4.6. 2017 aloitimme Markon kanssa Vuoksennauhan läntisen reitin melontaprojektin Kiuruveden Rantakylästä Kettulanlahden uimarannalta. Sää oli kirkas, mutta tuulinen ja aika viileä. Vesi oli vielä jäätävän kylmään näillä leveysasteilla. Kiuruveden keskusta oli kaunis, järveltä päin nähtynä kirkko varsinkin näkyi hyvin joka suuntaan. Ensimmäinen päivä oli myötätuulta lähes koko ajan. Meloimme Ryönänselkää eteenpäin ja poikkesimme Honkarannassa. Sitten löytyikin jo Kiurujoen suu. Tämä oli hyvin kaunis joki pohjoissavolaisessa maalaismaisemassa. Saarikosken museokanava oli nähtävyys itsessään ja siinä pääsin kokeilemaan ns. ”kanavamestarin” taitojani. Nousin laiturin reunalta rannalle ja onneksi paikalla oli täti joka vähän osasi kertoa miten sulkuportteja käytetään. Lopulta ne olivatkin yksinkertaisia, Marko meloi kajakin sulun läpi ja jatkoimme eteenpäin. Runnin kylpylän lähellä oli myös laavu vastarannalla. Sitten tulimme Haapajärvelle. Meloimme järvenselän yli Väätäjänsaaren laavusaaren pohjoispuolelta seuraavaan Kihlovirtaan. Sitten vastaan tuli Porovesi ja Iisalmi. Rantauduimme Kumpusaareen, joka osoittautui hienoksi leirisaareksi. Iisalmi näkyi hyvin kiikarilla pohjoispuolelta. Grillasimme ja yövyimme teltassa saaren länsipäässä. Matkaa tuli ensimmäiselle päivälle noin 35 km.
Heinäveden kirkko Kermajärven rannalla aamuyöllä matkalla Joensuuhun 4.6.2017
Viimeiset kuvaukset Kettulanlahden uimarannalla Kiuruveden lähtöpaikalla aamupäivällä 4.6.2017
Kiuruveden kylillä. Kaunis kirkkomaisema ja aurinkoinen sää siivittivät yhdessä myötätuulen kera melojat hyvään lähtöpäivään 🙂
Saarikosken museokanava Kiurujoella
Sitten kun portit saatiin lopulta auki, kanavaan ajo tapahtui jouhevasti
Kiurujoki Runnin kylän kohdalla
Marko Poroveden Kumpusaaren laavulla grillailemassa ensimmäisen melontapäivän päätteeksi.
5.6.2017 seuraavana päivänä maanantaina jatkoimme melontaa Porovedeltä Nerkoonjärvelle. Järven länsilaidalla Nerohvirran pohjoispuolella Akkolahdessa näytti olevan myös laavu ja uimaranta, mutta emme pysähtyneet sinne vaan jatkoimme edelleen etelään. Heiskalansaaren eteläpäässä oli merkitty laavu, mutta ranta oli todella jyrkkä ja kivinen eikä siis erityisen suositeltava melojille, jotka haluavat varoa kajakkiaan liioilta kolhuilta. Sitten meloimme Nerkoon kanavaan, jonka kohdalla ei ollut mitenkään ylitarjontaa mistään palveluista. Koko Onkivesi piti meloa lähes yhtä soittoa läpi koska hyviä taukopaikkoja ei juuri löytynyt tämän järven kohdalla. Järven puolivälissä Ulmansaaren ja Mäntysaaren välinen alue oli ruovikkoista, mutta onneksi veneilijöitä ja samalla myös melojia varten oli ruopattu hyvä reitti, jota pitkin pääsi suorinta reittiä eteenpäin. Yövyimme järven eteläpäässä Karjusselän kohdalla olevassa Naarvanniemessä, jossa oli sentään hyvä uimaranta ja myös laavu.
Iisalmi Kumpusaaresta kuvattuna
Nerkoon kanavalla
Onkiveden pohjoispäästä Nerkoon kanavan läheltä löytyi sentään järveä kuvaava onki 😉
Naarvanniemen laavulla yöpuulle menossa
6.6.2017 tulimme alkumatkasta heti Ahkiolahden kanavalle, joka oli oikeastaan vastakohta aika eristäytyneen oloiselle Nerkoon kanavaympäristölle. Varsinaisen kanavan vieressä oli museokanava ja heti Maaninkajärven puolelle tultaessa jopa melojia varten rakennettu kajakkilaituri, josta isot pisteet tälle paikalle 🙂 Ruuskalansaari oli komea paikka ja etelärannalla oli uudehko hieno laavu ja hiekkaranta juuri sopivastu taukoa ajatellen. Maaninkajärven jälkeen tuli Pieni Ruokovesi ja sen jälkeen Suuri Ruokovesi, jossa riitti aakeeta ja laakeeta. Näiden järvien välissä oli Ruokovirran kanava, jonka meloimme onneksi museokanavan puolelta ja näimme Ruokovirran taistelun komean kivisen muistopaasin. Kuulimme myöhemmin että että Suuren Ruokoveden ja Pohjois-Kallaveden välisellä ns. raja-alueella Petynsaaren koillispuolella on Harsu- niminen pieni luoto, jossa on laavu. Tämä vinkkinä tuleville retkeilijöille taukopaikaksi. Yöttömän yön loisteessa illan pidentyessä yön puolelle meloimme Pohjois-Kallaveden läpi ja päädyimme puoliksi sattumalta Sorsasaloon yöksi bongattuamme hyvän leiripaikan aiemmin suunnittelemamme Karhonsaaren sijasta.
Ahkiolahden uusi kanava
Ahkiolahden museokanava
Ruuskalansaaren täyden kympin laavu Maaninkajärvellä
Ruokovirran museokanava
Ruokovirran vuoden 1808 taistelun muistomerkki
Suuri Ruokovesi ja horisontissa savolainen ”Tunturimaisema”
7.6.2017
Sorsasalosta jatkoimme kohti Riistavettä ja Kotasaaren kiertoa pohjoispuolelta. Alue oli melko saarinen ja hyvä GPS sekä hyvä suunnistaja oli tällä kiharaisella reitillä todella tarpeellinen, että päästiin eksymättä yöpaikkaamme Kipansalon mökille. Söimme tuhdisti ja saunoimme tietty lopuksi ennen nukkumaan menoa.
Sorsasalon grillikatos Kuopiossa Pohjois-Kallaveellä
Remontissa oleva silta 9-tiellä Jännevirran kohdalla
Suomen kolmanneksi suurimman sisävesisaaren ”Kotasaaren” noin 290 km2 pohjoisin alikulkusilta Ukko-Lyntin saaren ja Karhonniemen välissä.
Vanha kivisilta Riistaveden kylän keskustassa Melaveden ja Kuukan välissä
Kipansalon saaren eteläpäässä oleva komea mökki
Kipansalon mökki sisältä. Sänky kahdelle ja sauna samassa rakennuksessa vielä aika paljon useammalle henkilölle 🙂
8.6.2017 jatkoimme matkaamme. Heti kohta tuli Summan laavu ja laituri vasemmalla puolella Rötikön kohdalla. Meloimme eteläisintä reittiä Haisovan ns. kanavan eli metallisen alikulkuputken läpi Roikanveden puolelle. Sitten tulikin vastaan Pippurinsalmessa jo 539-tien alitus ja saapuminen Suvasvedelle. Meloimme Jänissalon pohjoispuolelta kapeikosta järvenselän itärannalle, josta oli tyynellä ilmalla hienoa katsella maisemia ja ottaa valokuvia. Ukonniemen kohdalla käännyimme Heinäveden reitille ns. virallisesti ja ihastelimme ensin Vierunvuoren jyrkkään ja lohkareiseen kallioon tehtyjä tekstejä. Meloimme Paimensaareen yöksi, joka oli jo entuudestaan tuttu, luotettava ja turvallinen aina mielenkiintoinen nähtävyys. Lampaat tulivat tervehtimään tällä kertaa vasta kun olimme kiertäneet uuden luontopolun päätalolle asti.
Suvasvesi on aina vaikuttava näky ja varsinkin tyynenä mieluisaa katseltavaa
Vierunvuoren kalliot kuvineen ja teksteineen. Kuka ne mahtaa olla käynyt raapustamassa, koska aktiivista piirtämistä on kalliolla ollut kaikesta päätellen jo pitkään…
Paimensaari kutsui taas luokseen auringon laskiessa.
Musta lammas tuli tervehtimään vain Markoa ja valkoinen vain minua. Eivät suostuneet tekemään uudestaan enää päinvastoin vaikka yritettiin 😀
Tilan vanhan savusaunan kiuas.
9.6.2017
Paimensaaresta jatkoimme matkaa Pouhansaaren eteläpuolelta kiertäen Varisvedelle ja Karvion kanavalle. Siellä pidimme tauon ja myö Markon vanhemmat tulivat tervehtimään meitä pitkämatkalaisia tälle etapille. Sitten jatkoimme Kermajärven yli Kerman kanavalle, josta alkaa mielestäni koko Heinäveden reitin hienoin ja vauhdikkain myötävirtainen osuus Ruokovedelle asti. Kerman kanavan jälkeen tulee Vihovuonteen kanava ja melkein heti perään Väärän avokanava, jonka kohdalla on koko osuuden minusta voimakkain myötäimu risteävässä kohdassa. Tulimme Pilpan kanavalle harmittavasti juuri kun kanava oli ehtinyt sulkeutua. Onneksi kanavan alueen lähistöltä löytyi hyvä yöpymispaikka auringon jo mentyä mailleen.
Karvionkoski vasemmalla ja oikealla puolella kanava heti vieressä.
Karvionkoski
Markon vanhemmat tulivat käymään myös Karviolla.
Kermajärvi ja ”horisontissa” Heinäveden kirkko kukkulan huipulla
Kerman kanava
Kermankoski
10.6.2017 jatkoimme Pilpan kanavalta kohti Koloveden kuuluisaa kansallispuistoa. Saimaannorppaa ei näkynyt, mutta muuten tyynellä säällä alueella oli hienoa ja myös melojia tuli paljon vastaan. Ukovuori on komea nähtävyys vesiltä ja kannattaa käydä katsomassa kalliomaalaus alarinteellä, mutta huipulla käynti meni lähinnä vain hyvästä liikunnasta. Näköalat puiden takaa eivät olleet kovin erikoiset. Ukonkannasta kuulin että pääsee läpi, mutta se vaati kahlaamista mutaisessa ruovikossa ja kivikossa, joten ei välttämättä ole kaikkein miellyttävin vaihtoehto vaikka oikaiseekin jonkin verran reittiä kansallispuistoa kiertäessä. Tällä reitillä näkee toisaalta komean Ukonlahden, mikä on itsessään nähtävyys Ukonvuoren jälkeen. Jatkoimme matkaa Kärängönlahdelle ja kapeikosta läpi Pienen Koloveden puolelle. Siitä sitten Pyylinsaaren ns. ”ränniä” pitkin suoraan etelään ja yöksi Pyttyvedelle Kauko-Lienan eksoottiseen saareen, jossa on grillipaikan jäänteitä sopivasti jäljellä ja viihtyisä tasainen telttapaikka.
Pilpankoski
Pilpan kanava
Koloveden Vaajasalon Ukonniemessä oleva Ukonvuori keskellä
Ukovuoren lippa, jonka katveessa on kalliomaalaus
Infotaulu
Tässä näkyy mitä näkyy
Ukovuoren huippu on merkitty näillä taikaesineillä 🙂
Vaajasalon Ukonkannasta pääsee Ukonlahdelta läpi Metsoselän puolelle, jos on valmis uittamaan kajakkia ja kahlaamaan mudassa, kivikossa ja ruovikossa.
Illallinen Kauko-Lienan saaressa
11.6.2017 jatkoimme Kauko-Lienan saaresta eteenpäin Pyttyvedeltä kohti Oravia. Oravissa pidimme kunnon tauon ja söimme pizzat. Jatkoimme Oravin kanavasta Haukivedelle Linnansaaren kansallispuistoon ja kohti Savonlinnaa. Selällä tuuli jonkin verran, mutta ei kuitenkaan liikaa. Illan tullen pääsimme hyvissä ajoin Hietasaareen.
Oravissa paistaa aina aurinko. Retkimelojien Mekka on vakietappi 🙂
Hietasaari eteläisellä Haukivedellä Linnansaaren kansallispuistossa
12.6. 2017 jatkoimme Hietasaaresta kohti Savonlinnaa. Tutustuimme ensin Sulosaaressa olevaan luontopolkuun ja myös laavuun, joka oli tosin hyin citypainotteinen laavu. Ei oikein voi suositella retkimelojille, alueella ei oikein ole omaa rauhaa juuri lainkaan. Kalliolinnan taideateljee ja ravintola oli kiva paikka ja Hopeasalmen puusilta oli kaunis. Poikkesimme luonnollisesti Olavinlinnan eteiskammarissa ja Riihisaaren nähtävyyksissä pintapuolisesti, patsaalla ja museon eteiskammarissa sielläkin 🙂 Kävimme myös Hesburgerissa. Sitten jatkoimme tuulisessa säässä kohti Pihlajavettä. Sateen ja tuulen säestämänä meloimme Vekaransalmen lossille, josta jatkoimme edelleen läheisen Unisaaren viereiseen luotoon. Jouduimme jäämään tähän saareen myös toiseksi yöksi kovan tuulen ja sateen takia eli 13.6.2017 kului samassa saaressa.
Olavinlinna Savonlinnassa on myös kohde, jota on vaikea jättää bongaamatta vaikka se näyttääkin samalta joka kerralla 😉
Kesamonsaaren ja Muhasaaren välinen Muhasalmi pohjoisella Pihlajavedellä on melottavissa läpi tästä tunnelista.
Vekaransalmen lossin jälkeen tulevan Unisaaren itäpuolella oleva pieni nimetön luoto tarjosi suojapaikan yli vuorokaudeksi sateen ja kovan tuulen yllättäessä.
14.6.2017 pääsimme pidennetyn tauon jälkeen jatkamaan Sulkavan soudusta tuttua reittiä Partalansaaren länsipuolelta kiertäen koska katsoimme tämän tuulelta suojaisemmaksi reitiksi. Linnavuori on aina komea kallio järveltä päin nähtynä ja Enonveden kohdalla mutkassa kajakki ui välillä osittain pinnan alla mikä hiukan säpsähdytti. Sivumyötäinen tuuli ei ollut kova mutta kuitenkin riittävä. Myötätuuli saatteli meidät hyvin Haapaselälle asti, joka oli onneksi lähes tyyni ja hyvä meloa Puumalaan asti. Puumalassa pidimme pitkän tauon, kävimme ostoksilla mm Alkossa ja ihastelimme tietysti taas siltaa myös maitse sekä muitakin nähtävyyksiä kuten kirkkoa ja kunnantaloa. Jatkoimme yöksi Rokansaareen, joka oli todella mahtava retkeilysaari. Päätimme tällä kertaa vuokrata mökin telttailun sijasta. Paikalla oli Umpilammella myös yleinen sauna, mökin vuokraamme kuului oma sauna Enolammen rannassa.
Sulkavan Suursoutujen lähtöpaikalla Hakovirralla ei sää mököttää ihan virallisestikaan 😀
Poseerauskuva Hakovirran sillan edustalla
Linnavuori Hakovirran jälkeen alle 2,5 km päässä sillasta.
Marko Puumalan kunnantalon tykkien luona
Seuraava kohde oli Rokansaari
Majoituimme tässä Tillikan mökissä, jossa oli myös oma erillinen saunarakennus Enolammen rannalla.
Mökki sisältä
15.6.2017 jatkoimme Rokansaaresta Suur-Saimaan selälle. Poikkesimme Hietasaareen, jossa pidimme taukoa ja tutustuimme päällisin puolin maisemiin. Sitten meloimme Kyläniemen Rastinniemen ohitse Ilkonsaarille. Yövyimme tällä saarella, kävimme tutustumassa saaren tsasouniin. Eteläpäässä oli rakenteilla kaksi tsasounaan, jossa Marko kiinnitti huomiota evankelis-luterilaiseen ristiin toisessa näistä. Mielenkiintoinen yksityiskohta, oliko työ vielä kesken tms. Saaren pohjoispuolella oli kolme valmista tsasounaa, joissa näistä yhdessä jälleen samalle vieraskirjan sivulle mahtui kolmen muun Vuoksennauhan melojan nimmarit. Matti Hovi, Sisko Ruokonen ja Jorma Kohonen kävivät samalla paikalla toukokuussa.
Hietasaarella Kyläniemen lähellä. Kyseessä on nimenomaan Kyläniemeä lähempänä oleva Hietasaari. Samanniminen kooltaan suurempi kaimasaari on myös alle 5 km länteen tästä kohdasta.
Hietasaaren sauna
Ilkkonsaarella pukkasi uutta tsasounaa saaren eteläosaan.
Henri Ilkonsaaren eteläosassa sijaitsevalla rantakallion ristillä.
16.6.2017 oli retken finaalipäivä. Lähdimme aamulla aikaisin Ilkonsaaresta kohti Vehkataipaleen kanavaa. Tässä piti taas harjoitella kanavan säätämisen taitoja. Meloimme kauniina iltapäivänä Lappeenrantaan Myllysaaren uimarannalle, joka oli taas aivan hulppea ja huikea kokemus!
Matkaa kertyi yhteensä 520 km.
Tässä romppeet päällä samassa maalissa jo toisena vuotena peräkkäin 🙂
Lopuksi vielä siviilit päällä ennen kotiinlähtöä.
Henrin Urheilublogi 