Kuulaana sunnuntaina meloimme Vahterpään eteläkärjen kivikkoisesta ja matalasta Söderbystä ensin Orrengrundin majakalle ja tästä edelleen Mustaviirin saareen. Lopuksi poikkesimme nopeasti Pitkäviirin eteläpäässä ennen kuin pimeys, sade ja nouseva tuuli alkoivat aiheuttaa enempää haittaa. Viimeiset 9 kilometriä Pitkäviirin länsipäästä suoraan himmeänä heikosti näkyvää Vahterpään Söderbyn linkkimastoa kohti tulimme täydellä vaihteella, koska tuuli nosti aallokon vaahtopäiseksi ja ukkosalamat valaisivat välillä muuten synkkää taivasta. Mutta se on kokonaan jo toinen tarina…
Orrengrundin vanha kivinen tunnusmajakka on suljettu, mutta ulkoa päin se on hienon näköinen vuosimallia 1858. Korkeus on 22,6 metriä. Saaressa on myös vanha luotsitupa vuodelta 1802 ja uusi käytössä oleva asema vuodelta 1957. Saarella oli harvinaisen paljon villijäniksiä ja useita puolustusvoimien ylläpitämiä rakennuksia, mm. merivartioasema.
Mustaviirin saari on todella komea ja suositeltava matkakohde, rantautuminen onnistuu kajakilla kohtalaisesti mutta ranta ei ole kovin helppo muuten mataluutensa ja kivikkoisuutensa ansiosta. Saarella on luontopolku, jonka kohokohta on Struven ketjun Suomessa oleva eteläisin piste ja vanhan kolmiomittausaseman jäänteet vuodelta 1833. Tämä on myös yksi Suomessa olevasta seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta. Nykyisin tähän kohtaan on koverrettu kallioon pieni reikä ja vieressä on näkötorni. Etelärannan silokalliot, jatulintarhat, niitty ja vanhat sodanaikaiset ampuma-asemat ovat kaikki mielenkiintoisia nähtävyyksiä.
Melontamatkaa tästä noin kolmion mallisesta reitistä tuli reilu 30 km ja patikointiakin muutama kilometri saarissa.
Linkki Markon kuviin:
https://www.dropbox.com/sh/t4jzdqo7ul2ih9l/AAALCUhsofwHJ5UwyURifV3ha?oref=e