Kuukausi: toukokuu 2017

by

Koskileiri Kotkan-Kouvolan Ahvionkoskella 6.-7.5.2017

Salon Melamogulit järjesti koskikokeilun Kotkan ja Kouvolan alueilla sijaitsevan Ahvionkoskella toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Retken vetäjänä toimi Kai Schneider, mukana olivat lisäksi Esa Härmä ja Sakari Haavisto minun lisäkseni. Martinkoskessa on kaksi laskureittiä, helpompi ja vaativampi. Harjoittelimme lossausta akanvirrasta päävirtaan ja pienen kiven takana olevan virtauksen voimassa kajakin oikaisemista. Nämä osoittautuivat omalta osaltani todella vaativiksi ja kaatuminenhan tuli väkisinkin eteen. Koskien laskut (iso koski neljä kertaa ja pieni kahdesti) onnistuivat kuitenkin minusta aika hyvin, kajakki pysyi pystyssä isosta vasta-aallosta huolimatta. Isommassa koskessa oli rannalla todella voimakas akanvirta, jonka huomasi hyvin siihen meloessa. Paikalla oli myös Mika Lähdekorpi Torniosta rafting-kalustolla muun porukan kanssa ja kokeilimme heidän koulutuksensa yhteydessä Sakarin kanssa myös koskessa uimista. Kelluimme kuivapuvuilla ison kosken läpi ja uimme rantaan. Oli siistiä!

Matkaa tuli koskimelontakertoimella laskien arviolta noin 35 km.

 

by

Taasianjoki Loviisa (Lapinjärvi) 5.5.2017

Meloin Taasianjoen Pukaron kylästä Lapinjärveltä Tesjoen kylälle asti kauniina kevätpäivänä. Alue on entistä Lapinjärven kuntaa, nykyisin tämä kuuluu Loviisaan. Kokonaismatkaa tuli noin 35 km. Tällä välillä oli kaikkiaan 22 erilaista koskea, joista laskujeni ja arvioni mukaan 6 oli vaativampia ja yksi Holmankoski lopussa oli selvästi laskukelvoton. Joella ei ollut patoja eikä mitään muitakaan esteitä, joten tässä mielessä reitti on hyvin suositeltavan kohde jokimelonnasta kiinnostuneille. Koskissa toki oli kivikkoista ja kajakin raahaamiseenkin pitää varautua jossain määrin.

Onnistuin pelastamaan alkumatkasta vedessä räpiköineen kimalaisen melalla kajakin kannelle, josta se hetken verryteltyään pörräsi taivaalle 🙂 Toinen (vähintään) yhtä merkittävä luontohavainto oli maakotka, joka kaarteli pitkään hyvin kiikaroitavana joen yläpuolella Lindkosken ja Heikinkylän välisellä alueella. Lapinjärvellä on lyhyt mutta melko tarkasti otettava koski. Skogbyn kylässä ennen moottoritietä (7-tietä) on 400 metrin pituinen nimensä mukaisesti pitkä Pitkäkoski jonka vaikeusaste nousi loppua kohti. Lopussa koski laski aika jyrkästi ja isoja kiviä riitti väisteltävänä ennen kuin tuli suvantovaihe. ” Ns. suvantoaltaassa” oli kolme eri vaihtoehtoreittiä alas koskialueelta. Kaksi turpeista ränniä olisi vaatinut kajakista nousemista ja rämpimistä joten päätin valita kosken jälkeen tulevan suoraan 90 asteen kulmassa jyrkästi oikealla olevan runsasvetisemmän reitin, joka kaartui heti voimakkaasti vasempaan kivien välistä ja sitten oikeaan ja vasemaan taas kivien välistä. Meloin aluksi voimalla akanvirrasta päävirran läpi tälle sivureitille ja sitten mutkittelin kivien välistä läpi. Onnistuin laskemaan pahemmin kaatumatta tai kolhimatta. Mahtava onnistumisen tunne 😀    Koski oli tosiaan melko vaativa eikä sitä voi suositella ainakaan aloittelijoille suoraan laskettavaksi ilman etukäteistarkistusta.

Suurkiitokset vielä Silfvastasin lomakylän omistajalle, joka auttoi minua ratkaisevasti retken logistisissa järjestelyissä 😀

Silfvastasin kohdalla oleva koski, jonka kiersin rannan kautta. Tällä vedellä olisi ollut kivissä kiinni aika varmasti.

Jokihädästä pelastettu Kimalainen 🙂

Alkumatkan tyyntä melontaa ja jokimaisemaa

Yksi monista helpoista koskista

Aina ei ollut ihan niin helppoa ja luxusta, vaan takkuista jorvikkoa joka pakotti nousemaan kajakista ja raahaamaan kajakkia.

Pitkäkoski lopusta päin kuvattuna näyttää ihan helpolta, mutta kuva valehtelee tässä jonkin verran

Pitkäkosken lopun ns. suvantoalue

Kosken jälkeen tuleva 90 asteen mutka oikealle mutkasta kuvattuna.

Tästä välistä vasempaan kivien välistä ja sitten taas nuotituksena jyrkkä oikea…

Tämä teksti kertoi muuta mutta oman kokemuksen perusteella todistan tästäkin huolimatta, etten suosittele Holmankosken laskemista missään tapauksessa ainakaan ilman huolellista etukäteistarkastusta 🙂

Holmankoski

Holmankosken rannalla olevan vanhan myllyn jäänteet

 

by

Pohjois-Amerikan Suuret järvet Ontariojärvi ja Eriejärvi 14.4.-23.4.2017 Kanadan 150-vuotisjuhlamatkalla

Pääsiäismatkalla Kanadan Torontossa kävimme Niagaran putouksilla ja Yhdysvaltain puolella Buffalossa, jossa oli mm. hieno kaupungintalo, Theodore Rooseveltin museo ja Eriejäri.Nähtävyyksiä oli lukuisia Hockey Hall Of Fame museo oli hieno, Ontario- museo ja CN-torni, nykyisin maailman kolmanneksi korkein rakennus sekä suomalaisen Viljo Revellin suunnittelema Toronton kaupungintalo. Burlingtonin pikkukylä Toronton ja Hamilton välissä oli idyllinen paikka, jossa oli jopa rakennettu miniuimaranta ja pimeällä valaistu ”moderni tötterö” laiturilla. Kävin uimassa pikaisesti tällä rannalla myöhään illalla 18.4. Samalla näkyi myös Kanadanhanhia kyseisellä rannalla 🙂

Buffalossa uimarannat olivat tiukasti suljettuja vielä tähän aikaan Yhdysvaltain puolella, mutta esikaupunkialueella löytyi satamaranta, jossa uinti onnistui 19.4.

Niagaran yksi putous Yhdysvaltain puolella

Niagaran putoukset yövalaistuksessa Yhdysvaltain puolella kuvattuna. Edessä olevat rakennukset ovat Kanadan puolella.

Etelä-Grönlannin jäätikköä lentokoneesta kuvattuna

Paikallinen Punarinta vai mikä? 😉

Toronton yliopisto sisältä

Toronton yliopisto

Viljo Revellin suunnittelema Toronton kaupungintalo yövalaistuksessa

Toronton vanha kaupungintalo

Burlingtonin pikkukaupunki Ontario-järven pohjoisrannalla Kanadassa yövalaistuksessa

Henri ja Kanadanhanhet Kanadassa viileällä yöuinnilla Burlingtonin ainoalla uimarannalla 🙂

Burlington päivänvalossa. Uimaranta etualalla

Buffalon kaupungintalo Yhdysvalloissa

Uintiretki Erie-järvessä Buffalon esikaupunkialueella Ship Canalin lähellä

Uintiretki Erie-järvessä oli viileä Yhdysvalloissa

Vesi oli yhtä raikasta sekä Ontariojärvessä kuin tässä Erie-järvessäkin 😀

Henri ja Magnus John F. Kennedyn patsaalla Buffalon kaupungintalossa

Näkymä Torontoon kaupungintalon ikkunasta

Ystävällinen herrasmies antoi mahdollisuuden kuvata yläkerroksen toimistotiloista. Lämpimät kiitokset vielä sinne Torontoon jos luet tätä 🙂

Nykyisin maailman kolmanneksi korkein rakennus CN-torni Torontossa

Hockey Hall Of Fame museo Torontossa ja Gordie Howe sekä allekirjoittanut 🙂

Oli siellä sisällä muuan Väinönkin pelipaita, yllättäen 🙂

Stanley Cupin pokaalin kopio oli myös näytteillä. Tai olikohan se sittenkin aito…

Ontarion museo sisältä Torontossa

Ontarion museo ulkoa

Ontarion provinssin parlamentti Torontossa

Ontarion provinssin parlamentin istuntosali Torontossa. Kanadan itsenäisyydellä on myös 150-vuotisjuhlavuosi 1867-2017.

Toronton akvaariossa vilahti myös tämä petokala ja vähän pienempää kalastoa

Musta Orava Torontossa 🙂

Islannin suurin jäätikkö Vatnajökull

Havainnekuva siitä missä mennään

by

Retkimelojien vuosikokous 12.2.2017

Retkimelojien vuosikokous pidettiin Merimelojien majalla Helsingissä kevättalvisena kirkkaana ulkoilupäivänä. Uuden vuonna 14.2.2016 kokouksessa vahvistettiin uusi sisävesinauha, Vuoksennauha ja nyt oli ensimmäisen ns. ”sadonkorjuun”  vuoro. Kahdeksan melojaa meloi reitin vuonna 2016, joista yksi ja ensimmäinen Pekka Lassila lähti matkaan Kiuruvedeltä, muut Nurmeksesta päätyen kaikki Lappeenrantaan. Tilaisuudessa palkittiin myös kolme sinivalkonauhamelojaa sekä kolme saaristonauhamelojaa. Pidin pienen esityksen Markon ja minun retkestäni virallisen vuosikokouksen, kunniakirjojen jaon ja valokuvausseremonioiden jälkeen. Oli todella hieno tilaisuus, erityisesti olin tyytyväinen Vuoksennauhan ensimmäisenä vuonnaan saamasta suosiosta ja positiivisesta palautteesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin 😀

Uudet sinivalkonauhamelojat Pentti Taskinen, Soile Kallio ja Marko Uusitalo

Tuplasaaristonauhamelojat Jorma Kohonen ja Matti Hovi. Sisko Ruokosen diplomi keskellä.

Uudet Vuoksennauhamelojat Minna Kantsila, Antti Härkönen, Pekka Lassila, Raimo Laakso, Marko Kinnunen, Henri Korhonen ja Liisa Oura. Eero Ouran diplomi kuvassa oikealla.

Kaikki nauhamestarit yhteispotretissa 🙂

nauhamelojat-12-2-2017

Eturivissä ”merinauhamelojat” ja takarivissä ”sisävesinauhamelojat”

by

Lahden MM-hiihdot 5.3.2017

Olin Lahdessa toista kertaa seuraamassa hiihdon MM-kisoja Dianan ja Nicolaksen kanssa. Miesten 50 km oli laji jota oli kiva seurata ladun varressa eri paikoissa, varsinkin kun Suomen Matti Heikkinen onnistui nousemaan pronssille kisan loppusuoralla. Viimeksi kävin Lahden MM-kisoissa 2001 Päivin kanssa. Mieleen jäi tuolloisesta Virpi Kuitusen räjähtävä lähtö naisten sprintissä ja Janne Ahosen veljen Pasi Ahosen koehyppy normaalimäestä. Mäkikisa jouduttiin perumaan liian kovan tuulen takia.