Punkaharju on Suomen kansallismaisemia, hieno kapea harju kulkee järvenpinnasta korkealle näköalamaisemiin ja on näkemisen arvoinen. J.L. Runebergin patsas harjun laella todistaa kansalliskirjailijankin olleen kiinnostuneen aikanaan näistä samoista maisemista. Majoituimme perjantai-iltana Laukansaareen Rakokivenniemen laiturin viereen Tuunaansalmen sillan loisteeseen. Lauantaina aloitimme reitin pohjoisen suuntaan, josta kiersimme Enanniemen ympäri ensi alkuun. Enanniemen ympäri pääsee Taipaleen kanavan (pienen siltarummun) kautta. Muutenkin olen oppinut tähän astisilla melontaretkilläni että karttoihin merkittyjä kanavia on kahdenlaisia, oikeita sulkukanavia ja pieniä alikulkurumpurännejä, joista viimeksimainittuja on selvästi enemmän. Pidimme tauon Punkaharjun kirkon kohdalla olevalla kauniilla uimarannalla, jossa paikallinen veikkonen tuli pikkupäissään kertomaan meille Pihlajaveden mielenkiintoisista paikoista, erityisesti Nenäniemen kohdalla olevasta pienestä Hiekkasaaresta, joka sanan mukaisesti olisi hiekkainen. Löysimme tämän saaren ja se todella piti paikkansa, saari oli todella idyllinen taukopaikka ja olisi soveltunut hyvin yöpymiseenkin. Kiitos vielä paikalliselle oppaalle 🙂 Yövyimme Mustasaaressa, joka on virallinen ulkoilu-ja retkeilysaari, viihtyisä sellainen. Kiersimme saaren patikoiden ympäri ja tulistelimme illalla osittain karkottaaksemme hyttysiä. Seuraavana päivänä jatkoimme melontaamme kohti Ahvionsalmea, missä toinen automme odotti parkissa. Tämä olisi ensimmäinen kahden auton avulla tehty retki pisteestä A pisteeseen B.
Toisen melontapäivän aluksi rantauduimme Kongonsaaren eteläpäässä olevaan Salpalinnoitukseen. Korkiataipaleensaaren kohdalla oleva linnoitus oli välirauhan aikana räjäytetty ja kaivettu kallion sisään, kaksi konekivääriasemaa miehisötiloinen ja kaksi tykkiasemaa ylempänä juoksuhautoineen olivat kalustoa vaille valmiita, mutta näitä ei ehditty käyttää tositarkoituksella. Tärkeitä ja hienoja sotahistoriallisia muistoja ja nähtävyyksiä niistä silti saatiin. Linnoituksella vierähti muutama tunti (ns. ylimääräistä) aikaa mutta kyllä se silti kannatti. Jatkoimme tästä Uitonsalmen kautta Pienen ja Suuren Kontiaisen välistä komealle Tetriniemen hiekkarannalle taukoa pitämään. Tästä olikin enää kymppi maaliin Ahvionsalmen lossirantaan. Matkaa tuli reilu 60 km.
Kahdesti aiemmin olen melonut Moinsalmensaaren pohjoispuolista reittiä, 2014 Moguliretkellä ja 2016 ensimmäisellä Vuoksennauhalla ukkosen ja sateen takia. Nyt tuli kierrettyä samalla Pihlajaveden suuret saaret, Moinsalmensaari, Kongonsaari, Pellossalo, Saukonsaari, Punkaharjun ja Pihlajaveden Laukansaaret ja Ritosaari. Pihlajavesi oli suurimmaksi osaksi luonnonsuojelualuetta koko eteläpuolinen osuus, järvenselillä vallitsi yllättävänkin seesteinen ja jopa erämainen tunnelma.
Pihlajaveden kierros 26.-27.5.2018
Punkaharjun ja Laukansaaren välinen salmi ja komea silta. Taustalla Punkaharjun näkyvin maamerkki, kauniin valkea vesitorni.
Mustasaaren retkeilysaari Pihlajavedellä Nenäniemen kupeessa lähellä Kongonsaaren eteläpäätä.
Kongonsaaren salpalinnoitus järveltä päin nähtynä
Satunnainen Tutkimusmatkailija Kongonsaaren salpa-aseman konekivääripesäkkeessä 🙂
Henrin Urheilublogi 