Porkkala Runt 2012 – Träsköltä Skrobbanille

16.-18.6. 2012 meloimme Samuel Marisan kanssa Porkkalan saaristossa. Lähdimme lauantaina iltakuuden maissa liikkeelle Lillanskogin lammelta kapeaa uomaa pitkin Stora ja Lilla Svärtön ohi niemen kärkeen asti. Keli oli aluksi synkkä ja tihutti vettä, hetken päästä hieman selkeni. Kiersimme Träskönin saaren ja etsimme sopivaa majapaikkaa, sellainen löytyikin lopulta saaren eteläosasta Träsköklobbenin idyllisestä lahdenpoukamasta, josta aukeni mukava näköala suoraan läheiselle Rönnskärin majakkasaarelle. Seuraavana aamuna saimme teltan purettua ja tavarat enimmäkseen pakattua juuri ennen kuin alkoi sataa. Sadetta jatkuikin sitten tiiviisti ja taajaan koko päivän lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Meloimme Mäkiluodon linnakesaaren ympäri ja yritimme saada Porkkalan (Kallbådan) majakkaa näkyviin, mutta sumuinen ilma esti täysin näkyvyyden. Mäkiluodon eteläkärjestä matkaa majakalle on noin 5.5. km.

Jatkoimme Mäkiluodosta luoteen suuntaan Järvön saarelle jossa pidimme tauon. Saari on melko suuri, aivan pieni pätkä eteläkärjestä on erotettu Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen käyttöön. Mitään nuotiopaikkoja tms ei tosin ole, mutta mukava ja suojainen lahdenpoukama. Muu osa saaresta on yksityisaluetta ja Suomenlahden rannikkotykistökillan maata. Jatkoimme edelleen Stora Mickelskärenin saariryhmän suuntaan tavoitteena käydä Bylandetin saarella, mutta koveneva tuuli ts. myrsky yllätti meidät täydellisesti juuri ennen Skrobbanin saarta. Samuel ehti juuri pistää kameran takaisin ennen kuin pari kovaa kuohuaaltoa keikauttivat vaarallisesti kajakkia. Tilanne oli todella kiperä ja uhkaava, aaltojen korkeus tuplaantui yhtäkkiä ja tähtäsimme sisään noin 50 metrin levyisestä aukosta suojaan saarien väliin. Tiesin heti että joutuisimme pelastautumaan sinne emmekä pystyisi jatkamaan pitkään aikaan. Kajakki surffasi melkein keula ylhäällä hetken Srobbanin ja Södra Linlandetin välisestä tuulitunnelista ja saimme onneksi käännettyä kajakin purjevenelaiturin viereen suojaan.

Onneksi saaren ystävälliset purjehtijat auttoivat ja antoivat meidän rantautua laiturin viereen. Peter Sweins kutsui meidät myös veneeseensä lämmittelemään. Saimme yöpyä vanhassa luotsituvassa ja tutustua Merikarhujen ja saaren historiaan. Saimme jopa saunoa rantasaunassa ja yksi purjehtijoista tarjosi ahvenia savustettavaksi. Jäimme suuren kiitoksen velkaa kaikille saarelaisille, heidän apunsa oli ratkaiseva että matkamme sai lopulta paremman käänteen. Purjehtijat kertoivat että tullessamme tuuli puhalsi mittausten mukaan 16-18 m/ sekunnissa. Tuuli puhalsi vielä puolenyön aikaan 12 m/sekunnissa ja vavisutti lipputankoa voimakkaasti. Vasta aamuksi tyyntyi jolloin lähdimme ylittämään selkää ja kiersimme Rafsön saaren ympäri kapeikkoa pitkin takaisin lähtöpaikalle. Ilmakin alkoi kirkastua kun lähestyimme reissun loppua;) Matkaa tuli reilut 55 km.

Skrobbanin saari kesäaamuna 2012 Stora Mickelskärenillä Porkkalassa

Lillkanskogvikenin kapeikko, josta lähdimme liikkeelle Porkkalanniemeltä

Järvön saaren rantautumispaikka

 

 

Velskolan Pitkäjärven ympäri meloen

31.5. 2012 meloin Ilen kanssa Espoon Velskolan Pitkäjärven ympäri. Lähdimme seurakunnan laiturista järven pohjoispäästä ja meloimme Haaralahteen asti. Velskolan järven rannoilla oli useita todella komeita ja korkeita kallioita, joita vastaavia ei Saarijärven lisäksi ole tullut missään muulla järvellä vastaan.  Matkaa tuli noin 10 km ja lenkki oli mukava parin tunnin reissu.

Salon keväinen Halikonlahti 2012

27.5. 2012 meloin Aksun kanssa Salossa Halikonlahdella noin 15 km lenkin, kiersimme Luotsisaaren kautta Kokkilaan ja sieltä edelleen Angelansaaren idyllisen saaren takaa Vartsalan saareen. Pidimme taukoa kaupungin mökillä saaren eteläkärjessä. Jatkoimme Vartsalan saaren ympäri takaisin mökille. Aurinko paistoi ja vesi oli melkein rasvatyyni.

 

Someron järviketju – Paimionjoen yläjuoksu 2012

19.5. 2012 meloin Somerolla Paimionjoen yläjuoksuun sisältyvän 8 eri järven muodostaman kokonaisuuden. Lähdin matkaan Hovirinnanpadon edestä. Järvet olivat Pitkäjärvi, Avikinjärvi, Pusulanjärvi, Rautelanjärvi, Saarentaanjärvi, Kirkkojärvi, Hirsjärvi ja Painio. Matkaa Somerniemen kirkkorantaan tuli noin 30 km. Sää oli erittäin kaunis, kirkas ja aurinkoinen. Kiersin Painion suurimman saaren Holman ympäri, joka oli luonnonsuojelualuetta ja tihumetsikköä. Reitti oli todella kiva, niittyjen ja peltojen keskellä mutkittelevaa jokiosuutta ja kivoja järviä. Hirsjärven ainoassa saaresa pidin evästauon. Ei yhtään kaatunutta puuta joella, ei kahlaamista eikä koskia. Siuntionjokimelonnan täydellinen vastakohta.

Myllylammen pato Pitkäjärven päässä, josta Paimionjokiosuus varsinaisesti alkaa

Someron Kirkkojärvi kirkkonsa kera – luonnollisesti

Patikointihistoria 1993-

Järviä ja lampia, jotka olen kävellyt tai juossut ympäri. Mukana listassa ei ole pelkästään pyörällä tai hiihtäen kierrettyjä järviä. Vuosiluku kertoo minä vuonna olen ensimmäisen kerran kiertänyt ko. järven / lammen.

1. Puolakkajärvi (Salo Teijo 1993)

2. Kuusijärvi (Vantaa) 2001

3. Haukkalampi (Espoo) 2002

4. Bodominjärvi (Espoo) 2002

5. Matalajärvi (Espoo) 2002

6. Gallträsk (Kauniainen) 2002

7. Sorlampi (Espoo) 2006

8. Lajalampi (Espoo) 2006

9. Pentalanjärvi (Espoo) 2006

10. Lippajärvi (Espoo) 2006

11. Kirkkojärvi (Somero) 2006

12. Saarentaanjärvi (Somero) 2006

13. Rautelanjärvi (Somero) 2006

14. Pusulanjärvi (Somero) 2006

15. Kolmoislammi 1 (Espoo) 2007

16. Kolmoislammi 2 (Espoo) 2007

17. Kolmoislammi 3 (Espoo) 2007

18. Kolmoislammit 4 (Espoo) 2007

19. Kukkoilampi (Espoo) 2007

20. Kolmikulmalampi (Espoo) 2007

21. Holma-Saarijärvi (Espoo) 2007

22. Mustalampi (Espoo) 2007

23. Valklampi (Espoo) (itäinen) 2007

24. Tuusulanjärvi (Tuusula, Järvenpää) 2007

25. Suomunjärvi (Lieksa) 2021

Syksyllä 1993 osallistuin Salon triahtlonseura Multisport Ry:n järjestämään patikkaretkeen Perniön Teijossa, jossa kiersimme Puolakkajärven.

2001 syksyllä oli HEO:n virkistyspäivä Vantaan Kuusijärvellä, jossa kävimme mm. uimassa saunasta kylmässä vedessä. Uin laiturien välin, joka alkoi jo kangistaa eli vesi ei montaa astetta ollut. Järven rannalla oli erilaisia tehtävärasteja, jossa tuli samalla kierrettyä koko järvikin.

2002 kävin naapurini Jouni Tiilikaisen kanssa pyöräilemässä Nuuksiossa, jolloin ajoimme myös Siikajärveltä pohjoiseen menevää reittiä Haukkalammelle asti. Bodominjärven, Matalajärven ja Kauniaisten ylpeyden Gallträskin kiersin juosten ensimmäisen kerran 2002 HCM:ään treenatessa. Kävin myös patikoimassa Holma-Saarijärven lenkin samana vuonna sekä Päivin kanssa Korpinkierroksen 2006 (7 km).Kävimme myös Sorlammen luontopolun reitin, joka oli noin 5 km. 2006 meloin ensimmäisen kerran Pentalan saareen, jolloin kävin kiertämässä myös tämän saaren sisällä olevan eksoottisen lammikon. Samoin Lippajärvi tuli kierrettyä ensimmäisen kerran juoksulenkillä kotoa Lippajärven ympäri ja takaisin.

Vuonna 2006 ja 2008 Kalevan Kierroksen maratonilla tuli kierrettyä samalla lenkillä kahdesti neljä uutta järveä Someron keskustassakin. Samoin vuoden 2007 KK-maratonilla tuli kierrettyä Tuusulanjärvi hienoine kansallismaisemineen ja lukuisine taideateljeineen, museoineen jne.

Nuuksion lammet rakennettujen reittien varrella tulivat eniten tutuksi 2007, jolloin patikoin Päivin kanssa Korpinkierroksen, Haukankierroksen ja Punarinnankierroksen.

2008-2010 välillä patikointi oli lähinnä Brysselin puistojen retkeilyä vuonna 2009.

Mustionjoki – Fiskarsinjoki 10.5.2014

Lauantaina oli kiva pilvipoutainen sateeton sää. Kävimme ensin Siuntion puolella bongaamassa mm. Fårträskin eli Lammasjärven metsänkorvesta. muuten idyllinen virallinen uimapaikka. Kaj oli mukanani jeesaamassa auton kanssa. Lähdin Mustion ruukin eteläpuolelta melomaan Mustionjokea alavirtaan. Ensin tuli vastaan Junkarsborgin vanhan 1300-luvulta peräisin olevan linnan rauniot juuri ennen Päsärträskin järven siltaa ja tästä eteenpäin joki jatkui taas selkeän leveänä ja hyvänä melottavana. Kyrksjön eli suomeksi Kirkkojärvi oli kapea pitkulainen järvi, josta nimensä mukaisesti Karjaan kirkko näkyi jo hyvin pitkälle. Karjaan keskusta oli matkan helmi, todella idyllinen puistomainen pieni saari kävelysiltoineen oli hieno kohde kiertää melomalla. Seuraavaksi tulivat vastaan Billnäsin ruukki ja Åminneforsin patovoimalaitos, jossa oli ärsyttävästi hankaloitettu melontaa asettamalla tukkeja ketjulla juuri ennen voimalaitosta. Onneksi sain ujutettua kajakkini tästä välistä. Matkaa merelle Pohjanpitäjänlahteen tuli noin 25 km. Jatkoin tästä vielä eteenpäin Pohjankurun sataman ohi Fiskarsinjokea vastavirtaan Borgbyträsketille noin kolme kilometriä, josta Kaj tuli noutamaan minut tien vierestä tunnelin viereiseltä pientareelta. Kaj oli korvaamattoman tärkeä apu reissun onnistumisen kannalta, kiitti vielä eriyisesti!

Pieni silta vanhojen linnanraunioiden kohdalla ennen Päsarträsketille tuloa

Päsarträsket

Kyrksjön

Karjaan kirkko Kirkkojärven rannalla

Karjaan kaunis keskustaidylli saaren ja kävelysillan kera

Billnäsin ruukki

Hankala ruovikkoeste oli nipin napin ohitettavissa Åminneforsin ruukin kohdalla

Åminneforsin ruukki

Åminneforsin ruukki ruovikkoesteen jälkeen. Ohituspaikka vasemmalta rannalta.

Fiskarsinjoki

Fiskarsinjoki

Borgbyträsket, Fiskarsinjoen järvi

Siuntionjoki päästä päähän – melonta 2012

Vapunpäivän 1.5.2012  meloin Vihdin Poikkipuoliaisten järvestä Palojärvelle asti, noin 13 km. Joessa oli pari peuraakin ja maisemat olivat hienoja kuten yleensäkin. Tervalammen ja Huhmarin välinen mutkitteleva jokiosuus oli minusta hienoin, ei tarvinnut kantaa tässä kertaakaan. Loppuosuus oli myös kiva, tosin lopussa oli koski vähän ennen Palojärveä jossa kajakki piti kantaa rantaa pitkin noin 100m. Kaveri Marko kiersi sillä aikaa poikiensa kanssa Ison Parikkaan ja törmäsi siellä kahdesti kuulemma uhittelevaan ukkometsoonkin. Oli ollut jännittävät paikat kun oli tullut peräsinmenoja ja nopeita spurttikiihdytyksiä kiihkeän metson lähennellessä;)

6.5. sunnuntaina meloin Siuntionjoen Palojärveltä lähtien. Sunin Marko jätti minut autolla Palojärven eteläpuolelle, josta jatkoin lahdenpohjukkaan. Sitten vastaan tuli Palokoski, jota ei olisi lainkaan kannattanut meloa normikajakilla, vaan koskarilla. Laskua oli 12 metriä 500 metrin matkalla, jonka huomasi kouriintuntuvasti. Lähdin pudottamaan laskua kivikkojen välistä kun hetken kuluttua kajakkini keula osui kiveen ja pyörähdin poikittain keskelle kosken kuohuja. Kahlasin vyötäröä myöten vedestä taas jalkeille ja aloin vääntää vettä täynnä olevaa kajakkiani kohti rantaa. Talutin kajakin rantavettä myöten alemmaksi jossa Marko tuli jeesaamaan tavaroiden kanssa. Hetken päästä jatkoin matkaa sillan kupeesta naapuritalon asukkaiden katsellessa menoani kohti kosken kuohua. Pääsin mutkan taakse kun eteen tuli kaatunut puu ja kajakkini pyörähti uudestaan ympäri. Samalla aukkopeite ja evääni hävisivät kosken imussa. Olin toistamiseen taas läpimärkä. Jatkoin eteenpäin, maisemat alkoivat kaunistua ja virtaus tasoittua. Meloin Karhujärvelle ja sieltä edelleen Myllykylään jossa oli iso pato. Vedin kajakin maitse padon ja kosken ohi ja jatkoin matkaa. Tällä osuudella tuli paljon kaatuneita puita ja rämeikköä vastaan, kajakkia piti vähän väliä hilata kaatuneiden puunrunkojen yli, välillä vetää maata pitkin ja punnertaa taas veteen. Pyörähdin kaikkiaan kolme-neljä kertaa pahemmin kajakin kanssa, lisäksi oli lukuisia kiperiä tilanteita väistellessä kaatuneita puunrunkoja altapäin littanaksi painautuen. Melkoinen koskimelonnan oppitunti, joka ei jättänyt todellakaan kuivaksi;)

Kurkisten patoaukossa oli myös melko kova virta. En ottanut enää riskiä vaan kannoin maitse kajakin lahteen. Jatkoin Tjusträskin pikkujärvelle ja tästä edelleen Sjundbyn linnalle, jossa Marko ja pojat olivat auton kanssa odottamassa. Nousin autoon ja otettiin kajakki kyytiin. Alkoi tulla hämärä ja vesisadekin alkoi vielä voimistua kaupan päällisiksi. Matkaa tuli noin 30 km. Olipa aikamoinen reissu!

8.9. meloin kolmannen siivun Siuntionjoen projektista. Marko oli laskemassa minut Sjundbyn linnalta jokeen, josta jatkoin etelään. Reitti oli todella ystävällinen, ilma oli hyvä ja kaikki meni kerrankin helposti. Reitin varrelle oli asetettu jopa alueen historiasta kertovia poijuja melojia varten. Mm. vanhasta kappelista kartanon mailla olevan kukkulan huipulla, satamasta, kuninkaantiestä, Pikkalan kartanosta ja infotaulu myös lohen noususta ko. jokea pitkin. Pikkalanjoen suistossa ennen mereen laskemista oli patosulku, joka oli onneksi helppokäyttöinen ja soveltuva melojalle. Tästä jatkoin Störsvikin uimarannalle, josta Marko poikineen kävi hakemassa minut. Kävimme tutustumassa Kopparnäsin hienoihin patikkareitteihin ja varsinkin Kallioniemi lounaispäässä oli mahtavan näköinen auringon laskun aikaan. Matka noin 8 km.

15.9. meloin neljännen ja viimeisen mutta ei suinkaan helpoimman osuuden Siuntionjoesta. Pohjoisin osuus lähti Vihdin Enäjärvestä Hulttilanjokea Poikkipuoliaisiin. Kyseinen joki oli todella vaikea ja pitkälti täysin melontakelvoton. Jouduin vetämään maitse kajakkia useita satoja metrejä osmankäämäviidakon mennessa liian sakeaksi tai kaatuneiden puiden perinteisesti estäessä melomisen. Lopussa Linnalahti oli kaikkein pahin ja vaarallisin kohta. Ruokoviidakko sakeni yhtäkkisesti ja ympärillä oli sen verran upottavaa suota ettei kajakkia saanut kunnolla vedettyä ylöskään. Jouduin kääntämään 180 astetta takaisin tulosuuntaan ja rantautumaan metsän reunaan, josta kiskoin kajakin järven rantaan. Loppupätkä Poikkipuoliaisten järvenselkää oli jo melkoinen helpotus kun Siuntionjoki oli vihdoin melottu alusta loppuun. Siuntionjoki oli kolmas joki Espoonjoen ja Mankinjoen jälkeen jonka meloin kokonaisuudessaan alkujärvestä mereen asti. Tämä oli näistä pisin sekä samalla vauhdikkain, vaihtelevin mutta myös vaarallisin. Kaatuneet puut keskivaiheilla Karhujärven jälkeen olivat todella pahoja ja kaatoivat siksi kajakin monta kertaa. Samoin loppupätkän ruokoviidakko oli paha osuus. Salmen ulkoilualueella oleva Paratiisi keittokatoksineen maistui todella paratiisilta sen jälkeen kun kajakki oli roudattu takaisin auton katolle. Pituutta viimeiselle reitille tuli noin 7 km ja koko joelle noin 48 km (Wikipedian mukaan)

Poikkipuoliaisen eteläkärki

Ylllättäviä ylityksiä

Tervalampi

Huhmarjärvi

Kannettava koski Huhmarin ja Palojärven välissä

Palojärven uimarannalla

Myllykylän patoalue, ohitusreitti oikealla puolella

Myllykylän pato

Pieni pato Tjusträskin jälkeen

Henri Poikkipuoliaisen rannalla Paratiisissa

Ukkometso soitimella Iso Parikkaan pohjoispäässä 6.5.2012

Mitäs Ukko?

Puskii!!!

Henri Palojärven päättävässä Palokoskessa, koskessa jota ei olisi pitänyt lähteä laskemaan…

Markus ja Julius Tjusträskin lintutornilla

Sjunbyn kartanon päärakennus

Sjunbyn kartanon koski, ohituspaikka oikealta puolelta

Siuntionjoen ns. yläjuoksu Vihdin Enäjärven ja Poikkipuoliaisen välillä näyttää tällaiselta ojalta

Vikträsk, Siuntionjoen viimeinen järviosuus

Siuntionjoen (Pikkalanjoen) viimeinen etappi, sulkuportti ennen merta

 

 

 

Degerö Runt 2012

Sunnuntaina 29.4.2012 meloin Esa Härmän kanssa Tammisaaressa Degerön saaren ympäri. Degerö on Tammisaaren ja nykyisen Raaseporin alueen ylivoimaisesti suurin saari, pinta-alaltaan noin 47 neliökilometriä. Maisemat olivat ihan kivoja ja keväisiä. Jostain syystä Degeröä ei löydy kaikista saarilistoista, joita on netissä julkaistu. Saari pidetään osittain keinotekoisesti auki itäpäästä veneilijöiden toimesta, mutta tämä ei poikkea mitenkään käytännössä esim. Porvoon Vessölandetin Fladanista, joka yhtälailla on keinotekoisesti auki pidettävä veneväylä. Silti ko. saari yleensä löytyy listoilta…

Matkaa tuli 40 km. Alue oli ihan hienoa seutua ja sääkin suosi. Lähdimme matkaan Tammisaaren venesatamasta ja kiersimme paluumatkalla Jomalvikin kanavan kautta takaisin. Saaren jokiuoman  itäpää oli mielenkiintoinen, koska kartassa tämä on merkitty päättyväksi, mutta olin etukäteen tiedustellut paikalliselta melojalta, että varsinkin tällä aikaa keväästä siitä pitäisi päästä hyvin läpi, kun ruovikko ei ole vielä kasvanut. Tämä onneksi pitikin hyvin paikkansa. Pysähdyimme tauolle Långönin virkistysalueella kallion vieressä. Paikalla oli mukava nuotiopaikka.

Långönin virkistysalue

Jomalvikin kanava

Keväinen Vääräjärvi – Kattilajärvi – Urja vapun alla 2012

Avasin melontakauden 28.4. melomalla Vääräjärveltä etelään Espoossa. Järvi oli vielä hieman jäässä eteläpohjukasta mutta sain kierrettyä silti kajakin maihin asti. Kannoin kajakin kapean kannaksen yli Kattilajärvelle jonka meloin ympäri. Jäitä oli vielä sielläkin paikoittain. Kattilajärven pohjoisrannalla näin noin 50-100 metrin päästä harmaapystykorvan näköisen koiran. Se kävi nopeasti kastautumassa rantavedessä mutta nousi ennen kuin ehdin lähemmäksi ja jatkoi juoksuaan villinoloisena polkua eteenpäin. Se ei paljoa välittänyt huudoistanikaan. Ajattelin myöhemmin että olisikohan kyseessä ollut peräti susi?  Ei ollut aiempaa vertailupohjaa, mutta eipä näyttänyt olevan mitään omistajaakaan mailla halmeilla, jonka olisin kyllä varmuudella nähnyt niin läheltä. En uskonut että olisi hirveästi muutenkaan vapaana juoksevia villikoiria täällä päin. Meloin seuraavaksi takaisin Vääräjärven ja Kattilan väliselle kannakselle ja kannoin kajakin  kannaksen yli Vääräjärvelle. Meloin Vääräjärven ja Urjan välisen kannaksen kohdalle ja kannoin kajakin nyt Urjaan,  josta jatkoin melontaa tämän uuden järven eteläpäähän. Urjassa on nuotiopaikka eteläkärjessä ja lahdenpohjukka oli vahvemmassa jäässä kuin mitä saattoi murtaa kajakilla. Kajakki nousi jään päälle ja työnsin käsillä itseni rantaan asti. Tästä kannoin kajakin vielä Kolmperän puolella jonka meloin ympäri. Palasin sitten Urjaan ja Vääräjärvelle, jossa kaverini Marko poikineen oli patikoimassa järveä ympäri. Matkaa tuli 15 km.

Kolmperän sammakot

Vääräjärven jäämelonta eteläkärjessä

Kattilajärven jäälautalla

Urjan ”Hurja” patikkareitti, joka laskeutuu aivan järven rantaan kallionkielekettä pitkin

Urjan jääpeite järven eteläkärjessä, edessä nuotipaikka ja laavu

Kattilajärven uimaranta laitureineen

Vääräjärven kalliojyrkännettä

Urjan jäätä

 

Espoon saaristo kauniina syyspäivänä 2011

2.9.2011 kävin melomassa Suvisaaristossa, kävin Miessaaren vieressä ja kiersin läpi Espoon kaupungin tärkeimmät ulkoilusaaret. Kävin Torra Lövössä, jossa on mm. hienoja kalliokaiverruksia ja poliisien erämaja. Tästä jatkoin Gåsgrundiin, joka on eniten veneilijöiden suosiossa. Saaressa oli eniten laavuja ja keittokatoksia verrattuna muihin pienempiin saariin sekä mm. kaksi venelaituria. Rannalla oli myös pieni idyllinen sauna. Tämän jälkeen jatkoin Rövarenin saareen Stora Herrön vieressä. Saari on hyvin korkeaprofiilinen, jyrkät rantakalliot ovat komeita itärannalla, joissa on tosin syytä olla hyvin varovainen ettei loukkaa itseänsä pahan kerran. Paikalla laiturilla oli myös ystävällinen veneilijä, joka tarjosi mukaan valmiiksi fileroidun puolistoistakiloisen hauen kotiin viemisiksi. Kiitoksia vielä kerran! Tämän jälkeen kävin vielä vieressä Rövargrundetin pikkuisessa ja piskuisessa saaressa, jossa niin ikään oli mukava keittokatos.