Melontapäiväkirja 2012

Avasin melontakauden 28.4. melomalla Vääräjärveltä etelään Espoossa. Järvi oli vielä hieman jäässä eteläpohjukasta mutta sain kierrettyä silti kajakin maihin asti. Kannoin kajakin kapean kannaksen yli Kattilajärvelle jonka meloin ympäri. Jäitä oli vielä sielläkin paikoittain. Kattilajärven pohjoisrannalla näin noin 50-100 metrin päästä harmaapystykorvan näköisen koiran. Se kävi nopeasti kastautumassa rantavedessä mutta nousi ennen kuin ehdin lähemmäksi ja jatkoi juoksuaan villinoloisena polkua eteenpäin. Se ei paljoa välittänyt huudoistanikaan. Ajattelin myöhemmin että olisikohan kyseessä ollut peräti susi?  Ei ollut aiempaa vertailupohjaa, mutta eipä näyttänyt olevan mitään omistajaakaan mailla halmeilla, jonka olisin kyllä varmuudella nähnyt niin läheltä. Meloin järven rantaa pitkin takaisin kannakselle. En uskonut että olisi hirveästi muutenkaan vapaana juoksevia villikoiria täällä päin. Meloin seuraavaksi kannoin kajakin Vääräjärven länsipuolelta kannaksen yli Urjaan, ja jatkoin järven eteläpäähän. Urjassa on nuotiopaikka eteläkärjessä ja lahdenpohjukka oli vahvemmassa jäässä kuin mitä saattoi murtaa kajakilla. Kajakki nousi jään päälle ja työnsin käsillä itseni rantaan asti. Tästä kannoin kajakin vielä Kolmperän puolella jonka meloin ympäri. Palasin sitten Urjaan ja Vääräjärvelle, jossa kaverini Marko poikineen oli patikoimassa järveä ympäri. Matkaa tuli 15 km.

 

Sunnuntaina 29.4.2012 meloin Esa Härmän kanssa Tammisaaressa Degerön saaren ympäri. Degerö on Tammisaaren ja nykyisen Raaseporin alueen ylivoimaisesti suurin saari, pinta-alaltaan noin 47 neliökilometriä. Maisemat olivat ihan kivoja ja keväisiä. Jostain syystä Degeröä ei löydy kaikista saarilistoista, joita on netissä julkaistu. Saari pidetään osittain keinotekoisesti auki itäpäästä veneilijöiden toimesta, mutta tämä ei poikkea mitenkään käytännössä esim. Porvoon Vessölandetin Fladanista, joka yhtälailla on keinotekoisesti auki pidettävä veneväylä. Silti ko. saari yleensä löytyy listoilta…

 

Matkaa tuli 40 km. Alue oli ihan hienoa seutua ja sääkin suosi. Lähdimme matkaan Tammisaaren venesatamasta ja kiersimme paluumatkalla Jomalvikin kanavan kautta takaisin. Saaren jokiuoman  itäpää oli mielenkiintoinen, koska kartassa tämä on merkitty päättyväksi, mutta olin etukäteen tiedustellut paikalliselta melojalta, että varsinkin tällä aikaa keväästä siitä pitäisi päästä hyvin läpi, kun ruovikko ei ole vielä kasvanut. Tämä onneksi pitikin hyvin paikkansa. Pysähdyimme tauolle Långönin virkistysalueella kallion vieressä. Paikalla oli mukava nuotiopaikka.

 

Vapunpäivän meloin Vihdin Poikkipuoliaisten järvestä Palojärvelle asti, noin 13 km. Joessa oli pari peuraakin ja maisemat olivat hienoja kuten yleensäkin. Tervalammen ja Huhmarin välinen mutkitteleva jokiosuus oli minusta hienoin, ei tarvinnut kantaa tässä kertaakaan. Loppuosuus oli myös kiva, tosin lopussa oli koski vähän ennen Palojärveä jossa kajakki piti kantaa rantaa pitkin noin 100m. Kaveri Marko kiersi sillä aikaa poikiensa kanssa Ison Parikkaan ja törmäsi siellä kahdesti kuulemma uhittelevaan ukkometsoonkin. Oli ollut jännittävät paikat kun oli tullut peräsinmenoja ja nopeita spurttikiihdytyksiä kiihkeän metson lähennellessä;)

 

2.5. kävin melomassa Espoon Kirkkojärvellä kirkolle Kannusillalle ja sieltä takaisin vastavirtaan Turunväylän alitse puistoalueelle.Hauki pulahti kirkon kohdalla ja vettä oli hyvin korkealle asti, kävin koirapuiston sisälläkin pörähtämässä melomalla.

 

6.5. sunnuntaina meloin Siuntionjoen Palojärveltä lähtien. Sunin Marko jätti minut autolla Palojärven eteläpuolelle, josta jatkoin lahdenpohjukkaan. Sitten vastaan tuli Palokoski, jota ei olisi lainkaan kannattanut meloa normikajakilla, vaan koskarilla. Laskua oli 12 metriä 500 metrin matkalla, jonka huomasi kouriintuntuvasti. Lähdin pudottamaan laskua kivikkojen välistä kun hetken kuluttua kajakkini keula osui kiveen ja pyörähdin poikittain keskelle kosken kuohuja. Kahlasin vyötäröä myöten vedestä taas jalkeille ja aloin vääntää vettä täynnä olevaa kajakkiani kohti rantaa. Talutin kajakin rantavettä myöten alemmaksi jossa Marko tuli jeesaamaan tavaroiden kanssa. Hetken päästä jatkoin matkaa sillan kupeesta naapuritalon asukkaiden katsellessa menoani kohti kosken kuohua. Pääsin mutkan taakse kun eteen tuli kaatunut puu ja kajakkini pyörähti uudestaan ympäri. Samalla aukkopeite ja evääni hävisivät kosken imussa. Olin toistamiseen taas läpimärkä. Jatkoin eteenpäin, maisemat alkoivat kaunistua ja virtaus tasoittua. Meloin Karhujärvelle ja sieltä edelleen Myllykylään jossa oli iso pato. Vedin kajakin maitse padon ja kosken ohi ja jatkoin matkaa. Tällä osuudella tuli paljon kaatuneita puita ja rämeikköä vastaan, kajakkia piti vähän väliä hilata kaatuneiden puunrunkojen yli, välillä vetää maata pitkin ja punnertaa taas veteen. Pyörähdin kaikkiaan kolme-neljä kertaa pahemmin kajakin kanssa, lisäksi oli lukuisia kiperiä tilanteita väistellessä kaatuneita puunrunkoja altapäin littanaksi painautuen. Melkoinen koskimelonnan oppitunti, joka ei jättänyt todellakaan kuivaksi;)

 

Kurkisten patoaukossa oli myös melko kova virta. En ottanut enää riskiä vaan kannoin maitse kajakin lahteen. Jatkoin Tjusträskin pikkujärvelle ja tästä edelleen Sjundbyn linnalle, jossa Marko ja pojat olivat auton kanssa odottamassa. Nousin autoon ja otettiin kajakki kyytiin. Alkoi tulla hämärä ja vesisadekin alkoi vielä voimistua kaupan päällisiksi. Matkaa tuli noin 30 km. Olipa aikamoinen reissu!

 

19.5. meloin Somerolla Paimionjoen yläjuoksuun sisältyvän 8 eri järven muodostaman kokonaisuuden. Lähdin matkaan Hovirinnanpadon edestä. Järvet olivat Pitkäjärvi, Avikinjärvi, Pusulanjärvi, Rautelanjärvi, Saarentaanjärvi, Kirkkojärvi, Hirsjärvi ja Painio. Matkaa Somerniemen kirkkorantaan tuli noin 30 km. Sää oli erittäin kaunis, kirkas ja aurinkoinen. Kiersin Painion suurimman saaren Holman ympäri, joka oli luonnonsuojelualuetta ja tihumetsikköä. Reitti oli todella kiva, niittyjen ja peltojen keskellä mutkittelevaa jokiosuutta ja kivoja järviä. Hirsjärven ainoassa saaresa pidin evästauon. Ei yhtään kaatunutta puuta joella, ei kahlaamista eikä koskia. Siuntionjokimelonnan täydellinen vastakohta.

 

27.5. meloin Aksun kanssa Salossa Halikonlahdella noin 15 km lenkin, kiersimme Luotsisaaren kautta Kokkilaan ja sieltä edelleen Angelansaaren idyllisen saaren takaa Vartsalan saareen. Pidimme taukoa kaupungin mökillä saaren eteläkärjessä. Jatkoimme Vartsalan saaren ympäri takaisin mökille. Aurinko paistoi ja vesi oli melkein rasvatyyni.

 

31.5. meloin Ilen kanssa Espoon Velskolan Pitkäjärven ympäri. Lähdimme seurakunnan laiturista järven pohjoispäästä ja meloimme Haaralahteen asti. Velskolan järven rannoilla oli useita todella komeita ja korkeita kallioita, joita vastaavia ei Saarijärven lisäksi ole tullut missään muulla järvellä vastaan.  Matkaa tuli noin 10 km ja lenkki oli mukava parin tunnin reissu.

 

16.-18.6. meloimmen Samuel Marisan kanssa Porkkalan saaristossa. Lähdimme lauantaina iltakuuden maissa liikkeelle Lillanskogin lammelta kapeaa uomaa pitkin Stora ja Lilla Svärtön ohi niemen kärkeen asti. Keli oli aluksi synkkä ja tihutti vettä, hetken päästä hieman selkeni. Kiersimme Träskönin saaren ja etsimme sopivaa majapaikkaa, sellainen löytyikin lopulta saaren eteläosasta Träsköklobbenin idyllisestä lahdenpoukamasta, josta aukeni mukava näköala suoraan läheiselle Rönnskärin majakkasaarelle. Seuraavana aamuna saimme teltan purettua ja tavarat enimmäkseen pakattua juuri ennen kuin alkoi sataa. Sadetta jatkuikin sitten tiiviisti ja taajaan koko päivän lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Meloimme Mäkiluodon linnakesaaren ympäri ja yritimme saada Porkkalan (Kallbådan) majakkaa näkyviin, mutta sumuinen ilma esti täysin näkyvyyden. Mäkiluodon eteläkärjestä matkaa majakalle on noin 5.5. km. Jatkoimme Mäkiluodosta luoteen suuntaan Järvön saarelle jossa pidimme tauon. Saari on melko suuri, aivan pieni pätkä eteläkärjestä on erotettu Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen käyttöön. Mitään nuotiopaikkoja tms ei tosin ole, mutta mukava ja suojainen lahdenpoukama. Muu osa saaresta on yksityisaluetta ja Suomenlahden rannikkotykistökillan maata. Jatkoimme edelleen Stora Mickelskärenin saariryhmän suuntaan tavoitteena käydä Bylandetin saarella, mutta koveneva tuuli ts. myrsky yllätti meidät täydellisesti juuri ennen Skrobbanin saarta. Samuel ehti juuri pistää kameran takaisin ennen kuin pari kovaa kuohuaaltoa keikauttivat vaarallisesti kajakkia. Tilanne oli todella kiperä ja uhkaava, aaltojen korkeus tuplaantui yhtäkkiä ja tähtäsimme sisään noin 50 metrin levyisestä aukosta suojaan saarien väliin. Tiesin heti että joutuisimme pelastautumaan sinne emmekä pystyisi jatkamaan pitkään aikaan. Kajakki surffasi melkein keula ylhäällä hetken Srobbanin ja Södra Linlandetin välisestä tuulitunnelista ja saimme onneksi käännettyä kajakin purjevenelaiturin viereen suojaan. Onneksi saaren ystävälliset purjehtijat auttoivat ja antoivat meidän rantautua laiturin viereen. Peter Sweins kutsui meidät myös veneeseensä lämmittelemään. Saimme yöpyä vanhassa luotsituvassa ja tutustua Merikarhujen ja saaren historiaan. Saimme jopa saunoa rantasaunassa ja yksi purjehtijoista tarjosi ahvenia savustettavaksi. Jäimme suuren kiitoksen velkaa kaikille saarelaisille, heidän apunsa oli ratkaiseva että matkamme sai lopulta paremman käänteen. Purjehtijat kertoivat että tullessamme tuuli puhalsi mittausten mukaan 16-18 m/ sekunnissa. Tuuli puhalsi vielä puolenyön aikaan 12 m/sekunnissa ja vavisutti lipputankoa voimakkaasti. Vasta aamuksi tyyntyi jolloin lähdimme ylittämään selkää ja kiersimme Rafsön saaren ympäri kapeikkoa pitkin takaisin lähtöpaikalle. Ilmakin alkoi kirkastua kun lähestyimme reissun loppua;) Matkaa tuli reilut 55 km.

 

Juhannuksena 22.6.-24.6.2012 olimme Vahterpään saaressa Loviisassa, yövyimme Ringborgin kylätalon pihalla koska saaressa oli aika niukalti järkeviä telttapaikkoja. Aatto oli nätti, katselimme laiturilta illalla kokkoja. Lauantaina lähdin melomaan saarta vastapäivään, tuuli oli aluksi ihan ok, mutta Lehtisen saaren kohdalla eteläkärjessä matalikon jälkeen avomeren kosketus tuntui. Melko korkeaa maininkia työnsi korkeita rantakallioita kohti. Samalla alkoi satamaan, joka tiiviisti ja sitkeästi yltyi koko ajan ja jatkui seuraavaan aamupäivään asti sunnuntaina. Meloin läpimärkänä loppumatkan. Glosholmenin saaren kohdalla oli idyllinen lahti, jossa kaksi kalastajaa tulivat vastaan avokanootilla. Näkyipä Norjan lippukin yhden mökin lipputangossa:)

 

Matkaa Vahterpään saaren kierrosta tuli noin 30 km yhteensä. Loviisan ydinvoimala näkyi hyvin saaren länsipuolella, kaikkein vaikuttavinta olivat kuitenkin länsipuolella olevat jättimäiset siirtolohkareet rannalla, joista yksi kuution muotoinen järkäle oli arviolta viisi metriä kanttiinsa. Näitä oli paljon pitkin matkaa, mutta korkein kallio ja hienoin näkymä oli minusta juuri länsikärjessä. Kaksi kluuvijärveä saaren eteläosassa olivat muutenkin ainutlaatuisia Suomen saaristoluonnossa.

 

26.-27.7. meloin Turun saaret. Lähdin Kaarinan Kuusiston rannasta illalla ja meloin Hirvensalon ohi Ruissaloon, josta onneksi juuri sillan kupeesta löytyi sopiva telttapaikka. Muuten ne olivatkin aika vähissä reissulla. Seuraavana päivänä oli aurinkoista, uusi melontapaita tuli testattua. Ruissalon länsipäässä näkyi komea uimaranta ja pidin taukoa Järvistensaaressa. Luonnollisesti alueella näkyi paljon myös erilaisia vesilintuja ja myös varsinaisia Turkulaisia. Näin itsekin vahvasti varsinaissuomalaisena vanhan pääkaupungin saarten kiertäminen kajakilla oli todella hieno kokemus;) Jatkoin Ruissalosta Järvisten saarelle, jossa pidin lyhyen evästauon. Tästä meloin edelleen Satavan ja Kakskerran kiertäen Kirjalansalmen sillalle, jossa otin kuvia ja jatkoin edelleen Kuusiston saaren ympäri. Poikkesin katsomassa myös Kuusiston vanhan piispan linnan raunioita. Matkaa tuli noin 65 km.

 

22.8. meloin noin kympin lenkin iltalenkin Ilen kanssa Skorvön lähellä. Lähdimme Hirsalasta leirintäalueen rannasta ja kiersimme Skjulön saaren. Tutustuimme Skorvön korkeaprofiiliseen saareen. Kävimme saaren huipulla josta oli komeat näköalat lähivesille. Matkaa noin 10 km.

 

25.8.-26.8. teimme melontaretken Esan ja Raimon kanssa Kustaviin. Lähdimme kiertämään myötäpäivään Mussalosta, jossa oli ystävällinen henkilökunta antoi luvan laskea kajakin rannasta ja säilyttää auton yhden yön yli. Sää oli aivan täydellinen lauantaina. Pilvipouta ja pieni myötätuuli siivittivät mukavasti melontaamme. Esa siivitti myötätuulta mukavasti kertomalla asiantuntemuksestaan mm. suomalaisen kirjallisuuden suhteen. Erityisesti Kustavin suuren pojan, kirjailija Volter Kilven tuotanto ja vuoden 1992 hittiromaani ”Alastalon salissa” oli ollut kaikesta päätellen todella vahva ja mieleenjäävä elämys. Varsinkin jos ei ole merkitystä mistä kohtaa kirjaa alkaa lukea:)

 

Pidimme ensimmäisen tauon  Vuosnaisten laiturissa ja söimme rantaravintolassa. Tästä jatkoimme pohjoista Lanskerin saarta kohti. Pohjoinen Lanskeri oli kaunis ja melko iso luonnontilainen saari. Tästä meloimme Katanpään linnakkeelle suojaiseen vierasvenesatamaan lahdenpohjukkaan Lypyrtin saareen. Kävimme tutustumassa Venäjän vallan aikan rakennettuihin 1910-luvun purettuihin tykkiasemiin ja bunkkereihin. Löytyi yksi moderni tykkikin, joka oli ns. modernin suomalaisen rannikkotykistön ajalta. Alue siirtyi Metsähallitukselle 1999, jonka jälkeen entisen varuskunnan rakennukset, ruokala, saunat, sairaala, kasarmit ja tykkiasemat ovat  vapaasti yleisön kierrettävissä ja tutustuttavissa. Vanhasta valvontatornista avautui illalla mahtavat näköalat Isonkarin majakalle ja Uuteenkaupunkiin asti.Pidimme iltanuotiota ja elokuun muinaistulia grillinuotiolla rannassa. Kävin aamulla vielä tutustumassa rannalla olevaan louhokseen, jossa työskenteli vankeja kivenhakkuun parissa 1920-1940-luvuilla ja uuteen varattavaan vierailijoiden käytössä olevaan saunaan.

 

Seuraavana päivänä jatkoimme Kaurissalon pohjoispäähän. Ohitimme monia hyviä leirisaaria, kuten Tanskerin. Ohitimme myös Suomen toisen Helsinki-nimisen pienen kylän. Myöskin merivalvonta-asema osui reitille. Vastatuuli voimistui hieman lähtiessämme Tuulveden väylälle kohti etelää. Noin 7 -9 m/s. Pidimme evästauon ensimmäisellä pikkusaarella jonka jälkeen hakeuduimme hieman saarten suojaan reitille. Onneksi tuuli ei yltynyt kovempaa, joten pääsimme hyvin väylää pitkin suoraan Kaitaisten sillan ali ja Mussalon leiripaikalle. Matkaa tuli 70 km.

 

28.8. oli kaunis ilma ja tuuli oli heikkenemään päin. Kävin Ilkan kanssa Hirsalassa melomassa toista kertaa. Lähsimme kiertämään Skorvön ympäri ja jatkoimme Hästön – Tallholmenin kauniin kapeikon lävitse avoselälle. Tähtäimessä jälleen Stora Mickelkärenin saariryhmä ja erityisesti pääsaari Bylandet. Tällä kertaa kolmannella yrittämällä onnistuimme pääsemään  saarelle, kun tuuliolosuhteet ja kaikki muukin meni nappiin. Näimme Porkkalan miehityksen aikaista rakennuskantaa, osittain rapistuneita raunioita ja vanhan tulenjohtotornin ”Valven Saappaan”. Saariryhmä on historiallisesti merkittävä monessakin suhteessa, se toimi paitsi neuvostoliittolaisten valvonnassa Porkkalan miehitysaikana 1944-1956, myöskin Krimin sodan aikana englantilais-ranskalaisen laivaston tukikohtana laivaston tykittäessä mm. Suomenlinnaa ja Svartholmaa Loviisassa. Nykyisin Espoon ulkoilusaarena toimiva saari oli todella kaunis ja itäpuolen karuilta kallioilta avatui hieno näköala suoraan avomerelle. Hämärä alkoi laskeutua paluumatkalla, mutta onnistuimme haarukoimaan sentään ilman suurempia eksymisiä oikealle paluureitille. Matkaa tuli noin 20 km.

 

8.9. meloin kolmannen siivun Siuntionjoen projektista. Marko oli laskemassa minut Sjundbyn linnalta jokeen, josta jatkoin etelään. Reitti oli todella ystävällinen, ilma oli hyvä ja kaikki meni kerrankin helposti. Reitin varrelle oli asetettu jopa alueen historiasta kertovia poijuja melojia varten. Mm. vanhasta kappelista kartanon mailla olevan kukkulan huipulla, satamasta, kuninkaantiestä, Pikkalan kartanosta ja infotaulu myös lohen noususta ko. jokea pitkin. Pikkalanjoen suistossa ennen mereen laskemista oli patosulku, joka oli onneksi helppokäyttöinen ja soveltuva melojalle. Tästä jatkoin Störsvikin uimarannalle, josta Marko poikineen kävi hakemassa minut. Kävimme tutustumassa Kopparnäsin hienoihin patikkareitteihin ja varsinkin Kallioniemi lounaispäässä oli mahtavan näköinen auringon laskun aikaan. Matka noin 8 km.

 

15.9. meloin neljännen ja viimeisen mutta ei suinkaan helpoimman osuuden Siuntionjoesta. Pohjoisin osuus lähti Vihdin Enäjärvestä Hulttilanjokea Poikkipuoliaisiin. Kyseinen joki oli todella vaikea ja pitkälti täysin melontakelvoton. Jouduin vetämään maitse kajakkia useita satoja metrejä osmankäämäviidakon mennessa liian sakeaksi tai kaatuneiden puiden perinteisesti estäessä melomisen. Lopussa Linnalahti oli kaikkein pahin ja vaarallisin kohta. Ruokoviidakko sakeni yhtäkkisesti ja ympärillä oli sen verran upottavaa suota ettei kajakkia saanut kunnolla vedettyä ylöskään. Jouduin kääntämään 180 astetta takaisin tulosuuntaan ja rantautumaan metsän reunaan, josta kiskoin kajakin järven rantaan. Loppupätkä Poikkipuoliaisten järvenselkää oli jo melkoinen helpotus kun Siuntionjoki oli vihdoin melottu alusta loppuun. Siuntionjoki oli kolmas joki Espoonjoen ja Mankinjoen jälkeen jonka meloin kokonaisuudessaan alkujärvestä mereen asti. Tämä oli näistä pisin sekä samalla vauhdikkain, vaihtelevin mutta myös vaarallisin. Kaatuneet puut keskivaiheilla Karhujärven jälkeen olivat todella pahoja ja kaatoivat siksi kajakin monta kertaa. Samoin loppupätkän ruokoviidakko oli paha osuus. Salmen ulkoilualueella oleva Paratiisi keittokatoksineen maistui todella paratiisilta sen jälkeen kun kajakki oli roudattu takaisin auton katolle. Pituutta viimeiselle reitille tuli noin 7 km ja koko joelle noin 48 km (Wikipedian mukaan)

 

16.9. kävin  Pekka Kuisminin kanssa melomassa Hiidenvedellä. Sää oli loistava, tuuli tosin kiristyi vähitellen mutta ei haittaavasti. Lähdimme tavan mukaan Hiidenpirtiltä pohjoiseen suuntaan, kiersimme Teinsaaren ja Isosaaren ja vastarantaa takaisin. Poikkesimme Kuninkaanlahdella ja Karjaanjoen alkupäässä. Tästä palasimme Kiihkelyssaarille. Pienempi saarista oli todella idyllinen telttailu- ja retkeilypaikka muutenkin. Oli nuotiot ja tasaiset nurmikot hiekkarantoineen. Loppupätkä vastatuulta takaisin pirtille. Matkaa tuli noin 18 km.

 

29.9. oli Salon Melamoguleiden kauden päätös Hyypiön (hieno nimi) kämpällä Liesjärvellä. Meloimme noin 24 km Pirttilahdelta Kyynäräjärveltä pienen kannaksen sillan alta Liesjärvelle ja tästä edelleen Kortteen perinnetilalle makkaraa paistamaan. Kävimme poikkeamassa Siskon ja Matin kanssa tilalla, perinnepäivän kunniaksi myös savusauna oli käytössä ja tietenkin tupa avoinna. Kävin katsomassa karitsaa laitumella ja muutamia lampaita. Tästä matka jatkui järven toiseen päähän Turpoonjoen suulle asti, josta meloin Raimon kanssa takaisin. Muut olivat tauon aikana ottaa jo enemmän etumatkaa. Alkoi myös sataa paluuatkalla. Tämän jälkeen Keppanakellariin syömään ja jotkut myös juomaan. Kävin vielä lopuksi saunassa. Seuraavan päivänä oli Suomusjärvellä Kettulan kylätalolta startti 20 km suunnistukseen, joka meni todella yllättävänkin hyvin. Loppuaika 4.40. Olin enemmän kuin tyytyväinen 😀

 

3.10. kävin Tapani Hopkinsin kanssa melomassa kolmikolla Kirkkonummen eksoottisen ns. Y-järven ympärimelonnan noin 18 km. Eli Storträsk / Bakträsk. Katselimme myös tähtiä ja ihailimme kirkasta täysikuuta. Sää oli todella kaunis, järven pinta oli peilityyni ja usva hehkui pinnan yläpuolella ennen pimeän laskeutumista. Jouduimme hieman tekemään töitä löytääksemme uimarannana laiturin sankassa sumussa pimeässä. Onneksi jätin pienen lampun helpottamaan rantaan luotsaamista. Mukava kolmen tunnin iltalenkki. Tuli melottua järvi kaikkia rantoja ja lahdenpoukamia myöten.

 

13.10. 2012 oli syksyn paras melontasää. Ilma lähes tyyni ja mukava auringonpaiste. Meloimme Kaj Auran kanssa Porkkan merikylästä Dragesvikenistä aluksi suoraan etelään merivartioaseman edestä kapean salmen läpi. Tästä matka jatkui Rönnskärin  ja Träskönin välistä Mäkiluodon itäpuolelta etelään aina Porkkalan Kallbådan majakalle asti. Porkkalan Kallbådan majakka rakennettiin vuonna 1920 ja se on Suomen viimeinen miehitetyksi tehty merimajakka. Majakka kuului vuosina 1944-1956 Porkkalan Neuvostoliiton hallussa olleeseen vuokra-alueeseen ja se oli palauttamisen jälkeen pitkään todella huonossa kunnossa. Nykyisin majakka on kuitenkin kunnostettu ja automatisoitu. Se on kauko-ohjattu Harmajan majakalta käsin.

 

Osasin varoa onneksi etukäteen Kallbådanin luodon karikkoista ja kivistä ympäristöä, saimme pujoteltua kajakin karien välistä aivan majakan viereen rappusten alle ja nousimme maihin. Joku huoltomies istuskeli rantakalliolla lähestyessääme majakkaa, hän tuli myöhemmin juttelemaan muutaman sanan ennen kuin huoltoalus haki hänet pois rannasta. Mitää laituria luodolla ei ole, ainoastaan vanha helikopteritasanne, josta menee kävelysilta lukitulle ovelle. Otimme luonnollisesti runsaasti kuvia eri paikoista, erityisesti hylkeistä joita näimme useita majakan länsipuolella. Myös haahkoja ja telkkiä näkyi. Syötyämme eväät lähdimme jatkamaan matkaa. Kiersimme majakan ympäri ja jatkoimme luoteeseen Sommarnin lintusaaria kohtia. Tässä on kaksi Inkoon eteläisintä saarta, joiden välisestä kapeasta salmesta meloimme läpi ja rantauduimme suurempaan saareen. Saaressa oli Salpausselän harjua muistuttavaa matalaa nyrkinkokoista kivikasautumaa useissa paikoissa sekä hieno hiekkaranta. Muuten se oli hyvin laakea ja matala profiililtaan. Helmenä oli harvinaisen hieno autiotupa, jossa oli 6 makuupaikkaa patjoineen, sähköt ja sattumalta vielä lämmin puukamiina. Olisi ollut helppo jäädä yöksi paikalle. Jatkoimme kuitenkin tauon pidettyämme takaisin Träskönin pohjoispuolelta Porkkalan merikylän satamaan ja kotimatkalle. Matkaa tuli noin 35 km.

 

21.10. oli hieman sumuinen ja pientä sateen tihkua mutta muuten hyvä sää melomiseen. Meloimme Kain kanssa nyt Porkkalanniemen ja Upinniemen välisen sisäsaariston ympäri. Laskimme kajakin Vårnasin sillalta Kabanovintieltä, josta muutama vuosi sitten purettiin vanha neuvostoaikainen museosilta. Meloimme ensin jokea 2,5 km pohjoiseen lintutornille jossa käännyimme ympäri ja sitten takaisin etelään merenselkää ja salmea pitkin. Kiersimme Hylkanin ja Sandön komeat saaret ja tästä edelleen Länsi-Pukin ja Kallensaaren kautta takaisin Upinniemeä kohti. Lintusalmesta läpi ja tulimme Upinniemen selälle. Otimme kuvia Haukipään komeista kallioista ja jatkoimme Linlon saarta kohti. Kiersimme Linlon saaren ja ohitimme paluumatkalla myös Hilan leirikeskuksen. Matkaa tuli noin 33 km. Tämä oli Star 670 kajakin tämän syksyn viimeinen melontaretki. Kiva reissu kaiken kaikkiaan.

 

27.10. patikkaretkellä Markon, Matiaksen, Markuksen ja Juliuksen kanssa Kopparnäsissä Inkoossa. Meloin 51 kantatien vieressä olevalta sillalta Ingarskilanjoen mereen asti. Vettä oli todella hyvin, kertaakaan ei pitänyt nousta kajakista lukuunottamatta yhdessä koskessa olevaa pientä temppuilua kajakin jäätyä kivien väliin. Muutama koskikohta oli matkalla, oli aika jännää meloa kun välillä aurinko paistoi ja satoi lumiräntää. Matkaa tuli noin 10 km Kopparnäsin lounaiskärkeen Kallioniemeen, jossa oli mukava grillikatos. Marko kävin poikien kanssa läheisessä lintutornissa ja ehdin odottelemeen heitä Kallioniemen viereisellä saarella jonkin aikaa ennen rantautumista.  Grillasimme paikalla auringon laskiessa ja pitkään sen jälkeenkin.

 

3.11. meloin Tollsinjoen Kirkkonummen keskustasta lähtevältä kantatie 51 liittymäsillan kupeesta. Kaj oli mukana autolla ja kävi välietapeilla kahdella sillalla matkan varrella. Alkumatka oli aika hankala ja ryteikköinen, ellei vesi olisi ollu harvinaisen korkealla, matkasta ei olisi tullut juuri mitään. Vähitellen joki kuitenkin leveni ja parani, Peuramaan golfkenttä jäi vasemmalle puolelle ja mäki sekä torni näkyivät hyvin reitille. Eestinkylänkohdalla joki oli jo todella leveä, pysähdyin muutamalle ojaliittymälle pyörähtämään sekä tein havainnon jonkinlaisesta mahdollisesta metsästysalueesta tms. kahdella naamioidulla tornilla ja ruokintapaikalla. Matkaa tuli noin 8 km Saltfjärdenin lintutornille, jossa Kaj oli odottamassa. Alue on yksi 12 Natura 2000-alueeseen kuuluvasta lintujensuojelu- ja tarkkailualueesta. Melko korkeaa kaislikkoa joessa oli tästä merelle asti. Vaihdoimme melojaa tässä kohtaa ja Kaj meloi ensin sivu-uomien kautta Vårnasin sillalle asti. Vuonna 1982 museosillaksi julistettu neuvostoaikainen pioneerien rakentama silta jouduttiin purkamaan 2010 uuden sillan tieltä. Kävin maalaispuodin kautta hakemassa Kain Vårnäsistä. Ilma oli kolea mutta muuten hyvä.

 

18.11. olimme seurakunnan perheleirillä Juliuksen kanssa Kirkkonummen Hilan leirikeskuksessa. Leirin päätyttyä puoliltapäivin kävin kokeilemassa leirillä olevaa kanoottia,mikä ei tosin oikein onnistunut kovin hyvin. Avokanootti otti kaikki pärskeet sisään kohtalaisen kovasta vastatuulesta ja matka jäi siksi lyhyeksi. Pyörähdimme Teemu Selänteen mökin vierestä Valion mökin rantaan ja takaisin.

 

23.11. meloin Kaj Auran kanssa Vårnasin sillalta Ändholmenin saaren kiertäen kapeikosta kahden sillan alta. Tosi kiva melontapaikka, tosin matalalla vedellä ei välttämättä pääse läpi ko. paikasta. Kiersimme Järsönsalmelle ja Järsönjoelle vajaa kaksi kilometriä jossa käännyimme takaisin. Joki oli hyvä melottava korkealla vedellä. Kiersimme taas Linlon saaren ympäri ja sieltä samaa reittiä takaisin sillalle. Matkaa tuli noin 24 km.

 

25.11. meloimme taas samalla kokoonpanolla vuoden viimeisen retken Kirkkonummen Kantvikin satamasta kolmen kunnan alueella. Kantvikin satamassa oli portti, mikä aiheutti viivytystä. Emme viitsineet alkaa kantaa kajakkia kauempaa portin läpi, joten ajoimme Strömsbyvikenin lahden itäiseen pohjukkaan tehtään ohitse kiertotietä. Tästä saimme kohtuuhyvin kajakin veteen.

 

Siuntion saaristo tuli kierrettyä melkein kokonaisuudessaan lukuunottamatta muutamaa pikku luotoa Kalastajalahden lähellä. Aluksi ohitimme Stora Tallholmenin suojellut saaret, samaa lenkkiä mitä Kirkkonummen soutajien kirkkovenetreenit pitkälti vedetään. Tästä jatkoimme Svinön ja Kalvön saarten ja mantereen välisestä salmesta Koppärnäsia kohti. Sandfjärdenin kohdalla ylitimme Siuntion ja Inkoon välisen vesirajan. Lahdella oli pari todella idyllistä  retkeilyyn ja kajakilla hyvin maihinnousuun sopivaa pientä saarta. Kiersimme Klobbackan ja Gåsörenin (Hanhisaaren) sekä kävimme kääntämässä Kallioniemen idyllisellä reunalla Märagrundetin luodon. Tästä jatkoimme Stora Halsön saarelle, johon emme ehtineet nousta maihin hämärän alkaessa jo laskeutua, mutta näimme hyvin rannalla olevan mökin ja pienen laiturin. Kiersimme vielä Stora Träskön ja tästä pienessä kivassa myötätuulessa takaisin Kantvikin satamaa kohti. Ilma oli kiva, noin +5 C. Matkaa tuli kaikkiaan noin 26 km.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s