Meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan siian pohjaongintaan Juliuksen kanssa Espoon Vasikkasaaressa. Kävimme ensin lintutornissa ja kiersimme saaren ympäri ja sitten aloimme pojan kanssa enemmän tutustua onginnan saloihin. Saalistakin tuli ihan mukavasti (tosin ei omiin vapoihin tällä kertaa)
Oli mahdollisuus päästä melomaan Melontareitit-sivuston ylläpitäjien Tuomo ja Timo Nevalaisen kanssa Karjaanjoelle, jotka ovat myös kunnostautuneet Uudenmaan alueen jokiryteikkäasiantuntijoina:) Lähdimme puhdistamon kohdalta. Karjaanjoki on voimakkaasti meanderoiva eli mutkitteleva joki, joka tekee parhaimmillaan noin 90 – 120 asteen mutkia ja tiukkojakin käännöksiä. Muutama kaatunut puu oli edessä, mutta jumppaamista ei tullut liikaa. Esteet olivat kohtuullisen helposti väistettävissä muovikajakeilla. Vanjärvi oli komea luontomaisema, jossa oli lintubongareiden täyttämä lintutorni. Bongarit olivat mm. jalohaikaraa tiiraamassa. Matkalla bongasimme itse lukuisia telkkiä ja yhden kuolleen joutsenen. Telkkä oli myös Toijanjoen ylivoimaisesti näkyvin lintu jokimaisemassa. Matkaa tuli noin 25 km.
Ensimmäistä kertaa piti kokeilla melontaa helmikuussa, kun siihen aikaisen huipputulvakauden ansiosta nyt tarjoutui mahdollisuus. Kävin pyörähtämässä Espoon kirkolla ja Kannusillanmäen kohdalla ennen kuin käännyin takaisin.
Meloin Toijanjoen sahan koskelta Kirkkojärven suulle asti noin 4 km matkan. Toijanjoki laskee Kiskon Hirsijärvestä Kirkkojärveen. Matkalla oli jonkin verran kaatuneita puita ja kantamaan joutui, mutta reitti oli silti ihan mielenkiintoinen kotiseutumelonta.
Pirkan Hiihto 90 km perinteisellä oli minulle 7. ja hiihtokaverille Jarille jo 43. kerta. Jari pääsi myös haastatteluun Jämin huoltopisteellä ja minäkin ensi kertaa maalissa:) Aikaa meni 12 rapiat 12 tuntia millä ei muuten parane leuhkia turhia, mutta tyytyväinen pitää olla silti lipsuvilla suksilla tähän tulokseen.