Pyyslampi 27.9.2013

27.9. 2013 täydensin edellispäivän lenkkiä kiertämällä Pyyslammen ympäri. Kyseinen järvi on aivan kiinni Vihdintien rantapenkereessä ja puolet siitä kuuluu Nuuksion kansallispuiston alueeseen.  Järvi näyttää äkkiseltään helpolta kierrettävältä, ongelmana on kaksi tonttia joiden läpi pitää mennä rannan vierestä ja toisessa on vielä vanhaa piikkilankaa esteenä. Lähdin kiertämään järveä Pyyslammentieltä aluksi vastapäivään kiertäen ja tontti tuli melko pian vastaan. Eli ei voi suositella patikoitavaksi järvireitiksi. Järven pohjoispuolelta tosin pääsee virallista tietä pitkin kapuamaan komealla kalliojyrkänteelle, josta avatuu hienot maisemat järvelle ja jossa löytyi myös puolukkaa varsin kivasti tällä haavaa. Kallion huipulla näkyi myös vekkulin näköinen pieni luola lohkareiden välissä, joka olisi oiva taukopaikka. Kiersin paluureittiä Vihdintien penkerettä takaisin autolle. Oli karseaa nähdä millaista ekoterrorismia on harjoitettu järven pientareella, melkein suoraan järveen on kipattu jätesäkkejä, kiuas, sekalaista metalliromua ja jopa sohvan osia!  Käsittämätöntä toimintaa kaiken kaikkiaan. Ainoa positiivinen asia mitä havaitsin lammen etelärannalla oli kiva itse rakennettu laituri, josta pyöräilijän olisi helppo käydä kesäaikaan pulahtamassa järvessä. Matkaa tuli noin 3,5 km.

Pyyslammen laituri

Pyyslammen kalliojyrkänne

 

Suolikas – Sarkkinen 26.9.2013

26.9. 2013 Jakke ja minä olimme patikoimassa Suolikkaan alueella Vihdin Nuuksiossa. Jätimme auton järven pohjoispäähän menevän hiekkatien päähän lähelle Vihdintietä, josta oli hyvä aloittaa patikointi. Vastaan tuli heti pariskunta täysien sienikorien kanssa. Matkalla löytyikin runsaasti puolukoita, juolukoita sekä varsinkin mustikoita. Jakke bongasi myös kantarelleja, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, joita saimme hyvän kasan kotiinviemisiksi. Paistoin heti kotona sienikastikkeen kerman kanssa pannulla. Oli todella hyvä. Kiersimme Suolikkaan vastapäivään, kuten edellisellä kerralla Markon kanssa kesällä 2012. Nyt kiersimme lisäksi Sammalkuohon. Lammikosta laskee pieni puro Suolikkaaseen ja itse lampi on harvan kangasmetsän ympäröimä rannalta suomättäinen vesialue. Länsipäässä on kalliojyrkänne, ei kovin korkea. Tämän jälkeen jatkoimme pienen harhailun jälkeen Suolikkaan rannalle, josta avautui loistavia  näköaloja sekä korkeilta kallioilta että alempaa vesirajan tuntumasta. Seuraavaksi tulimme Valkealammen kannakselle, kiersin lammikon vastapäivään Jaken tullessa vastaan toista kautta. Lammen rannalla on pari korkeaa kalliota sekä virallinen nuotiopaikka ja myös köysi rantapuussa mahdollisia uimahyppääjiä varten 🙂

Tästä jatkoimme Suolikkaan eteläkärkeä kohti. Poikkesimme myös Suolikkaan luolalla. Suolikkaan ranta on haasteellinen korkeuserojensa takia, tasainen rantapolku saattaa yllättää ja hetkessä eteen nouseekin jyrkästi viettävä kalliorinne, jota voi yrittää nousta suoraan tai kiertää kauempaa. Tulimme Sarkkisen lammen kannakselle hämärän laskeutuessa ja kiersimme lammen etelärantaa kohti Saarijärveä. Jakke osoitti Hämähäkkimiehen taitojaan Sarkkisen itäpäässä olevalla kalliojyrkäntellä, jonka hän pääsi kuulemma helposti ylös. Kiersin itse hiukan kauempaa. Pian jo Saarijärvi näkyikin edessämme alhaalla kallion alarinteessä. jatkoimme järven länsirantaa pohjoiskärkeen asti. Lähestyessämme jo Vihdintietä ajavien autojen humistessa tunsin polttavan piston takalantiossa ja heti perään vasemmassa takareidessä. Mysteerisesti ampiainen oli päässyt verkkapuvun ja kraftin alle ja pumppasi myrkkyä oikein kunnolla. Juoksimme Vihdintielle jossa riisuin vaatteet ja tsekkasin ampparin raadon housuista. Jalka kramppasi ja jouduin vielä käymään Jorvissa poäivystyksessä hakemassa kortisonitabletin, ennen kuin ihottuma ym allerginen reaktio hävisi. Tätä loppuepisodia lukuunottamatta hieno reissu. Matkaa tuli reilu 10 km.

Sammalkuohon lampi länsipään kalliolta kuvattuna

Suolikkaan komeat kalliojyrkänteet

Jakke Sammalkuohon rannalla

 

Espoon eteläisin saari – Stenskär 14.12.2014

Tuusulanjärven viikon takaisin jääpettymyksen jälkeen teimme nyt jouluisen melontaretken Siskon, Matin ja Petrin kanssa Soukan pienvenesatamasta Espoon uloimmalle luodolle Stenskärille. Espoonlahti oli melko tyyni aluksi mutta saapuessamme avoimelle Kytönselälle tuuli alkoi jo tuntua, noin 7-8 m/s. Sisko ja Matti meloivat kaksikollaan pohjoisempaa reittiä suoraan Stenskärille, Petri ja minä teimme pienen lenkin Kytön pohjoisen ja eteläisen pikkuluodon välistä. Pohjoisella luodolla oli myös loisto ja iso siirtolohkare. Kytön – Stenskärin välillä oli todella miehekkään korkuisia aaltoja, vähintään metrin korkuisia. Rantauduimme Stenskärin pohjoispäädyn hiekkarannalle ja kävimme tutustumassa saareen. Espoon eteläisin rakennus ja samalla ainoa autiotupa oli kyllä aikansa elänyt, nuhjuinen ja luotaantyöntävän oloinen jota ei voi kenellekään suositella yöpymispaikaksi vaikka noin viiden neliön huoneessa olikin kaksi ”kulahtanutta” kerrossänkyä. Tuvassa oli sänkyjen lisäksi vain yksi pieni pöytä eikä lämmitysmahdollisuutta. Lisäksi haju oli tunkkainen ja homeisen oloinen. Tuuli alkoi nousta lisää pitäessämme lyhyehkö taukoa saarella. Heti noustuani maihin tuvan takana olevalle kallion laelle näin kookkaan merikotkan kalliolla mahdollisesti ruokailemassa jotakin jyrsijää tms. Välittömästi minut nähtyään se luonnollisesti nousi lentoon ja lähti. Etäisyyttä kotkan ja minun välillä oli vain noin kymmenkunta metriä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näen merikotkaa näin läheltä, kokemus oli vaikuttava ja mieleenjäävä. Kiersimme Petrin kanssa saarta ympäri vielä maisemia ihailemassa ja kuvaamassa.

Tuuli alkoi olla lähellä kymppiä lähtiessämme paluumatkalle. Meloimme Knapperskärin pohjoispuolelle, jonka jälkeen Porkkalanniemi alkoi jo suojata pahimmalta tuulelta. Loppumatka olikin leppoisaa melontaa, pääsimme rantaan jopa ennen pimeän tuloa. Matkaa kertyi noin 23 km.

Stenskärin kalliolta lentoon lähtenyt merikotka etualalla

Henri Stenskärillä, autiotupa taustalla

 

Linkki Petrin matkakuviin

https://plus.google.com/photos/108451366042524806033/albums/6092743154080136401?authkey=COGs0L7Ns8uwew

 

Iso Majaslampi ja Suolikkaan-Pöksynhaaran luolat 30.6.2013

30.6.2013 patikoin Markon, Matiaksen ja Markuksen kanssa helteisenä kesäpäivänä. Jätimme auton Takkulaan, josta oli hyvä metsäreitti Saarijärvelle, ja tästä edelleen Isolle Majaslammelle. Kävimme uimassa tällä komella lammella, joka on tosin melko vaikeasti saavutettavissa, alueelle päästäkseen pitää suunnistaa jonkin verran metsässä. Jatkoimme Pöksyhaaran lammelle toiselle tauolle, jossa pidimme taukoa Espoon ja Vihdin rajalla. Kävin uimassa toistamiseen. Pojat näkivät rektellä kaksi luolaa, Pöksynhaaran eteläpuolella olevan luolan sekä Suolikkaan lounaispuolella olevan luolan. Nämä olivat lähinnä lippoja kallion ja maan välissä jossa oli kuitenkin hyvä mahdollisuus esim. grillata tai myös yöpyäkin tarvittaessa. Sadetta ei tulisi, mutta hyttyssuoja olisikin jo hankalampi juttu…

Kävimme Suolikkaan Valkealammen rannalla, joka oli idyllinen paikka. Jatkoimme matkaa ja kiersimme Pöksynhaaran sekä Pikku Pöksynhaaran ja Majaslammen. Pöksynhaaran rannalla lähellä luolaa löysimme myös suomuuraimia ja mustikoita oli joka paikassa myös runsaasti. Matkaa tuli noin 6-7 km.

Lähtöpaikka Saarijärven kupeessa

Iso Majaslampi

Pöksynhaara

Pöksynhaaran luola

”Poijaat ” Suolikkaan luolalla

Lappträskin kierros 15.6.2013

15.6. 2013 kävimme samalla kokoonpanolla patikoimassa Siuntion Lappträsk-järven ympäri. Järvi on ympäröity joka suunnalta yksityisteillä, joilla kulku on hyvin rajattua puomein ym. kieltomerkein joten järvi on kohtuu hankalasti saavutettavissa. Auto pitää jättää noin kilometrin päähän josta toki kävelee hyvin järven rantaan. Lähdimme länsipäästä Lökbergenin pohjoispuolelta olevaa tietä pitkin josta metsän poikki järven rantaan. Kiersimme järven vastapäivään. Neuvostoliittolaisten vanha bunkkeri löytyi järven eteläpuolelta niemen kärjestä suoraan Storholmenista länteen.  Kävin sisällä ottamassa muutaman kuvan. Arvoitukseksi jäi, miksi venäläiset olevat näitä rakentaneet Porkkalan vuokra-aikana 1944-1956. Ehkä suomalaisten uhka on ollut niin todellinen että on pitänyt linnoittautua pienten järvien rannoillekin…

Etelärannalta löytyi myös aurinkotuoli ja omatekoinen grilli. Kävin uimassa Lillholmenin saaressa länsipuolella olevalta matalalta kalliorannalta, josta tuli edestakaisin uintimatkaa noin 200 metriä. Pieni puro virtaa Tottendamin kohdalle järvestä etelään Kelan suuntaan. Jatkoimme tästä itään päin Pienelle ja Isolle Lehtijärvelle (huom. suomennos) Lampien välissä oli suota ja paljon suopursukukintoja. Hirven kakkaa löytyi todella paljon joka puolelta mikä viittaa alueen erämaisuuteen. Jatkoimme tästä Långträskin länsirantaa pohjoiseen päin. Kävin tätä ennen uimassa järven eteläpäässä. Långträskin länsipäässä on komea kallio ja hienot näköalat järvelle sekä suuri siirtolohkare jonka kupeessa on täydellinen taukopaikka. Tästä kivenheiton päässä onki bunkkeri, joka oli Lappträskin bunkkeria parempi. Tämän pääsi nimittäin kulkemaan läpi joskin melko hankalasti kivenlohkareiden välistä pujotellen. Ilmeisestikin neukut olivat räjäyttäneet betoniraudoitetut bunkkerit vuokrasopimuksen päättyessä talvella 1956. Jatkoimme osittain tietä pitkin Lappträskin pohjoispäähän jossa osuimme partiolaisten leirialueelle Svartvikenissä. Leirin valvojat juttelivat pitkään kanssamme ja kertoivat alueen taustasta enemmän. Edellispäivänä oli löytynyt mm. vastasyntynyt peuran vasa aivan leirin vierestä. Jatkoimme tästä eteenpäin kohti autoa. Järvi oli todella kaunis, kokonaisuutena alue on minusta hienoimpia mitä Länsi-Uudellamaalla on tullut vastaan.

Parenteesiajan kottikärryt Lappträskin bunkkerilla

Lappträskin bunkkeri

Henri uimassa Lillholmenista mantereelle Lappträskillä

Lappträsk ja Storholmen

”Prinssi ja Konna” Långträskillä

Henri Långträskin bunkkerilla

 

Mylly-Majalampi 23.5.2013

23.5. 2013 kävin Markon kanssa patikoimassa Mylly-Majalammen ympäri vastapäivään kiertäen. Saimme auton pohjoiskautta Majalammentien päähän lähelle vedenottamoa. Kävin myös uimassa, pohjoisrannalla oli pari hyvää uimapaikkaa. Itärannalla oli vedenottopaikkana hieno uimaranta, jossa ei tosin vielä ollut laituria paikallaan. Matkaa tuli noin 4 km. Mökkejä oli jonkun verran alueella, joita yritimme kiertää.

Saaren Mustalta Kuikunläänin raitille 19.5.2013

19.5.2013 pyöräilin kotoa Bodomin Röylän ja Luukintien kautta Luukkiin, josta jatkoin reitti 2000: a pitkin Haukkalammelle. Kalliolta oli komeat näköalat toiselle puolelle järveä, josta menee alueen toinen ns. sisempi ulkoiluväylä. Käännyin Rinnekodin suuntaan pohjoispäässä ja ajoin Lepsämäjoen mutkaan. Käännyin tässä kohtaa takaisin ja ajoin Suur-Helsingin golfikenttien ohi. Tien alitti myös pieni Lakistonjoki. Tästä eteenpäin reitti 2000 meni metsän puolelle, jossa pitkälti jouduin taluttamaan pyörääni polkua pitkin. Kävin Majalammen rannassa josta jatkoin Saaren Mustan lammelle. Polun varresta löytyi avaamaton Rainbow-lähdevesipullokin, joku lieni unohtanut. Polku Saaren Musta oli todella kaunis metsälampi, kävin uimassa pienessä saaressa rannan lähellä. Lammessa oli myös isompi saari kauempana. Tämän jälkeen maastoprofiili nousi selvästi lähelle 100 m merenpinnasta. Kämmenlampi oli pieni omalla tavallaan myös yhtä idyllinen lampi, jossa oli tehty jopa laavu grillin kanssa ja laituri uimista varten. Sanomattakin selvää että kävin uimassa samantien:)

Noin 15 minuutin kävelymatkan päästä tulin Kuikunläänin lääninraitille, jossa kyltin kohdalla näkyi pieni ruskea käärmekin. En ollut ihan varma oliko rantakäärme vai mikä. Kuikunlampi oli mökitetty ranta täyteen, Vanhan Majalammen rantaan menevä tie oli kiinni portilla. Pyörällä tosin olisi päässyt sinnekin. Käännyin kuitenkin takaisin, kävin uimassa Isossa Lehmänämpärissä ja Vaakkoissa tien vierestä. Pieni Lehmänämpäri oli myös valloitettu yhdellä mökillä, ja muualta ei päässyt rantaan ryteikön ja soistuvan rannan takia. Lopuksi kävin katsomassa vielä tervahautaa pysäköintialueen lähellä ja kävin uimassa Väärässä Mustassa, jossa upposin heti nivusia myöten rantavedessä:)

Saaren Musta

Saaren Musta

Kämmenlampi

 

Meikon kierros 27.4.2013

27.4.2013 kävimme patikoimassa Meiko-järven ympäri myötäpäivään Markon, Matiaksen ja Juliuksen kanssa. Matkaa tuli noin 7,5 km. Sää oli kauniin keväinen, linnut liversivät ja aurinko paistoi. Järvi oli vielä ohuessa jääpeitteessä, rannat olivat jo sulia. Järven etelärannalla oli korkeita kallioita, joiden huipulta avautui mahtava näköala järven selälle. Järven lounaispäässä löytyi myös vanhan neuvostoaikaisen bunkkerin jäänteet, jotka muistuttivat Porkkalan miehitysajasta 1944-1956. Lähellä oli myös hyvä taukopaikka, jossa oli nuotiokivet sekä puiset penkit.

Poijaat Meikon bunkkerilla järven lounaisrannalla

Klassarinkierros 21.4.2013

21.4.2013 patikoimme opastetun ja merkityn Klassarinkierroksen (4km) Vihdissä Markon, Matiaksen, Juliuksen ja Dianan kanssa. Dianakin jaksoin yllättävän hyvin kävellä, vain vähän piti auttaa mäkiä ylös kantamalla. Lunta oli maassa ja Saarijärvi oli vielä ohuessa jääpeitteessä. Pidimme taukoa Saarijärven nuotiopaikalla, josta jatkoimme Klassarinkalliolle ottamaan muutaman kuvankin. Saarijärven taukopaikalla kiinnitti huomiota ns. sotilaallinen meteli kun joku ns. ”kapteeni” piti sulkeisia ja järjestäytymisharjoitusta jollekin nuorisoporukalle. Sinänsä koominen tapaus….

Myrskyretkeily Meikolla 15.12.2012

15.12.2012 kävin Juliuksen kanssa Kirkkonummella Meikon järvellä retkikelkalla. Kiersimme järven kolme saartan, matkaa tuli noin 4 km. Vedenottamon jälkeiseltä parkkipaikalta oli hyvä lähteä polkua pitkin noin 500 metriä ennen kuin tultiin järven rantaan. Paikalla oli puucee ja opaskylttejä mm. neuvostoaikaiselle bunkkerille. Sää oli tuulinen noin 14 m/s puhaltava tuuli teki arktisen fiiliksen retkeilyyn vaikkei matka ollutkaan sen pidempi. Jäällä oli paikoittain kohvaa ja korkeita nietoksia.

Meikon järvi Kirkkonummella tuulisena talvipäivänä

Julius jäälohkareen päällä Meikossa