Kesällä 2008 appiukko Olli Lehti vei minut joelle, josta laskin kajakin ja meloin Nummen Pitkäjärven poikki Nummenjokea pitkin Turunväylän alitse edelleen kahden pienen järven kautta Lohjanjärveen asti. Joella oli paljon pieniä mökkejä ja asumuksia ja sankka metsä teki alueesta hyvin erämaan tuntuisen. Ykköstien ääni ei kuulunut lainkaan kun aivan vierestä mentäessä ja tuntui kuin olisi ollut jossakin hyvin syvällä erämaassa melomassa. Mökkeilijöiden ansiosta joelle kaatuneet puutkin oli aika hyvin sahattu veneen ja kajakin mentäviksi. Matkaa tuli noin 30 km. Samana kesänä meloin Pusulanjärveltä Pusulanjoen Nummenjokeen asti. Tämä pätkä oli kyllä todella viheliäinen, aivan täynnä kaatuneita puita ja välillä oli vaikea muistaa oliko lopulta melomassa vai metsätöissä. Eli en suosittele kenellekään jos haluaa vähänkään nauttia melomisesta.
Henrin Urheilublogi 