Tämä melontakertomus löytyy melontakaverini Hanna Neuvosen blogista. Matkaa tuli tästä retkestä noin 7 km.
https://siltapelto.wordpress.com/2017/10/17/vahajoen-kummitukset/
Tämä melontakertomus löytyy melontakaverini Hanna Neuvosen blogista. Matkaa tuli tästä retkestä noin 7 km.
https://siltapelto.wordpress.com/2017/10/17/vahajoen-kummitukset/
Tämän joen retkikertomus löytyy melontakaverini Hanna Neuvosen blogista. Matkaa kertyi noin 15 km.
https://siltapelto.wordpress.com/2017/11/16/uskonhyppy-aneriojoella/
Salon Melamogulit järjesti koskikokeilun Kotkan ja Kouvolan alueilla sijaitsevan Ahvionkoskella toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Retken vetäjänä toimi Kai Schneider, mukana olivat lisäksi Esa Härmä ja Sakari Haavisto minun lisäkseni. Martinkoskessa on kaksi laskureittiä, helpompi ja vaativampi. Harjoittelimme lossausta akanvirrasta päävirtaan ja pienen kiven takana olevan virtauksen voimassa kajakin oikaisemista. Nämä osoittautuivat omalta osaltani todella vaativiksi ja kaatuminenhan tuli väkisinkin eteen. Koskien laskut (iso koski neljä kertaa ja pieni kahdesti) onnistuivat kuitenkin minusta aika hyvin, kajakki pysyi pystyssä isosta vasta-aallosta huolimatta. Isommassa koskessa oli rannalla todella voimakas akanvirta, jonka huomasi hyvin siihen meloessa. Paikalla oli myös Mika Lähdekorpi Torniosta rafting-kalustolla muun porukan kanssa ja kokeilimme heidän koulutuksensa yhteydessä Sakarin kanssa myös koskessa uimista. Kelluimme kuivapuvuilla ison kosken läpi ja uimme rantaan. Oli siistiä!
Matkaa tuli koskimelontakertoimella laskien arviolta noin 35 km.
Meloin Taasianjoen Pukaron kylästä Lapinjärveltä Tesjoen kylälle asti kauniina kevätpäivänä. Alue on entistä Lapinjärven kuntaa, nykyisin tämä kuuluu Loviisaan. Kokonaismatkaa tuli noin 35 km. Tällä välillä oli kaikkiaan 22 erilaista koskea, joista laskujeni ja arvioni mukaan 6 oli vaativampia ja yksi Holmankoski lopussa oli selvästi laskukelvoton. Joella ei ollut patoja eikä mitään muitakaan esteitä, joten tässä mielessä reitti on hyvin suositeltavan kohde jokimelonnasta kiinnostuneille. Koskissa toki oli kivikkoista ja kajakin raahaamiseenkin pitää varautua jossain määrin.
Onnistuin pelastamaan alkumatkasta vedessä räpiköineen kimalaisen melalla kajakin kannelle, josta se hetken verryteltyään pörräsi taivaalle 🙂 Toinen (vähintään) yhtä merkittävä luontohavainto oli maakotka, joka kaarteli pitkään hyvin kiikaroitavana joen yläpuolella Lindkosken ja Heikinkylän välisellä alueella. Lapinjärvellä on lyhyt mutta melko tarkasti otettava koski. Skogbyn kylässä ennen moottoritietä (7-tietä) on 400 metrin pituinen nimensä mukaisesti pitkä Pitkäkoski jonka vaikeusaste nousi loppua kohti. Lopussa koski laski aika jyrkästi ja isoja kiviä riitti väisteltävänä ennen kuin tuli suvantovaihe. ” Ns. suvantoaltaassa” oli kolme eri vaihtoehtoreittiä alas koskialueelta. Kaksi turpeista ränniä olisi vaatinut kajakista nousemista ja rämpimistä joten päätin valita kosken jälkeen tulevan suoraan 90 asteen kulmassa jyrkästi oikealla olevan runsasvetisemmän reitin, joka kaartui heti voimakkaasti vasempaan kivien välistä ja sitten oikeaan ja vasemaan taas kivien välistä. Meloin aluksi voimalla akanvirrasta päävirran läpi tälle sivureitille ja sitten mutkittelin kivien välistä läpi. Onnistuin laskemaan pahemmin kaatumatta tai kolhimatta. Mahtava onnistumisen tunne 😀 Koski oli tosiaan melko vaativa eikä sitä voi suositella ainakaan aloittelijoille suoraan laskettavaksi ilman etukäteistarkistusta.
Suurkiitokset vielä Silfvastasin lomakylän omistajalle, joka auttoi minua ratkaisevasti retken logistisissa järjestelyissä 😀
Silfvastasin kohdalla oleva koski, jonka kiersin rannan kautta. Tällä vedellä olisi ollut kivissä kiinni aika varmasti.
Aina ei ollut ihan niin helppoa ja luxusta, vaan takkuista jorvikkoa joka pakotti nousemaan kajakista ja raahaamaan kajakkia.
Tämä teksti kertoi muuta mutta oman kokemuksen perusteella todistan tästäkin huolimatta, etten suosittele Holmankosken laskemista missään tapauksessa ainakaan ilman huolellista etukäteistarkastusta 🙂
Tein Juliuksen ja Dianan kanssa perinteisen vuosittaisen kesälomaretken nyt vain kolmen kokoonpanolla tällä kertaa.
Lähdimme lauantaina 30.7.2016 reissun päälle. Kävimme ensin Visavuoressa Kari Suomalaisen ateljeessa, jossa oli lapsia innostava hiirten etsintäkisa päärakennuksessa. Kävimme uimassa Sääksmäen sillan lähellä olevalla pysähdyspaikalla Vanajavedellä. Sitten matka jatkui Valkeakoskelle. Apianlahden uimaranta oli kiva paikka ja bongasimme myös Veikko Hakulisen patsaan. Illalla kävin uimassa myös Pakanrannassa Mallasvedellä. Kävimme Pälkäneen rauniokirkolla, Pyhän Mikaelin kirkolla joka oli mielenkiintoinen nähtävyys. Menimme yöksi Kaivannon kanavalle pysähdyspaikalle, jossa oli myös hyvä uimaranta ja pieni kahvila. Kävimme uimassa rannalla, oli myös hyvä mahdollisuus uida kanavan läpi sekä Längelmäveden että Roineen puolella 😉
Sunnuntaina 31.7.2016 jatkoimme Tampereelle jossa kävimme uimassa Näsijärvessä Särkänniemen läheisellä uimarannalla ennen kuin pieni sadekuuro alkoi hätistää meitä eteenpäin. Jatkoimme Näsijärven länsireunaa pohjoiseen ja poikkesimme Kurun ulkomu0seossa, jossa oli vanha Vänrikki Stoolin tupa. Kertomuksen mukaan J.L. Runeberg vieraili siellä aikanaan ja sai sieltä innoituksen majuri Polvianderista myös Värikki Stoolin tarinoihin. Kävimme tivolissa ja Tuurin kyläkaupassa. Vimpeli oli hauska paikka. Kävimme bongaamassa pyöreän kirkon, pesäpallomuseon ja suksimuseon ulkopuolelta sekä paikallisessa kebab-ravintolassa. Anteron aittamuseo ja latomuseo olivat myös todella mielenkiintoisia paikkoja. Bongasimme myös Vetelin kirkon ennen kuin päädyimme yöpymään Kaustisen kansanmusiikkikuntaan Wirkkalan museon parkkipaikalle.
1.8.2016 maanantaina aamupalalla oli hienot puitteet kivistä veistetyssä pihan huvimajassa. Aamulla tutustuin Kaustisen Kuorikosken vuonna 1777 Kustaa III:n aikana rakennettuun kirkkoon, jonka katto oli uusittu kyläläisten talkoilla 2010-luvulla. Vahava esimerkki ja osoitus perinteisestä pohjalaisesta yhteisöllisestä talkoohengestä. Kaustisen vierestä menevä Perhonjoki oli hieno paikka, kävimme ihastelemassa muutamaa koskipaikkaa tien varrella. Seuraavaksi auton nokka osoitti kohti Kalajokea, retken pohjoisinta pistettä ja todellista Highlight-kohdetta. Julius sai hienon synttärilahjan. Kalajoen kirkossa oli todella ystävällinen kirkkoväärti, joka esitteli kirkkoa meille ja päästi tutustumaan sakastiin sekä saarnatuoliinkin poseeraamaan. Kävimme Rantakallan hotellissa ja pääosan ajasta vietimme pitkällä hotellin kohdalla olevalla hiekkasärkällä. Kahlasimme Juliuksen kanssa särkän päähän asti ennen kuin käännyimme takaisin. Diana jäi rakentamaan hiekkalinnoja lähemmäksi rannan tuntumaa. Katsoimme kiikarilla myös Maakallan saaren noin 16 km päässä rannasta. Käänyimme kohti etelää ja poikkesimme Konikarvon luontokatoksella ihastelemassa Rahjan saaristoa ja Siiponjokea. Bongasimme Lestijoen Himangan kohdalla ja tästä jatkoimme Ohtakarille. Poikkesimme matkalla katsomassa myös Lohtajan kotiseutumuseon. Ohtakari on idyllinen ulkosaaristokylä, jossa on pieni kalastusmuseo ja hieno näköalat. Ajoimme yöksi Kokkolaan satamaan odottelemaan valmiiksi seuraavan päivän majakkaristeilyä.
2.8.2016 oli majakkaristeilypäivä. Lähdimme Ms Jennyllä Kokkolan satamasta kohti Tankarin majakkaa. Trullevin niemi oli hieno paikka, samoin Harrbådan ns. ”kummitusmajakka” alkumatkasta oli hyvä bongata laivasta käsin. Tankarilla alkoi ukkoskuuro juuri kun opas ehti esitellä nopeasti kirkon ja museon. Majakan kohdalla alkoi sataa ja tuulla oikein kunnolla tummien pilvien valloittaessa taivaanrannan. Ukkonen jyristeli kuuluvasti. Tutustuimme majakkasaareen, kiersimme luontopolun ympäri ja lopuksi kävimme kahvilassa. Palattuamme Kokkolaan kävimme tutustumassa Halkokarin 7.6.1854 käydyn meritaistelun muistomerkkiin satamaa lähes vastapäätä. Yöyvyimme vanhassa pappilassa, jossa oli paljon kissoja uskontoaiheisia tauluja ym.
3.8.2016 oli sade- ja ukkospäivä. Kävin toistamiseen vuoden sisällä ihailemassa Lapuan kirkkoa, nyt pääsin myös sisälle jossa opas kertoi Lapuan kirkon urkujen olevan Suomen suurimmat kirkkourut. Peräseinäjoen kirkko oli seuraava etappi ja kaupungintalolla olevat Ville Ritolan mitalit oli mielenkiintoinen kohde. Kävimme poikkeamassa nopeasti myös Seinäjoell Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa, kävin ulkomuseon kohteet läpi pintapuolisesti. Puolivahingossa bongasimme sään kirkastuttua Virroilla Herraskosken museokanavan Marttisen saarella, joka oli hieno ja monipuolinen kohde. Paikalla oli kanavamuseo, Marttisen vanha pappila ja Virtain perinnekylä. Lapsille oli myös sisäliikuntamahdollisuus, jossa kävimme kokeilemassa boulderointia. Kävimme poikkeamassa paluumatkalla myös Visuveden avokanavalla ja Kautunvuolteen vanhalla kanavalla pikaisesti. Näissä ei ollut mitään erityisen hohdokasta nähtävyysarvoa, mutta oli kiva kuitenkin bongata nekin 😉 Seuraavaksi jatkoimme Ruovedelle hienolla uimaranalla, jossa kävimme kaikki myös uimassa. Kävimme myös katsomassa Kalelan ulkopuolelta, joka on nykyisin tyhjäkäytöllä oleva taiteilija Akseli Gallen Kallelan vanha erämaataideateljee. Olisi kiva jos tämä joskus taas aukeaisi yleisöllekin uudestaan. Ajoimme Muroleen kanavalle ja näimme Muroleen kirkon vuodelta 1933. Yövyimme kanavan luona.
4.8. 2016 näimme Aunessillan, joka on restauroitu museosilta Näsijärven ja Kaitaveden välissä.
Näimme matkalla Lestijoen, Perhonjoen, Kruunupyynjoen ja Purmonjoen. Olivat mielenkiintoisia kohteita nämäkin. Historiallinen knoppitietous ja uteliaisuus heräsi myös Runebergiin ja Vänrikki Stoolin tarinoihin, kun kahdessa matkan aikana vastaan tulleessa kohteessa, Kurun ulkomuseon majuri Kianderin tuvassa ja Ruoveden Pelanderin tuvassa kummassakin todistettiin että juuri sieltä Runeberg oli ammentanut inspiraatiota Vänrikki Stoolin tarinoihin. Mikä lienee lopullinen totuus…
Salon Melamoguleiden 2o-vuotisjuhlaretki suuntautui Tammelaan, jossa yövyimme Kuivajärven mökeissä ja meloimme lauantaina sateen siivittämänä Pyhäjärven ympäri. Varsinkin Saaren kansanpuisto on kaunis kapeikko järvien välisellä salmialueella. Turpoonjoki on erityisen viihtyisä pieni joki, jonka meloin puoleenväliin Turpoonkoskelle asti Kuivajärveltä päin. Melontaa lauantaina tuli kaikkiaan noin 45 km. Kuivajärveen laskee myös pieni Myllyjoki ja Pyhäjärvestä vastaavasti pääsee Loimijokea melomaan Kokemäenjoelle asti. Liesjärvi puolestaa yhtyy Kuivajärveen juuri Turpoonjoen kautta.
Oli mahdollisuus kokeilla Mika Lähdekorven lainaamaa ranskalaisvalmisteista Dag Miwok- kajakkia, jolla meloin Tornion keskustan alueella melojien majalta kaikkien neljän sillan alitse Alatornion kirkolle asti noin 6 km yhteensä. Kiertelin hieman jokea ristiin rastiin ja poikkesin luonnollisesti myös länsipuolella Haaparannassa Ruotsin alueella. Kaksi pientä saarta olivat idyllisiä, pohjoisen puoleinen saari oli suojattu ahtojäiltä itse rakennetulla ns. jäämurtajalla ettei saari lähde ajelehtimaan jäiden paineessa. Tällä pätkällä ei ollut koskia, mutta Euroopan suurin vapaana virtaava joki tuntui vahvalta virralta heikollakin virtaamalla. Pieni niva kävelysillan kohdalla oli helppo, mutta silti onnistuin jäämään melkein yhteen kiveen kiinni;)
Joessa oli jo pieniä jäälauttoja. Alatornion kirkko oli komea nähtävyys. Rautatiesillan alla virtaus oli selvästi normaalia voimakkaampi, varsinkin vastavirtaan sai meloa ihan kunnolla räntäsateen piristämänä:)
Jokia joissa olen käynyt uimassa (vuosi kertoo minä vuonna ensimmäisen kerran)
SUOMESSA
Ulkomailla
Teimme perheen kesälomaretken ensi kertaa asuntoautolla Keski-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaalle.
25.8. 2015 tiistaina ajoimme ensin Padasjoelle, jossa Julius kokeili ensimmäistä kertaa synttärilahjaansa radio-ohjattavaa venettä Kirkkolammen uimarannalla. Kävimme kaikki uimassa tässä samassa rannassa auringon alkaessa laskea. Tästä jatkoimme Kuhmoisiin, jossa yövyimme venesataman vieressä olevalla paloaseman parkkipaikalla.
26.8. 2015 jatkoimme Kuhmoisista Päijänteen länsirantaa Isojärven kansallispuistoon, kävin katsomassa Heretyn tuvan ja kävin samalla uimassa Kurkijärvessä pienen luontopolun päätteenä olevalta grillikatokselta. Uin myös Isojärven länsipäässä, jossa tie kohtaa järven aivan vierestä. Ouninpohjan legendaariset rallitiet ristesivät tältä reitiltä, jatkoimme kuitenkin omaa ralliamme Keuruuseen. Keuruun vanha kirkko oli kiinni, pihalla oli Iso-Valkosen kirkkovene. Seuraavaksi ajoimme Petäjävedelle tutustumaan tähän UNESCO:n maailmanperintökohteeseen. Kirkko on rakennettu 1763-1765 ja se on parhaiten säilynyt alkuperäisessä asussaan Suomessa olevista tuon ajan kirkoista. Keuruun vanha kirkko oli myös vuodelta 1756-1759, mutta sitä on restauroitu enemmän. Keuruun ns. uusi kirkko tien toisella puolella on vuodelta 1892. Keuruulla autoimme yhtä veneilijää hankkimaan bensaa läheiseltä huoltoasemalta. Seuraavaksi pysähdyimme Kuorevedellä, jossa oli museohävittäjä tien vieressä nähtävyytenä. Sitten Ajoimme Saarijärvelle, jossa vietimme seuraavan yön kauppakeskittymän pihalla.
27.8.2015 jatkoimme matkaa pohjoisen suuntaan. Kävin uimassa Kivijärvessä ja Vuosjärvessä. Huopanankoski oli Vuosjärven hienoin nähtävyys, mm. Juhani Aho vietti kesiään tämän kosken alajuoksulla olevassa mökissä 1906-1920. Aholla on myös edelleen toiseksi suurin lohi ko. koskesta pyydettyjen tilastossa vuodelta 1917, painoltaan 7,8 kiloa. Kävin uimassa Huopanankosken yläjuoksulla, jossa nipin napin pysähdyspaikan vierestä pääsi pulahtamaan veteen ja kahlaamaan kivelle noin kymmenen metrin päähän.
Viitasaarella vastaan tuli Keiteleen komea järvi. Julius ajoi uimarannalta taas radio-ohjattavaa venettä ja kävin uimassa tässä samassa kohtaa. Puisto oli todella viihtyisä, ns. Porthanin puisto, Henrik Gabriel Porthanin syntymäpaikka oli tämän puiston alueella vuonna 1739. Paikalla on nykyisin muistokivi. Keiteleen Helmi on kiva lastenpuisto tällä alueella. Kävimme katsomassa kirkon niemen toisella puolella, joka oli tosin kiinni. Jatkoimme seuraavaksi Pihtiputaalle keihäskaupunkiin, jossa kävin urheilukentän laidalla todistamassa komean keihäänheittäjäpatsaan olemassaolon ja kirkon pihalla oli myös surullinen hautamuistomerkki vuoden 1969 Pihtiputaan poliisisurmista. Kävin uimassa sekä Koliman että Alvajärven järvissä Pihtiputaan vanhalta museosillalta, josta pääsee kumpaankin järveen 🙂
Ajoimme seuraavaksi Pyhäjärvelle Pyhäsalmen kylään, jossa on myös Pyhäjärvi. Pyhäjärvessä piti tietenkin käydä uimassa katsottuamme ensin kaupungin pienen keskustan. Hienompia puitteita ei allekirjoittanut olisi voinut toivoa uintivisiitille, järven rannasta kirkonkylän jälkeen löytyi kyltillä merkitty Korhosenniemi, jossa oli auton kääntöpaikka, ja suora linja myös venerannasta juosta järveen uimaan 🙂 Kävin katsomassa seuraavaksi Kärsämäen kirkon ja sitten saavuimmekin Suomen maantieteelliseen keskipisteeseen Piippolaan. Yövyimme tässä kohtaa.
28.8.2015 tutustuimme Piippolan (Vaarin) muistomerkkiin tarkemmin ja otimme luonnollisesti muutaman valokuvankin;) Seuraavaksi ajoimme Alassalmen lossille suuntana Suomen yhdeksänneksi suurin järvi Oulujärvi ja tämän järven suurin saari Manamansalo. Järvellä sattui olemaan tuulinen keli ja lossi keikutti oikein kunnolla ennen kuin rantauduimme Manamansaloon länsipäähän. Tutustuimme saareen ajamalla ympäri. Pysähdyimme eteläpuolella Rytölahden kohdalla tien viereen, missä järvi on kaikkein lähinnä tietä. Pidimme lounastaukoa tässä ja kävin myös uimassa järvessä, ranta oli todella matalaa pitkään tässä kohtaa ja Ärjänselän aallot huuhtoivat vaahtopäisinä vastaan. Hieno kokemus kuitenkin 🙂 Lopuksi kävimme tutustumassa saaren pohjoispäässä olevan vanhan kirkon jäänteisiin ja luontopolkuun. Paikalle oli pystytetty hieno korkea muistomerkki vanhan murentuneen kirkon muistoksi. Lähdimme jatkamaan järven pohjoisrantaa Vaalan kautta kohti Oulua. Kävimme tutustumassa Nuojuan voimalaitoksen kuohuihin matkan varrella ja pistäydyin samalla uimassa Oulujoessa ko. parkkipaikalla olevalta veneen laskurampilta. Ajoimme illaksi Hailuotoon ja jätimme auton parkkiin lossin viereiselle parkkipaikalle.
29.8.2015 aamulla kohtasimme ongelman heti aamulla, kun Fiat ei jostain syystä käynnistynytkään emmekä päässeet ensimmäiseen suunniteltuun lossiin. Onneksi paikalla oli ystävällinen kalastaja, joka tarjos ensin virtaa akusta, mutta normaalit kaapelit eivät riittäneet. Jouduimme yrittämään käynnistystä vetämällä. Onneksi auto oli hieman ylärinteessä, joten henkilöautolla se saatiin vedettyä liikkeelle ja auto jopa käynnistyikin toisella yrittämällä. Ajoimme Oulun keskustaan ja pidin moottoria pitkään käynnissä ennen kuin uskalsin kokeilla sammuttamista. Onneksi auto ei oireillut enää uudestaan. Oulun tuomiokirkko oli hieno paikka, pääsimme tutustumaan kirkon tornista kaupungin näköaloihin, tornia oli remontoitu vuosina 1976, 2001 ja viimeksi nyt 2015. Pääsimme tutustumaan myös kryptaan ja sakastiin hyvän oppaan ansiosta. Oulun kaupungintalo oli myös komea. Nallikarin rannalla oli tuulinen ja kalsea ilma, joten otin vain kuvat ja kiikaroin merelle. Ajoimme Hailuotoon, joka oli hieno saari. Hiekkadyynit matalilla rannoilla, Luoto-talon luontonäyttely ja punaiset merivartioston veneet olivat saarelle tyypillisiä nähtävyyksiä. Saaren länsikärjessä oleva Marjaniemen majakka oli harmittavasti kiinni, mutta ulkoa päin näimme tämän silti aika hyvin. Saaressa myytiin myös savulohta ja rantaraitti länsipäässä oli hieno hiekkadyyneineen ja heinikkoineen, jossa näkyi monia leijan lennättäjiä. Saaren keskivaiheilla oli myös kirkko, joka oli rakennettu aiemmin palaneen tilalle. Kirkko sinänsä ei ollut minusta mikään kovin erikoinen nähtävyys. Ajoimme illan tullessa Siikajoen yli Raaheen, jossa oli komea merimuseo rannalla sekä Pietari Brahen patsas kirkon vieressä. Ajoimme tästä 8-tietä Pyhäjoelle ja Kalajoelle, Kalajoella oli myös komea ilotulitustapahtuma joka ruuhkautti liikennettä yllättävän paljon. Ajoimme Lappajärvelle, jonne jätimme auton parkkiin yöksi kirkon viereiselle parkkipaikalle.
30.8. 2015 sunnuntaiaamuna kävimme tutustumassa vuonna 1637 alun perin rakennettuun kirkkoon. Kirkko on yksi harvoista suomalaisista kirkoista, jotka on restauroitu niin, että alttari on sivulla oikealla eikä suoraan edessä. Lappajärven uimaranta aivan kirkon vieressä oli hieno, mutta tämä oli täynnä hiljaisia lähes äänettömiä hyttysiä, jotka pakottivat vetäytymään nopeasti pois rannalta uimisen jälkeen. Nicolas sai allergisen ihottumuan pistoista, jonka vuoksi jouduimme ajamaan Kauhavan terveyskeskukseen päivystykseen. Ihottuma onneksi meni ohi ennen kuin jono eteni Kauhavalla. Matkan varrella Lapua oli hieno paikka, komea kirkko joen vieressä ja jääkärimuistomerkki kaupungintalon edessä kertoivat omaa kieltään kaupungin patrioottisesta piirteestä. Kävimme tutustumassa myös Seinäjoella Lakeuden kirkossa. Ikaalisissa kävin uimassa Toivolansaaren uimarannalla Kyrösjärvellä ja kävin testaamassa myös hyppyrin. Kokonaismatkaa kertyi karvan verran yli 2000 kilometriä.