua jossain määrin.

Onnistuin pelastamaan alkumatkasta vedessä räpiköineen kimalaisen melalla kajakin kannelle, josta se hetken verryteltyään pörräsi taivaalle 🙂 Toinen (vähintään) yhtä merkittävä luontohavainto oli maakotka, joka kaarteli pitkään hyvin kiikaroitavana joen yläpuolella Lindkosken ja Heikinkylän välisellä alueella. Lapinjärvellä on lyhyt mutta melko tarkasti otettava koski. Skogbyn kylässä ennen moottoritietä (7-tietä) on 400 metrin pituinen nimensä mukaisesti pitkä Pitkäkoski jonka vaikeusaste nousi loppua kohti. Lopussa koski laski aika jyrkästi ja isoja kiviä riitti väisteltävänä ennen kuin tuli suvantovaihe. ” Ns. suvantoaltaassa” oli kolme eri vaihtoehtoreittiä alas koskialueelta. Kaksi turpeista ränniä olisi vaatinut kajakista nousemista ja rämpimistä joten päätin valita kosken jälkeen tulevan suoraan 90 asteen kulmassa jyrkästi oikealla olevan runsasvetisemmän reitin, joka kaartui heti voimakkaasti vasempaan kivien välistä ja sitten oikeaan ja vasemaan taas kivien välistä. Meloin aluksi voimalla akanvirrasta päävirran läpi tälle sivureitille ja sitten mutkittelin kivien välistä läpi. Onnistuin laskemaan pahemmin kaatumatta tai kolhimatta. Mahtava onnistumisen tunne 😀    Koski oli tosiaan melko vaativa eikä sitä voi suositella ainakaan aloittelijoille suoraan laskettavaksi ilman etukäteistarkistusta.

Suurkiitokset vielä Silfvastasin lomakylän omistajalle, joka auttoi minua ratkaisevasti retken logistisissa järjestelyissä 😀

Silfvastasin kohdalla oleva koski, jonka kiersin rannan kautta. Tällä vedellä olisi ollut kivissä kiinni aika varmasti.

Jokihädästä pelastettu Kimalainen 🙂

Alkumatkan tyyntä melontaa ja jokimaisemaa

Yksi monista helpoista koskista

Aina ei ollut ihan niin helppoa ja luxusta, vaan takkuista jorvikkoa joka pakotti nousemaan kajakista ja raahaamaan kajakkia.

Pitkäkoski lopusta päin kuvattuna näyttää ihan helpolta, mutta kuva valehtelee tässä jonkin verran

Pitkäkosken lopun ns. suvantoalue

Kosken jälkeen tuleva 90 asteen mutka oikealle mutkasta kuvattuna.

Tästä välistä vasempaan kivien välistä ja sitten taas nuotituksena jyrkkä oikea…

Tämä teksti kertoi muuta mutta oman kokemuksen perusteella todistan tästäkin huolimatta, etten suosittele Holmankosken laskemista missään tapauksessa ainakaan ilman huolellista etukäteistarkastusta 🙂

Holmankoski

Holmankosken rannalla olevan vanhan myllyn jäänteet

 

Pohjois-Amerikan Suuret järvet Ontariojärvi ja Eriejärvi 14.4.-23.4.2017

Pääsiäismatkalla Kanadan Torontossa kävimme Niagaran putouksilla ja Yhdysvaltain puolella Buffalossa, jossa oli mm. hieno kaupungintalo, Theodore Rooseveltin museo ja Eriejäri.Nähtävyyksiä oli lukuisia Hockey Hall Of Fame museo oli hieno, Ontario- museo ja CN-torni, nykyisin maailman kolmanneksi korkein rakennus sekä suomalaisen Viljo Revellin suunnittelema Toronton kaupungintalo. Burlingtonin pikkukylä Toronton ja Hamilton välissä oli idyllinen paikka, jossa oli jopa rakennettu miniuimaranta ja pimeällä valaistu ”moderni tötterö” laiturilla. Kävin uimassa pikaisesti tällä rannalla myöhään illalla 18.4. Samalla näkyi myös kanadanhanhia kyseisellä rannalla 🙂

Buffalossa uimarannat olivat tiukasti suljettuja vielä tähän aikaan Yhdysvaltain puolella, mutta esikaupunkialueella löytyi satamaranta, jossa uinti onnistui 19.4.

Retkimelojien vuosikokous 12.2.2017

Retkimelojien vuosikokous pidettiin Merimelojien majalla Helsingissä kevättalvisena kirkkaana ulkoilupäivänä. Uuden vuonna 14.2.2016 kokouksessa vahvistettiin uusi sisävesinauha, Vuoksennauha ja nyt oli ensimmäisen ns. ”sadonkorjuun”  vuoro. Kahdeksan melojaa meloi reitin vuonna 2016, joista yksi ja ensimmäinen Pekka Lassila lähti matkaan Kiuruvedeltä, muut Nurmeksesta päätyen kaikki Lappeenrantaan. Tilaisuudessa palkittiin myös kolme sinivalkonauhamelojaa sekä kolme saaristonauhamelojaa. Pidin pienen esityksen Markon ja minun retkestäni virallisen vuosikokouksen, kunniakirjojen jaon ja valokuvausseremonioiden jälkeen. Oli todella hieno tilaisuus, erityisesti olin tyytyväinen Vuoksennauhan ensimmäisenä vuonnaan saamasta suosiosta ja positiivisesta palautteesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin 😀

Uudet sinivalkonauhamelojat Pentti Taskinen, Soile Kallio ja Marko Uusitalo

Tuplasaaristonauhamelojat Jorma Kohonen ja Matti Hovi. Sisko Ruokosen diplomi keskellä.

Uudet Vuoksennauhamelojat Minna Kantsila, Antti Härkönen, Pekka Lassila, Raimo Laakso, Marko Kinnunen, Henri Korhonen ja Liisa Oura. Eero Ouran diplomi kuvassa oikealla.

Kaikki nauhamestarit yhteispotretissa 🙂

nauhamelojat-12-2-2017

Eturivissä ”merinauhamelojat” ja takarivissä ”sisävesinauhamelojat”

Lahden MM-hiihdot 5.3.2017

Olin Lahdessa toista kertaa seuraamassa hiihdon MM-kisoja Dianan ja Nicolaksen kanssa. Miesten 50 km oli laji jota oli kiva seurata ladun varressa eri paikoissa, varsinkin kun Suomen Matti Heikkinen onnistui nousemaan pronssille kisan loppusuoralla. Viimeksi kävin Lahden MM-kisoissa 2001 Päivin kanssa. Mieleen jäi tuolloisesta Virpi Kuitusen räjähtävä lähtö naisten sprintissä ja Janne Ahosen veljen Pasi Ahosen koehyppy normaalimäestä. Mäkikisa jouduttiin perumaan liian kovan tuulen takia.