Tallholmen 15.-16.8.2017

Kävimme Markon kanssa melomassa idyllisellä Tallholmenin saunasaarella, joka on Sipoon Kaunissaaren lähellä. Tallholmenista on Kaunissaareen vain noin 1,5 km. Lähdimme melomaan Kallahdenniemestä Rivelilahden uimarannalta Rivelinniemen kupeesta. Tämä oli täydellisen hyvä ranta melontaa ajatellen. Meloimme Kalliosaaren ohitse ja Mustan Hevosen eteläpuolelta suoraan Tallholmeniin. Viritimme teltan, tapasimme ystävällisiä veneilijöitä kolmen venekunnan verran ja lopuksi pääsimme saunomaan ennen nukkumaan menoa. Seuraavana aamuna ennen lähtöä huomasimme että kajakin peräsimestä oli mystisesti hävinnyt yksi ratkaiseva osa, joka oli täytynyt upota veteen. Tätä emme löytäneet etsinnöistä huolimatta rantavedestä. Kiersimme Tallholmenin saaren vielä ympäri ja meloimme sitten Mustan Hevosen pohjoispuolitse takaisin. Tässä kohtaa lounaistuuli teki ilman peräsintä ohjattavan kajakin melomisesta todellakin riittävän raskasta. Kajakki pyrki kääntymään tuulta vastaan koko ajan ja jouduimme molemmat melomaan vasemmalta puolelta saadaksemme sen pysymää yhtään oikeassa kurssissa. Peräsintä ei ole todellakaan varaa menettää missää vaiheessa, tuli liiankin hyvin huomattua tämä käytännössä. Keli oli sentään onneksi hyvä, tuulta vain 4-5 metriä sekunnissa. Matkaa tuli noin 22 km edestakaisin.

Rahtilaiva Mustan Hevosen edessä

Tallholmenin sauna

Vanha muinaishauta

Sammakko

Varaustupa, jonka yhteydessä oli myös sauna. Tämä sauna näytti olevan päällisin puolin tosin huonompi kuin yleisessä käytössä oleva.

Telttapaikka saaren pohjoisrannalla

Jussaari 17.6.2017

Suomen Luonnon päivänä Jussaarelle eli Jussarölle oli järjestetty yleisökyytejä Torsön Baggön merivartioaseman laiturista. Kävin lasten kanssa tutustumassa saareen. Heille tämä oli ensimmäinen kerta, itse kävin melomassa täällä viimeksi 2013 kesällä. Nähtiin vanhat asuinparakit, poraustorni ja vanha merivartiotorni, josta näkyi etelässä oleva Sundharunin majakkaluoto majakoineen hyvin selvästi. Etäisyyttä kun on vain alle 4 km. Autiotalossa kävimme myös tutustumassa tornin lähellä ja kiersimme erityisesti itäpuolen komeita kallioita ja isokivistä merenrantaa, joka on edelleen tumma malminporauksen ajoilta. Rannalle oli nyt merkitty jo hyvin toimiva luontopolku hienoimpien maisemien lävitse.

Jussaaren kaivos oli toiminnassa 1961-1967 eli sen sulkemisesta tulee 50 vuotta tänä vuonna. Se oli aikansa Klondyke, josta valitettavasti ei tullutkaan pitkällä tähtäimellä tuottavaa ”kulta”kaivosta saarelle muuttaneille työntekijöille perheineen jne. Rautamalmia louhittiin merenpohjasta noin 200 metrin syvyydestä.

Ennen lähtöä tutustuimme vielä nopeasti varaussaunaan laiturin lähellä. Paluumatkalla yhteysaluksen kippari onneksi soitti laivan pilliä, jolloin bongasimme läheisellä luodolla päivystävät kaksi merikotkaa. Toinen lähti nopeasti lentoon toisen jäädessä kalliolle.

Juliu, Diana ja Nicolas vanhan asuinparakin edustalla

Jussarön itärannalla

Itäisen rannan kallioilla

Vanhalla merivartiotornilla

Näkymä tornilta taustalla olevalle majakalle Sundharunin luodolla

Päivystävä merikotka paluumatkan ilona

Isosaari 8.-9.8.2017

Yleisölle ja saariturismille avautunut entinen varuskunta Helsingin Isosaari oli hieno kokemus. Tykkipatterit ovat komeammat Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa, mutta muuten saari on todella näkemisen ja kokemisen arvoinen. Sauna- ja uintimahdollisuus sekä erityisesti etelärannan komeat aaltojen huuhtomat silokalliot suurempien järkäleiden sävyttämänä ovat käymisen arvoisia.

Kävin saarella ensin poikien Juliuksen ja Nicolaksen kanssa 8.8. jolloin kiersimme paikan päällisin puolin, 2.5. km polun sekä poikkesimme vanhalla ampumaradalla ja kolusimme tykkiasemat. Kävimme nopeasti myös saunassa ennen paluulaivan lähtöä. Seuraavana päivänä kävin erikseen vielä virallisella turistikierroksella, jossa tutustuimme tarkemmin saaren historiaan, sisällissodan jälkeisiin synkkiin vankileirivaiheisiin, joiden jäljiltä saaressa on erikseen vuonna 1955 punavankien muistoksi tehty muistomerkki. Opas kertoi paljon kasemattien tai tarkemmin sanoen (vain tavallisten) tykkiasemien rakenteesta. 1900-luvun alussa saari linnoitettiin venäläisten toimesta tehokkaasti ennen Suomen itsenäistymistä. 1947 Pariisin rauhansopimuksen jälkeen siihen mennessä ehdityt rakenteet piti purkaa ja nykyisin saarella on jäljellä enää 130 mm valmiustykkiä. Eversti Johan Lambert Rikaman (1895- 1954) muistomerkki merivalvonta-aseman alapuolella lähellä merenrantaa kallioilla oli hyvin mielenkiintoinen paikka.  Hautajaistilaisuudessa vuonna 1955 menehtyneen kenraaliluutnantin nimi oli kaiverrettu samaan kiveen alas aika huomaamattomasti. Kävin vielä saunassa ennen lähtöäni takaisin sivistyksen pariin mantereelle 😉  Pänterin luoto oli mielenkiintoinen kiikarikohde saaren eteläkallioilta. Saarella näkyi joku aivan pieni rakennus, mikä ilmeisesti on joskus ollut autiotupa tms.

 

 

Espoon Halujärvi ja nimetön lampi 3.8.2017

Kävimme Markon kanssa bongaamassa nämä lammet, joista nimetön lampi Halujäven ja Mankinjoen välissä oli hieno kokemus, toisin kuin Halujärvi itsessään. Tämä järvi oli karsea mutalampi, jonee pulikoimista ei voi suositella kuin alan täydellisesti vihkimille ammattilaisille 🙂

Nimetön lampi Halujärveltä vajaa pari kilometriä etelään Mankinjoen pohjoispuolella.

Ei ole montaa muuta Halujärven valloittanutta uimaria 🙂

Vuoksennauhan melonta 4.6.-16.6.2017 Kiuruvesi – Lappeenranta

4.6. 2017 aloitimme Markon kanssa Vuoksennauhan läntisen reitin melontaprojektin Kiuruveden Rantakylästä Kettulanlahden uimarannalta. Sää oli kirkas, mutta tuulinen ja aika viileä. Vesi oli vielä jäätävän kylmään näillä leveysasteilla. Kiuruveden keskusta oli kaunis, järveltä päin nähtynä kirkko varsinkin näkyi hyvin joka suuntaan. Ensimmäinen päivä oli myötätuulta lähes koko ajan. Meloimme Ryönänselkää eteenpäin ja poikkesimme Honkarannassa. Sitten löytyikin jo Kiurujoen suu. Tämä oli hyvin kaunis joki pohjoissavolaisessa maalaismaisemassa. Saarikosken museokanava oli nähtävyys itsessään ja siinä pääsin kokeilemaan ns. ”kanavamestarin” taitojani. Nousin laiturin reunalta rannalle ja onneksi paikalla oli täti joka vähän osasi kertoa miten sulkuportteja käytetään. Lopulta ne olivatkin yksinkertaisia, Marko meloi kajakin sulun läpi ja jatkoimme eteenpäin. Runnin kylpylän lähellä oli myös laavu vastarannalla. Sitten tulimme Haapajärvelle. Meloimme järvenselän yli Väätäjänsaaren laavusaaren pohjoispuolelta seuraavaan Kihlovirtaan. Sitten vastaan tuli Porovesi ja Iisalmi. Rantauduimme Kumpusaareen, joka osoittautui hienoksi leirisaareksi. Iisalmi näkyi hyvin kiikarilla pohjoispuolelta. Grillasimme ja yövyimme teltassa saaren länsipäässä. Matkaa tuli ensimmäiselle päivälle noin 35 km.

 

Heinäveden kirkko Kermajärven rannalla aamuyöllä matkalla Joensuuhun 4.6.2017

Viimeiset kuvaukset Kettulanlahden uimarannalla Kiuruveden lähtöpaikalla aamupäivällä 4.6.2017

Kiuruveden kylillä. Kaunis kirkkomaisema ja aurinkoinen sää siivittivät yhdessä myötätuulen kera melojat hyvään lähtöpäivään 🙂

Saarikosken museokanava Kiurujoella

Sitten kun portit saatiin lopulta auki, kanavaan ajo tapahtui jouhevasti

Kiurujoki Runnin kylän kohdalla

Marko Poroveden Kumpusaaren laavulla grillailemassa ensimmäisen melontapäivän päätteeksi.

5.6.2017 seuraavana päivänä maanantaina jatkoimme melontaa Porovedeltä Nerkoonjärvelle. Järven länsilaidalla Nerohvirran pohjoispuolella Akkolahdessa näytti olevan myös laavu ja uimaranta, mutta emme pysähtyneet sinne vaan jatkoimme edelleen etelään. Heiskalansaaren eteläpäässä oli merkitty laavu, mutta ranta oli todella jyrkkä ja kivinen eikä siis erityisen suositeltava melojille, jotka haluavat varoa kajakkiaan liioilta kolhuilta. Sitten meloimme Nerkoon kanavaan, jonka kohdalla ei ollut mitenkään ylitarjontaa mistään palveluista. Koko Onkivesi piti meloa lähes yhtä soittoa läpi koska hyviä taukopaikkoja ei juuri löytynyt tämän järven kohdalla. Järven puolivälissä Ulmansaaren ja Mäntysaaren välinen alue oli ruovikkoista, mutta onneksi veneilijöitä ja samalla myös melojia varten oli ruopattu hyvä reitti, jota pitkin pääsi suorinta reittiä eteenpäin. Yövyimme järven eteläpäässä Karjusselän kohdalla olevassa Naarvanniemessä, jossa oli sentään hyvä uimaranta ja myös laavu.

Iisalmi Kumpusaaresta kuvattuna

Nerkoon kanavalla

Onkiveden pohjoispäästä Nerkoon kanavan läheltä löytyi sentään järveä kuvaava onki 😉

Naarvanniemen laavulla yöpuulle menossa

6.6.2017  tulimme alkumatkasta heti Ahkiolahden kanavalle, joka oli oikeastaan vastakohta aika eristäytyneen oloiselle Nerkoon kanavaympäristölle. Varsinaisen kanavan vieressä oli museokanava ja heti Maaninkajärven puolelle tultaessa jopa melojia varten rakennettu kajakkilaituri, josta isot pisteet tälle paikalle 🙂  Ruuskalansaari oli komea paikka ja etelärannalla oli uudehko hieno laavu ja hiekkaranta juuri sopivastu taukoa ajatellen. Maaninkajärven jälkeen tuli Pieni Ruokovesi ja sen jälkeen Suuri Ruokovesi, jossa riitti aakeeta ja laakeeta. Näiden järvien välissä oli Ruokovirran kanava, jonka meloimme onneksi museokanavan puolelta ja näimme Ruokovirran taistelun komean kivisen muistopaasin. Kuulimme myöhemmin että että Suuren Ruokoveden ja Pohjois-Kallaveden välisellä ns. raja-alueella Petynsaaren koillispuolella on Harsu- niminen pieni luoto, jossa on laavu. Tämä vinkkinä tuleville retkeilijöille taukopaikaksi. Yöttömän yön loisteessa illan pidentyessä yön puolelle meloimme Pohjois-Kallaveden läpi ja päädyimme puoliksi sattumalta Sorsasaloon yöksi bongattuamme hyvän leiripaikan aiemmin suunnittelemamme Karhonsaaren sijasta.

 

Ahkiolahden uusi kanava

Ahkiolahden museokanava

Ruuskalansaaren täyden kympin laavu Maaninkajärvellä

Ruokovirran museokanava

Ruokovirran vuoden 1808 taistelun muistomerkki

Suuri Ruokovesi ja horisontissa savolainen ”Tunturimaisema”

7.6.2017

Sorsasalosta jatkoimme kohti Riistavettä ja Kotasaaren kiertoa pohjoispuolelta. Alue oli melko saarinen ja hyvä GPS sekä hyvä suunnistaja oli tällä kiharaisella reitillä todella tarpeellinen, että päästiin eksymättä yöpaikkaamme Kipansalon mökille. Söimme tuhdisti ja saunoimme tietty lopuksi ennen nukkumaan menoa.

Sorsasalon grillikatos Kuopiossa Pohjois-Kallaveellä

Remontissa oleva silta 9-tiellä Jännevirran kohdalla

Suomen kolmanneksi suurimman sisävesisaaren ”Kotasaaren” noin 290 km2 pohjoisin alikulkusilta Ukko-Lyntin saaren ja Karhonniemen välissä.

Vanha kivisilta Riistaveden kylän keskustassa Melaveden ja Kuukan välissä

Kipansalon saaren eteläpäässä oleva komea mökki

Kipansalon mökki sisältä. Sänky kahdelle ja sauna samassa rakennuksessa vielä aika paljon useammalle henkilölle 🙂

8.6.2017  jatkoimme matkaamme. Heti kohta tuli Summan laavu ja laituri vasemmalla puolella Rötikön kohdalla. Meloimme eteläisintä reittiä Haisovan ns. kanavan eli metallisen alikulkuputken läpi Roikanveden puolelle. Sitten tulikin vastaan Pippurinsalmessa jo 539-tien alitus ja saapuminen Suvasvedelle. Meloimme Jänissalon pohjoispuolelta kapeikosta järvenselän itärannalle, josta oli tyynellä ilmalla hienoa katsella maisemia ja ottaa valokuvia. Ukonniemen kohdalla käännyimme Heinäveden reitille ns. virallisesti ja ihastelimme ensin Vierunvuoren jyrkkään ja lohkareiseen kallioon tehtyjä tekstejä. Meloimme Paimensaareen yöksi, joka oli jo entuudestaan tuttu, luotettava ja turvallinen aina mielenkiintoinen nähtävyys. Lampaat tulivat tervehtimään tällä kertaa vasta kun olimme kiertäneet uuden luontopolun päätalolle asti.

Suvasvesi on aina vaikuttava näky ja varsinkin tyynenä mieluisaa katseltavaa

Vierunvuoren kalliot kuvineen ja teksteineen. Kuka ne mahtaa olla käynyt raapustamassa, koska aktiivista piirtämistä on kalliolla ollut kaikesta päätellen jo pitkään…

Paimensaari kutsui taas luokseen auringon laskiessa.

Musta lammas tuli tervehtimään vain Markoa ja valkoinen vain minua. Eivät suostuneet tekemään uudestaan enää päinvastoin vaikka yritettiin 😀

Tilan vanhan savusaunan kiuas.

9.6.2017

Paimensaaresta jatkoimme matkaa Pouhansaaren eteläpuolelta kiertäen Varisvedelle ja Karvion kanavalle. Siellä pidimme tauon ja myö Markon vanhemmat tulivat tervehtimään meitä pitkämatkalaisia tälle etapille. Sitten jatkoimme Kermajärven yli Kerman kanavalle, josta alkaa mielestäni koko Heinäveden reitin hienoin ja vauhdikkain myötävirtainen osuus Ruokovedelle asti. Kerman kanavan jälkeen tulee Vihovuonteen kanava ja melkein heti perään Väärän avokanava, jonka kohdalla on koko osuuden minusta voimakkain myötäimu risteävässä kohdassa. Tulimme Pilpan kanavalle harmittavasti juuri kun kanava oli ehtinyt sulkeutua. Onneksi kanavan alueen lähistöltä löytyi hyvä yöpymispaikka auringon jo mentyä mailleen.

Karvionkoski vasemmalla ja oikealla puolella kanava heti vieressä.

Karvionkoski

Markon vanhemmat tulivat käymään myös Karviolla.

Kermajärvi ja ”horisontissa” Heinäveden kirkko kukkulan huipulla

Kerman kanava

Kermankoski

10.6.2017 jatkoimme Pilpan kanavalta kohti Koloveden kuuluisaa kansallispuistoa. Saimaannorppaa ei näkynyt, mutta muuten tyynellä säällä alueella oli hienoa ja myös melojia tuli paljon vastaan. Ukovuori on komea nähtävyys vesiltä ja kannattaa käydä katsomassa kalliomaalaus alarinteellä, mutta huipulla käynti meni lähinnä vain hyvästä liikunnasta. Näköalat puiden takaa eivät olleet kovin erikoiset. Ukonkannasta kuulin että pääsee läpi, mutta se vaati kahlaamista mutaisessa ruovikossa ja kivikossa, joten ei välttämättä ole kaikkein miellyttävin vaihtoehto vaikka oikaiseekin jonkin verran reittiä kansallispuistoa kiertäessä. Tällä reitillä näkee toisaalta komean Ukonlahden, mikä on itsessään nähtävyys Ukonvuoren jälkeen. Jatkoimme matkaa Kärängönlahdelle ja kapeikosta läpi Pienen Koloveden puolelle. Siitä sitten Pyylinsaaren ns. ”ränniä” pitkin suoraan etelään ja yöksi Pyttyvedelle Kauko-Lienan eksoottiseen saareen, jossa on grillipaikan jäänteitä sopivasti jäljellä ja viihtyisä tasainen telttapaikka.

Pilpankoski

Pilpan kanava

Koloveden Vaajasalon Ukonniemessä oleva Ukonvuori keskellä

Ukovuoren lippa, jonka katveessa on kalliomaalaus

Infotaulu

Tässä näkyy mitä näkyy

Ukovuoren huippu on merkitty näillä taikaesineillä 🙂

Vaajasalon Ukonkannasta pääsee Ukonlahdelta läpi Metsoselän puolelle, jos on valmis uittamaan kajakkia ja kahlaamaan mudassa, kivikossa ja ruovikossa.

Illallinen Kauko-Lienan saaressa

11.6.2017 jatkoimme Kauko-Lienan saaresta eteenpäin Pyttyvedeltä kohti Oravia. Oravissa pidimme kunnon tauon ja söimme pizzat. Jatkoimme Oravin kanavasta Haukivedelle Linnansaaren kansallispuistoon ja kohti Savonlinnaa. Selällä tuuli jonkin verran, mutta ei kuitenkaan liikaa. Illan tullen pääsimme hyvissä ajoin Hietasaareen.

Oravissa paistaa aina aurinko. Retkimelojien Mekka on vakietappi 🙂

Hietasaari eteläisellä Haukivedellä Linnansaaren kansallispuistossa

12.6. 2017 jatkoimme Hietasaaresta kohti Savonlinnaa. Tutustuimme ensin Sulosaaressa olevaan luontopolkuun ja myös laavuun, joka oli tosin hyin citypainotteinen laavu. Ei oikein voi suositella retkimelojille, alueella ei oikein ole omaa rauhaa juuri lainkaan. Kalliolinnan taideateljee ja ravintola oli kiva paikka ja Hopeasalmen puusilta oli kaunis. Poikkesimme luonnollisesti Olavinlinnan eteiskammarissa ja Riihisaaren nähtävyyksissä pintapuolisesti, patsaalla ja museon eteiskammarissa sielläkin 🙂   Kävimme myös Hesburgerissa. Sitten jatkoimme tuulisessa säässä kohti Pihlajavettä. Sateen ja tuulen säestämänä meloimme Vekaransalmen lossille, josta jatkoimme edelleen läheisen Unisaaren viereiseen luotoon. Jouduimme jäämään tähän saareen myös toiseksi yöksi kovan tuulen ja sateen takia eli  13.6.2017 kului samassa saaressa.

Olavinlinna Savonlinnassa on myös kohde, jota on vaikea jättää bongaamatta vaikka se näyttääkin samalta joka kerralla 😉

Kesamonsaaren ja Muhasaaren välinen Muhasalmi pohjoisella Pihlajavedellä on melottavissa läpi tästä tunnelista.

Vekaransalmen lossin jälkeen tulevan Unisaaren itäpuolella oleva pieni nimetön luoto tarjosi suojapaikan yli vuorokaudeksi sateen ja kovan tuulen yllättäessä.

14.6.2017 pääsimme pidennetyn tauon jälkeen jatkamaan Sulkavan soudusta tuttua reittiä Partalansaaren länsipuolelta kiertäen koska katsoimme tämän tuulelta suojaisemmaksi reitiksi. Linnavuori on aina komea kallio järveltä päin nähtynä ja Enonveden kohdalla mutkassa kajakki ui välillä osittain pinnan alla mikä hiukan säpsähdytti. Sivumyötäinen tuuli ei ollut kova mutta kuitenkin riittävä. Myötätuuli saatteli meidät hyvin Haapaselälle asti, joka oli onneksi lähes tyyni ja hyvä meloa Puumalaan asti. Puumalassa pidimme pitkän tauon, kävimme ostoksilla mm Alkossa ja ihastelimme tietysti taas siltaa myös maitse sekä muitakin nähtävyyksiä kuten kirkkoa ja kunnantaloa. Jatkoimme yöksi Rokansaareen, joka oli todella mahtava retkeilysaari. Päätimme tällä kertaa vuokrata mökin telttailun sijasta. Paikalla oli Umpilammella myös yleinen sauna, mökin vuokraamme kuului oma sauna Enolammen rannassa.

Sulkavan Suursoutujen lähtöpaikalla Hakovirralla ei sää mököttää ihan virallisestikaan 😀

Poseerauskuva Hakovirran sillan edustalla

Linnavuori Hakovirran jälkeen alle 2,5 km päässä sillasta.

Marko Puumalan kunnantalon tykkien luona

Seuraava kohde oli Rokansaari

Majoituimme tässä Tillikan mökissä, jossa oli myös oma erillinen saunarakennus Enolammen rannalla.

Mökki sisältä

15.6.2017 jatkoimme Rokansaaresta Suur-Saimaan selälle. Poikkesimme Hietasaareen, jossa pidimme taukoa ja tutustuimme päällisin puolin maisemiin. Sitten meloimme Kyläniemen Rastinniemen ohitse Ilkonsaarille. Yövyimme tällä saarella, kävimme tutustumassa saaren tsasouniin. Eteläpäässä oli rakenteilla kaksi tsasounaan, jossa Marko kiinnitti huomiota evankelis-luterilaiseen ristiin toisessa näistä. Mielenkiintoinen yksityiskohta, oliko työ vielä kesken tms. Saaren pohjoispuolella oli kolme valmista tsasounaa, joissa näistä yhdessä jälleen samalle vieraskirjan sivulle mahtui kolmen muun Vuoksennauhan melojan nimmarit. Matti Hovi, Sisko Ruokonen ja Jorma Kohonen kävivät samalla paikalla toukokuussa.

Hietasaarella Kyläniemen lähellä. Kyseessä on nimenomaan Kyläniemeä lähempänä oleva Hietasaari. Samanniminen kooltaan suurempi kaimasaari on myös alle 5 km länteen tästä kohdasta.

Hietasaaren sauna

Ilkkonsaarella pukkasi uutta tsasounaa saaren eteläosaan.

Henri Ilkonsaaren eteläosassa sijaitsevalla rantakallion ristillä.

16.6.2017 oli retken finaalipäivä. Lähdimme aamulla aikaisin Ilkonsaaresta kohti Vehkataipaleen kanavaa. Tässä piti taas harjoitella kanavan säätämisen taitoja. Meloimme kauniina iltapäivänä Lappeenrantaan Myllysaaren uimarannalle, joka oli taas aivan hulppea ja huikea kokemus!

Matkaa kertyi yhteensä 520 km.

Tässä romppeet päällä samassa maalissa jo toisena vuotena peräkkäin 🙂

Lopuksi vielä siviilit päällä ennen kotiinlähtöä.