Melontapäiväkirja 2013

Kiskonjoki 9.5.2013 Latokartanonkoskelle asti. Matka noin 17 km. Joki oli kevätaikaan hyvä meloa, Kosken kartanon kohdalla piti kantaa muutama sata metriä sekä ylittää pieni pohjapato. Saarentaanjärvi oli tulva-aikaan kaunis. Meloimme Melamogulien porukalla retken, yhteensä osallistujia oli 12. Kai Schneider toimi retken vetäjänä ja myös koskimelontaharjoitteita oli mahdollisuus tehdä pienimuotoisesti. Pidimme taukoa Kosken kartanon voimalaitoksen luona, joka oli rakennettu 11.3.1909.

 

Yksi naisista törmäsi myöhemmin pienessä myötävirrassa kaatuneeseen puuhun ja kaatoi samalla kajakkinsa. Reskutusyritys epäonnistui ja myös toinen porukasta pyörähti nurin puun vieressa. Lopulta naiset saatiin hinattua rantaan, kajakit tyhjennettyä ja melat kiinni. Liimataisen Jari löysi matkan varrelta myös kuolleen joutsenen ja minä sain mukaan myös pienen lahnen kajakin kannelle.

 

Paimionjoki-melonta 10.-12.5.2013

 

Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja samalla myös Varsinais-Suomen maakunnan pisin joki, yhteensä järvet mukaan lukien 105 km. Kasvi- ja eläinkunta on runsasta joen varrella, erityisesti lintukanta on keväällä parhaimmillaan äänessä. Meloin Someron puolella ketjussa olevat kahdeksan järveä viime keväänä toukokuussa 2012 Pitkäjärveltä Painionjärvelle. Matka oli noin 30 km. Nyt oli mukava lähteä melomaan Myllylammelta jokea alajuoksun suuntaan.

 

Lähdimme Keijo Tikkasen kanssa melomaan perjantai-aamupäivänä Someron Myllylammen uimarannalta Hovirinnankosken kupeesta. Pakkasimme kajakit ja totuttelin ensimmäistä kertaa seuran Kap Horn- kajakkiin 4,7 metriseen kajakkiin. Kajakki oli muuten kätevä jokikäytössä, mutta aiemmin paljon käyttämässäni Aquanautissa oli minusta paremmat pakkaustilat, enemmän tilaa ja tiivis päiväluukku, jossa eväät eivät valu taakse sekä kumiluukut, joissa ei tarvitse vääntää neopreenisuojien kanssa erikseen. Toki kajakki oli silti hyvä valinta jokikäyttöön, koska Aquanaut on lähinnä merikajakki ja puoli metriä pidempi.

 

Lähtiessämme 10.5. puolenpäivän maissa sää oli poutainen, meloimme joen pohjoisimpaan pisteeseen asti noin 10 km, jonka jälkeen käännyimme etelään päin. Ensimmäinen ylitettävä oli Karjakosken vuonna 1986 rakennettu pato, laskimme kajakit noin 50 metrin päästä akanvirtoja varoen ja laskimme pari pientä virtapaikkaa läpi. Seuraavaksi jouduimme rantautumaan Patakoskella ja kantamaan laskukelvottoman kosken alajuoksulle asti. Kosken kirkon kappeli oli tien vieressä, samoin vanhoja torppia ja myllyn jäänteet koskessa. Kantomatkaa tuli arviolta 200 metriä. Laskimme alajuoksulta kosken loppupätkän noin 50 metriä ennen suvantoa. Seuraavaksi tulimme Raunion sahalle, jossa rantauduimme vasemmalle rannalle kyltin mukaan. Sahan koski oli todella vaarallinen, ei patoa eikä muuta rakennetta pahimman laskun kohdalla. Kantomatkaakin tuli aika lailla ennen kuin pääsimme jatkamaan. Meloimme Maunulan sillan jäänteiden lähelle, päivämatkaksi tuli noin 32 km. Pystytimme teltan kohtaan, jossa rantaan laskeutui vanhan puretun rakennuksen rappusten jäänteet. Siinä oli tasainen ja hyvä kohta ennen nukahtamista. Lintuhavaintoja tuli aika paljon, erityisesti Keijo tunnisti näitä todella paljon. Rantasipi, telkkä, kuovi, käki, helmipöllö, hiirihaukka, töyhtöhyypät soidinlennossa, sekä pääskysiä. Kehrääjälintu oli kuulohavaintona melko harvinainen. Keijo näki myös suuren hauen pulahtavan pinnassa sekä piisamin.

 

Lauantaina 11.5. jatkoimme pienen kosken yli ja ohitimme Simalan sillan. Palaisten sillan kohdalla nousimme tarkastelemaan Purholan koskea maitse. Keijo päätti uittaa kajakin rantaa myöten ekan laskun, minä laskin kosken, joka meni aika hyvin kääntyen oikealle ensimmäisen laskun jälkeen. Tämän jälkeen saavuimme Krouvinkoskelle, jota pohdimme pidempään. Kantomatka tietä pitkin olisi tehnyt lisää matkaa ja ollut aika työläs, toisaalta kyseisen kosken virta oli aika haipakka edelleen kun virtaama oli jotain 8-9 kuutiota sekunnissa Paimionjoen alueella. Vaikka tulvahuippu olikin laskenut jo ajat sitten. Rannassa oli voimalaitos, jota varten oli rakennettu ns. alakanava kosken alkupäähän. Kannoimme kajakit alakanavan alkupäähän, josta lähdimme melomaan pienemmässä virrassa ennen kuin kanava yhtyi päävirtaan. Juuri tässä risteyskohdassa pirullinen keppi oli lähellä kaataa kajakkini, yritin mahtua kepin alta ja taivuttaa sitä ylöspäin, kun kajakkini kääntyi jo noin 90 asteen kulmaan. Sain onneksi painettua melalla alatukea riittävästi alavirran puolelle ja oikaistua kajakkini pystyyn virran suuntaiseksi. Tilanne oli todella täpärä ja myös vaarallinen, koska Keijo laski takaani. Laskimme etukäteen rannalta tsekkaamaamme reittiä mutkaan, jossa piti kääntyä vasemalle, molemmat kajakit kumahtelivat kiviin, ennen kuin pääsimme suvantoon. Minun vielä pahemmin, mutta onneksi sain kajakkini pysymään pystyssä.

 

Seuraavaksi piti kantaa Rounanpadon ohi, joka oli aika korkea ja raskaskin ohitettava. Kajakit piti vetää jyrkkää rinnettä ylös ja laskea taas alas. Oma kajakkini jopa karkasi veteen asti, josta Keijo kävi sen onneksi nopeasti hakemassa takaisin. Viimeinen Marttilan kolmen kosken sarjassa oli Koskenpäänkoski, jota mietimme pitkään miten toimia sen kanssa. Katsoimme reitin rannalta ja ihailimme samalla Hakaniityn valkovuokkoja ja keltavuokkoja. Reitillä oli yksi puuntynkä koskessa ja muutama kivi linjalla, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti tiellä. Keijo päätti kantaa ja uittaa kajakin loppumatkan. Lähdin itse laskemaan koskea päävirtaa seuraten ja oli todella palkitseva fiilis, kun onnistuin pitämään melontalinjat kohdallaan myös viimeisessä mutkassa väistäen samalla pahimmat kivikohdat. Tästä eteenpäin jatkoimme pitkän suvantovaiheen, näimme mm. laavun Elosen rannalla. Prunkilan kylässä oli myös Silver Riverin melontakonttori, josta Keijo päätti hankkia kajakkikärryn. Tämä oli todella tärkeä ja hyvä hankita loppumatkaa ajatellen. Pidimme taukoa jonkun aikaa tässä kohtaa. Sitten jatkoimme Juvan voimalaitokselle, jossa oli jälleen jyrkkä ja raskas putous edessä. Onneksi nyt saimme kajakit Tarvasjoen rannasta kärryillä alajuoksulle. Kajakkien lasku oli tässä kohtaa todella raskas ja hankala koska piti kallioiden, puiden ja rautaroumujen välistä mutkitella tie alas laskupaikalle. Saimme kuitenkin itsemme ja kajakit ehjänä rantaan. Tästä seuraavaksi piti tulla Kustaa Vaasan mallikartanon maat, emme tosin erottaneet niitä varsinaisesti muutenkin hienosta jokiuoman maisemasta, jokiuoman penger oli koko matkan ajan hienon näköinen. Oli kuusia, mäntyjä, katajaa ja välillä peltoa, hevoslaidunta ym. Joki oli minusta kiva leveydeltään, riittävän leveä ilman kaatuneita puita ja ryteikköä muttei silti liian leveä. Tapanaisen kolmiosainen koski ja sitten Killalan koski. Killalan kosken kävimme katsomassa myös etukäteen, mikä kannattai ettei valittu oikealla olevaa väärää reittiä. Joki piti meloa vasenta linjaa pitkin, kuten oppaassakin neuvottiin.

 

Huomasimme myös Tarvasjoen yhtyvän jokeen hieman tämän jälkeen. Seuraavaksi piti ylittää Juntolan voimalaitos, joka oli onneksi paljon helpompi reitti Juvaan verrattuna. Suora hiekkatie johdatti alas rantaan ja kärryillä oli hyvä vetää kajakit perille. Tässä kohtaa oli jo myöhä, aurinko alkoi laskea, mutta päätimme silti meloa Askalan voimalaitoksen padolle, jossa pystytimme teltan viereiselle niitylle padon pohjoiselle puolelle.Matkaa tuli päivälle noin 33 km.

 

Aamulla oli kaunis sää äitienpäivänä ja Keijo huomasi vedess uiskentelevat kaksi saukkoa, mitkä ovat aika harvinaisia havaintoja Suomen luonnossa. Ohitimme pienen Orellinkosken, jonka jälkeen tuli vielä kolme muuta pienempää koskenomaista virtapaikkaa. Paimiossa Kuninkaantien Isosillan ja rautatiesillan kohdalla joki alkoi levetä ja jokiuoma alkoi madaltua selvästi. Moottoritien ja Vanhan Turuntien kohdalla joki oli lähes samalla tasolla viereisen pellon kanssa. Jatkoimme matkaa merelle asti Fuilan rannalle, josta Keijon pojat tulivat hakemaan meidät ja kajakit takaisin auton kyytiin. Loppumatka oli noin 10 km ja koko matka siis 75 km. Retki oli todella onnistunut ja hieno kokemus, sää oli paras mahdollinen, poutainen, mutta ei liian lämmin ja luonto lintuineen ja muine eläimineen joella erittäin monipuolista. Kiitokset erityisesti melontakaverille hienosta yhdessä toteutetusta melontaretkestä:)

 

16.5. illansuussa olimme Helsingin avokanoottiyhdistyksen kanssa testaamassa miten avokanootti toimii, minä siis ensimmäistä kertaa koskimelonnassa kanootilla;) Meloin Esko Verrosen kanootilla etumelojana. Lähdimme liikkeelle Vantaankosken alajuoksulta, Janne Pyykkö, Tiina Kujansuu, Teemu Markkanen, Esko ja minä. Virtaama oli noin 8 kuutiota sekunnissa, Pitkäkoskessa kolisi kiviin heti, mutta pääsimme kuitenkin melko hyvin eteenpäin. Niskalankoski meni mukavasti, samoin pienen pohjapado ylitys tätä ennen. Ruutinkoskessa oli kovemmat kuohut, mutta onneksi sekin meni ihan kivasti. Mukava retki kokeilla jotakin ihan uutta melontaan liittyvää. Nousimme maihin Haltialan kartanon kohdalla. Matkaa tuli noin 10 km.

 

27.5. 2013 meloimme kolmikollani Bodomin järven ympäri noin 10 km.  Mukana oli Jari Pihlajamäki ja Diana matkustajana. Näimme joutsenia ja peuran järven pohjoispäässä sekä kurkiparin rantakaislikossa. Samoin kalasääski lensi pesältään kun kiersimme pohjoisempaa saarta. Bodomin kartanon mailla näkyi hevosia. Myös valkoposkihanhia, sinisorsia ja telkkiä näkyi sekä tietekin satakieli antoi kuulua itsestään. Kaunis iltamelonta auringonlaskun aikaan. Noin 10 km matka.

 

30.5.2013  meloin Ilen kanssa vuoden ensimmäisen meriretken. Lähdimme vakiopaikasta Soukansalmesta ja pujottelimme Suvisaariston kaakkoispuolelta kapeikoissa ennen kuin löysimme reitin selälle. Tästä jatkoimme suoraan Rysäkaria kohti, jossa pidimme hieman kajakissa taukoa. Sitten suuntasimme Koirasaareen, jossa rantauduimme pohjoispuolen kallioille. Oli aika kallioista rantaa eikä kovin hyvää maihinnousupaikkaa ollut mutta onneksi saimme kajakin riittävän hyvin kiinnitettyä kivien väliin. Kävin bongaamassa merilinnustajien mökin joka oli avoimena ja näin harvinaisen paljon pesiviä lintuja joka puolella saarta, mm. hanhia, sorsia, joutsenen, ja telkkiä. Harmajan majakka siinsi idässä noin seitsemän kilometrin päässä Koirasaaresta. Kiersimme Koirasaaren ympäri ja jatkoimme Katajaluodon linnakesaarta kohti. Kiersimme saaren pohjoispuolelta ja jatkoimme suoraan majakkaa kohti. Kiersimme majakkasaaren ympäri ja otin kännykällä muutamia kuvia. Harmajan majakka oli hieno kohde sinänsä, nykyinen versio on rakennettu 1883, jonka vieressä on uusi luotsiasema ja pieni satama. Jatkoimme Pihlajasaarten vierestä Varsasaaren ja Tvijälpin välistä Espoon rantavesille, josta edelleen Ison Vasikkasaaren editse Suinonsalmeen ja kotisatamaan. Matkaa tuli noin 42 km.

 

2.6.2013 meloin Fiskarsin joen kauniina kesäpäivänä Fiskarsin keskustasta yläjuoksun suuntaan. Kävin paloaseman padolla, yläjuoksulla piti alittaa kolme matalaa siltaa ja lopulta tulin puutehtaalle, jossa piti ottaa kajakki ylös. Edessä oli korkea putous. Ajoin kajakin autolla museon ohi yläjuoksulle uimarannan viereen, josta oli hyvä laskuramppi autolle ja kajakille. Meloin Degersjön-järven eteläreunaa Gennäsin eteläpuolella olevalle niemenkärjelle asti. Katsoin kauempaa että ilmeisesti joku nainen ottaa aurinkoa rannalla, mutta lähempänä tämä osoittautuikin mieheksi!  Mikä karmea pettymys. Kävin katsomassa niemellä olevan hiidenkirnun ja lähdin jatkamaan matkaa takaisin eteläisen Tallholmenin saaren kiertäen. Pienellä luodolla Degernäsin lounaispuolella oli kanadanhanhi pesimässä. Kävin Böleträsketin eli Pasilajärven kohdalla tien kohdalla joka erottaa nämä kaksi järveä toisistaan ja meloin takaisin joen Fiskarsinjoen suulle lähtöpaikalle, jossa kävin uimassa. Paluumatkalla kävin uimassa vielä Linhamarinjärvessä tien vieressä, jossa oli kiva uimaranta kätevästi tien kohdalla.  Matkaa tuli noin 10 km.

 

13.6.2013. Jussarö Runt. Melontaretkellä Jari Pihlajamäen kanssa meloimme Skärlandetin saaressa olevasta Baggön satamasta Jussaareen ja siitä edelleen majakalle. Jussaari oli todella hieno paikka, noin 120 ha oleva hyvin metsäinen ja monipuolista luontoa omaava ulkosaariston saari. Luontopolku kiersi saaren, oli riittävästi monipuolisia infokylttejä, hyvät opasteet ja hieno hiekkaranta saaren itäpuolella.  Pohjoispäässä on vierasvenesatama, josta tosin kajakilla ei pääse rantautumaan. Melojan kannattaakin rantautua juuri saaren itäpuolelta, jossa on parhaat ja tasaisimmat rannat. Itäpuolelta pääsee hyvin suoraan lyhyen kävelymatkan päästä vanhoille kaivosrakennuksille tutustumaan ja kiertämään kauniilla rantakallioilla kiertävää luontopolkua. Pohjoissatamassa on myös kahvila ja varattavissa oleva sauna. Saaressa toimi rautamalmikaivos vuosina 1961-1967, jonka jäljiltä saaressa on paljon ränsistynyttä rakennuskantaa, yksi iso siilo ja toinen pääkuilun korkea tornirakennus. Armeija suoritti saarella kovapanosammuntoja kaivostoiminnan loppumisen jälkeen ja vuonna 2005 saari siirtyi kokonaan Metsähallitukselle virkistyskäyttöön. Alkuperäinen majakka sijaitsi saaressa 1891-1922, jonka jälkeen se purettiin ja nykyinen majakka rakennettiin etelään Sundharunin saarelle. Vanhan majakan perustalle tehtiin myöhemmin merivalvontatorni. Majakka on saaresta noin 3,5 km etelään, ja kun jatkoimme melontaa Jussaaresta, nousi matalapaine ja tuuli nousi noin 6-8 m/s. Siksi emme yrittäneet maihinnousua majakalle, vaan tyydyimme kiertämään majakan ympäri myötäpäivään. Pahoja pintakiviä ja kareja oli saaren ympärillä joita piti varoa tarkasti. Matkaa reitistä takaisin Baggön satamaan tuli kaikkiaan noin 35 km.

 

29.6.2013 Kalevan Kierroksen Iitin soutu meni tällä kertaa  melonnan merkeissä. Alue on käytännössä järveä, mutta kuuluu Kymijokeen ns. lumpareena. Lähtö oli Sitikkalantien vanhan veteraanimajan luona olevalta rannalta. Meloin kolmikolla 30 km matkan Jari Pihlajamäen kanssa aikaan 3 h 30 min. Tämä oli positiivinen yllätys, ensi kertaa kajakin nopeutta ja suorituskykyä mitattiin tosissaan ja kajakki oli vielä nopeampi mitä etukäteen arvioin. Pystyimme haastamaan hyvin monia yksinsoutu- ja vuorosoutuveneitä ja ohitimme useita näistä matkan varrella. Heti alkumatkasta hiukan harmitti, kun varoitushuudostani huolimatta kaksi naisveneilijää törmäsivät kylkeemme vaikka olisi ollut tilaa väistääkin. Muuten ilma oli lämmin ja hyvä. Yövyimme Nastolassa, jossa saimme maistaa todella hyvää sahtia:)

 

3.-4.7.2013 olimme perheretkellä Hangossa. Meloin illalla Itälahden pieneltä hiekkarannalta Kustaa Aadolfin pienen saaren vierestä Gustavsvärnin majakalle. Kustaa Aadolfin rannoilla näkyi jäänteitä vanhoista linnoitteista. Tätä ennen Finnlinesin rahtilaiva piti odottaa, suuri alus kulkee yllättävän hiljaisesti. Kiersin pienen saaren ympäri ja nousin laiturin vierestä maihin. Majakkaseura on aloittanut majakan kunnostusprojektin vuonna 2005 ja nytkin paikalla oli kaksi naista seurasta, jotka toimivat viikon verran vapaaehtoispäivystäjinä asuen vanhassa sumusireeninhoitajan punaisessa mökissä. Saari on pieni, vain noin 100 m x 200 metriä mutta aikanaan kun alueelle alettiin rakentaa linnoitusta 1792 alkaen, saarella toimi enimmillään parisataa miestä 1800-luvulla. Kuningas Kustaa III: monogrammi näkyy myös heikosti linnoituksen raunioissa.

Valokuva2692 Valokuva2694 Valokuva2721 Valokuva2696 Valokuva2699 Valokuva2700 Valokuva2756 Valokuva2751 Valokuva2759

 

Majakkaseuran edustajat esittelivät saarta ja tupaa, huoneita on uusittu jo merkittävästi ja saarella on myös oma sauna. Majakkatorni on myös remontissa, kävin kurkkaamassa tornin alakerrassa jossa ei tosin ollut muuta kuin rakennusvälineitä tällä hetkellä. Jatkoin matkaani Tullisaareen, jossa parkkeerasin kajakkini Hauensuolen kapeaan salmeen. Kävin paikantamassa vanhoja historiallisia kalliokirjoituksia, löysin Klaus Flemingin signeerauksen hallitsijan vaakunalla varustettuna vuodelta 1568, mutta August Ehrensvärdin nimmaria ei löytynyt millään vaikka kuinka yritin kartan kuvan mukaan tätä paikantaa. Palasin sitten suorinta reittiä Meijerfeltin ja Kobbenin saaren pohjoispuolelta takaisin. Matkaa kertyin noin 10 km.

 

Kävimme seuraavana päivänä tutustumassa myös näkötorniin ja kirkkoon sekä olimme majakkaristeilyllä Bengtskärissä. Matka oli aika hintava 55 e aikuinen, mutta toki lintumies Seppo Sällylän toimiessa matkan laivaoppaana sotahistoriallinen puoli tuli hyvin käytyä läpi, samalla tarkkuudella kuin kaikki linnut ja kasvit, kokenut sotahistorian harrastaja tiesi sotahistorian sisällön viimeistä yksityiskohtaa myöten erityisesti Bengtskärin taistelua 1941 koskien. Tutustuimme myös taistelun asekokoelmaan, käsikranaatteihin, vanhan prisman lasikappaleeseen ja kivääreihin sekä teräskypäriin. Minulle tämä oli toinen kerta majakalla, ensimmäinen oli vuonna 1996 majakan täyttäessä 90 vuotta. Silloin lähdimme myös Hangosta Anna-aluksella, aikana jolloin matkustaminen oli vielä halpaa ja lohikeittoa oli runsain määrin;) Saarella kiipesimme tornin 252 askelmaa, 14. askelmassa oli käsikranaatin iskemän jälki. Suomalaiset saivat lopulta pidettyä torni hallussaan venäläisten ylivoimaisesta valtausyrityksestä huolimatta. Majakkatornissa ei päässyt ulkoilmaan, prisman vieressä oli hieman hiostavaa. Tornin vieressä oleva sauna oli myös kiva nähtävyys.

 

Hangossa kävimme tutustumassa myös Neljän tuulen tupaan, jossa saimme maistaa Marskin Ryyppyä sekä kiersimme kasinon vierestä lähtevän luontopolun rantakallioilla, jossa näkyi paljon venäläisten miehitysaikana 1940-1941 rakentamia linnoitteita ja konekivääriasemia ym.

 

3.-4.8.2013 olimme Päivin ja Nicolaksen kanssa telttaretkellä Säkylän Pyhäjärvellä. Viimeksi poikkesin järven rannalla juhannuksena 1999 Alastaron festarien jälkeen kotimatkalla. Järvi on mahtava ja ainutlaatuinen paikka Lounais-Suomessa. Se on valittu mm. sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan maakuntajärveksi Lounais-Suomen suurimpana järvenä. Kävimme ensin Vaskirannassa etsimässä telttapaikkaa mutta tämä osoittautui yksityiseksi alueeksi. Sitten löytyi Katismaan saaren uimaranta ja karaokebaari jonka vieressöä olevalla kalastajien rannalla yövyimme. Aamulla kalastajia lähtikin järvelle ravustamaan telttamme vierestä. Ystävällinen kalamies lahjoitti kotiinviemisiksi meille mukavan kokoisen suutarinkin, jonka valmistin uunissa. Kiitoksia:)  Sää oli kaunis. Meloin sunnuntaina Iissalon ja Emänkarin saarten ympäri, jossa samalla kiersin muutkin pienemmät luodot ja noin 90% koko järven saarista. Iissalossa oli laavu ja paljon hyttysiä. Emänkarin saarella oli myös lounaiskärjessä mökki, joka oli aika tärvelty. Ikkuna oli rikottu ja rojua ympäriinsä, mutta talossa oli melko uusi saunakin. Petivaatteetkin oli neljässä sängyssä, mutta jäi ihmetyttämään miksi paikkaa oli tärvelty niinkin suojaisessa paikassa metsän keskellä. Poikkesin myös Krapanin saarella Emänkarin eteläpuolella, jossa oli mökki, puuvaja ja mukava laavu ulkoilmagrillin kera. Palasin rantaa kiertäen Vaskirannan vierestä edelleen Katismaalle ja kalamajalle teltan luo. Matkaa tuli noin 15 km.

 

Valokuva2969Valokuva2973Valokuva2978

 

Valokuva3000Valokuva3026Valokuva3029

Valokuva3030IMG_0600IMG_0616

IMG_0625IMG_0650

23.8.2013 meloimme Kajn kanssa Storhällenin saarelle Friggesbyn telttailualueelta. Matkaa tuli noin 18-20 km. Saari oli kiva, näytti olevan uusi vihreä tynnyrimökkikin. Arvoitukseksi tosin jäi kenen rakennuttama / omistuksessa tämä oli. Huomasimme jo saarella kierreltyämme rannalla soutuveneen sekä kyltin jossa luki yllättäen ”Maihinnousu kielletty”.  Tämä ei tietysti koskenut enää jo maihinnousseita henkilöitä;)  Saaren lounaiskärjessä oli komeita hiidenkirnuja ja saarelta oli hienot näkymät avomerelle sekä toisaalta Stora Mickelskärenille ja Bylandetille. Takaisin tullessa pimeys verhosi meidät sisäänsä täysikuusta huolimatta ja saimme tehdä töitä että löysimme takaisin Skorvanin vierestä lähtöpaikalle. Ystävälliset telttailijat olivat jo tosin virittäneet nuotionkin rannalle että löysimme perille:)

 

28.8. 2013 (Hääpäivänämme) kävimme Villen, Klasun Auliksen ja Lassen kanssa saunomassa Villen veneellä Helsingissä Pikku Leikosaaressa. Diana oli mukana grillaamassa ja kävi myös saunassa ja vedessäkin kastamassa laiturilta. Unohdin nilkkatukeni saunan verannalle ja seuraavana päivänä 29.8. kävin Dianan kanssa meloen noutamassa tämän. Leikosaareen pohjoispäässä pystyy nousemaan maihin kajakillakin hyvin ja saarella on peräti neljä nuotiopaikkaa saunan lisäksi. Meloin tyttö kyydissäni noin 15 km lenkin Kuiva Hevosen kohdalle jossa käännyin takaisin, kiersimme Ison Leikosaaren ja pidimme evästauon Leikosaaren ja Hattusaaren välisellä luodolla. Vieressä oleva Kutukari oli myös hauska harjamainen matalikko.

 

7.-8.9. 2013 teimme Ilen kanssa retken Naantaliin. Sää oli täydellinen, poutainen ja heikkotuulinen, aurinko paistoi kuin Naantalissa kuuluukin, sillä erotuksella eittei ollut enää itikoita riesana kuten kesällä. Lähdimme Kirkkosalmesta liikkeelle, jossa söin hyvän lohikeiton rantakievarissa ennen lähtöämme. Kävimme myös tutustumassa Rymättylän lossin ja sillan valmistumisesta (vuonna 2001) kertovaan näyttelyyn ravintolan yläkerrassa. Meloimme aluksi Väskin saaren ympäri Kallon saarelle Muumimaailman vierestä, josta sai hyviä kuvia myös Naantalin kirkosta ja Kultarannasta. Tästä jatkoimme Vepsän saarelle, joka oli todella hieno leiriytymispaikka, sesonkiajan juuri päätyttyä muuta väkeäkin oli vähän, yksi satunnainen Turkulainen mies koiransa kanssa sekä yöllä tosin möykkääviä veneilijöitä mölysi uimarannan satamassa jonkin aikaa. Muuten oi tosi rauhallista. Saarella oli korkea näköalapaikka kalliojyrkänteiden välissä, josta avautui hienot maisemat joka suuntaan. Krimin sodan aikana 1854-1856 englantilais-ranskalainen laivasto joutui vetäytymään Vepsän saaren kohdalla yritettyään tunkeutua Turkuun. Venäläinen rannikkotykistö onnistui estämään tämän. Saarella oli myös punaisten piilopaikka sisällissodan aikana. Leiriydyimme saaren uimarannalle ja illalla katselimme komeaa tähtitaivasta satelliitteineen, näkyi hyvin myös Otava:)

 

Ensimmäisen päivän melontamatka oli noin 24 km, jatkoimme etelään Orisgrundetille eli Orhisaarelle, jossa bongasimme jonkinlaisen tutkatornin tms. Tästä edelleen kiersimme kaikki saaret, Otavan, Luonnonmaan, Airismaan ja Aaslaluodon sekä kymmeniä pienempiä saaria ja luotoja. Pidimme tauon Kariluodon rannalla iltapäivällä. Toisena päivänä matkaa tuli noin 48 km eli yhteensä 72 km. Tämä vanhan Rymättylän kierto oli aika lailla samanpituinen retki kuin 2012 Kustavin kierto. Kokonaisuutena hieno retki hienossa säässä;)

 

28.9.2013 Olin Kain kanssa Vuosaaressa. Lähdimme idyllisestä Uutelan pienvenesatamasta Vuosaaren uimarannan vierestä kohti Mustaa Hevosta ja Kaunissaarta. Satamassa oli  myös sopiva laskuramppi veneitä varten. Pääsimme Skatan niemen kärkeen asti, mutta jouduimme kääntymään takaisin Skatan selällä kovan pohjoisen- luoteen suuntaisen tuulen takia joka oli noin 10-11 m/s. Outoa oli että ilmatieteenlaitoksen yleensä luotettava merisääennuste näytti 6 m/s ennusteeksi. Tämä petti täysin suunnitelmat, vetäydyimme  Kalliosaaren suojiin, jossa kävimme ihailemassa maisemia aina Söderskärin majakalle asti ja pidimme taukoa. Kiersimme Voirasiran ympäri Neitsytsaarten kapeikosta paluureitille satamaan. Kapeikko oli hauska paikka melojalle. Matkaa tuli alle 10 km.

 

2.10. 2013 uusi yritys samasta paikasta Kosken Timon kanssa. Nyt sää suosi ja pääsimme Kaunissaareen sekä Tallholmeniin mukavasti. Kaunissaaren raitti oli kiva, paljon oli erilaista infraa kesän jäljiltä, olipa vielä yksi telttakin pystyssä. Kävimme katsomassa rantasaunalla, jossa oli saunanlämmitys juuri käynnissä. Luontopolkua emme sen enempää ehtineet koluta mutta mielenkiintoista oli tieto että aikanaan 1700-luvulla virolaiset miehet olivat paenneet saarelle Venäjän armeijan ns. pakko-ottoja. Saaren eteläkärjestä näkyi hienosti myös Söderskärin majakka. Kiersimme aallonmurtajan ja suuntasimme Tallholmenille. Pimeä ehti laskeutua jon aikana myös tuuli hieman voimakkaammin. Saimme muutamat kuvat Tallholmenin mökistä ja saunasta ja sitten suorinta reittiä takaisin. Vuosaaren tornitalo toimi loistavana maamerkkinä merikorttisuunnistuksen apuna. Cityvalot olivat hieno näky kun lopulta pääsimme riittävän lähelle. Mustan Hevosen kohdalla päätin oikaista hieman mikä osoittautui vääräksi ratkaisuksi. Kartta näytti että Svarthästklobbenin sisäpuolelta pääsisi läpi, mutta tämä ei natsannutkaan.  Aallonmurtaja oli kasattu kivistä ja siinä oli onneksi kajakin mentävä aukko mutta juutuimme silti pohjakiveen kiinni ja jouduimme kahlaamaan kapeikon yli noin 10- 20 metrin matkan. Loppumatka olikin jo helpompaa. Matkaa tuli noin 25 km.

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s