Perinteinen talvivaellus pääsiäisenä 2013 tehtiin Kilpisjärven Haltin suuntaan. Reitti oli pitkälti sama, kuin viime vuonnakin, tosin paluureitti Norjan puolelta erosi edellisestä. Meitä oli lopulta neljä lähtijää, Jakke Kulovesi, Paavo Leinonen, Harri Heljala ja minä. Viikkoa aiemmin pidimme suunnittelupalaverin HYY:n Batman-huoneessa Tapani Hopkinsin kanssa. Hain ahkiot ja trangiat sekä sukset Espoon kaupungilta muutama päivä aiemmin ja säilöimme tavarat Jaken kanssa Hämiksen eteiseen odottamaan.
Varsinainen retki alkoi torstaina 28.3.2013 bussimatkalla Helsingin Kampista Oulun kautta Kilpisjärvelle. Bussissa nukkuminen oli aika heikkoa, yritin makuupussissakin kieriskellä ja piippuhyllyllä tuli jo vilpoinenkin kun ulkona oli pakkasta -15C. Bussimatka kesti noin 20 tuntia, olimme perillä iltakuudelta Kilpisjärvellä pitkäperjantaina. Jätimme siviilikamat retkeilykeskuksen ullakolle ja pakkasimme retkikamppeet päälle. Ensimmäistä kertaa pakkasin ahkion, joka onnistuikin kohtalaisesti, toki aina enemmänkin tilaa olisi saanut olla. Savotan ahkio oli kapea mutta toisaalta kulki aika sutjakkaasti hyvässä lumessa. Lähdimme etenemään Saana-tunturia kohti ja ensimmäinen kilometri oli todella raskas. Onneksi otimme lumikengät mukaan, muuten ekat ylämäet olisivat olleet aika toivottomia. Pystytimme teltan Saanan kupeeseen ja söimme hätäisesti. Taivaalla näkyi todella komeita revontulia, joita erityisesti Jakke kuvaili paljon.
Varsinainen ensimmäinen retkipäivä oli pitkäperjantai 29.3.2013, jonka aloitimme vaelluksella Saanalle. Menimme jyrkähköä länsipuolen rinnettä ylös. Vaihdoimme sukset lumikenkiin hieman ylempänä. Kun pääsimme huipulle, alkoi yli kympin tuuli ja tulimme haipakkaa tunturin pohjoispuolelta suojaa hakien takaisin suksille. Saimme tuntumaa eräsuksilla lasketteluun Saanan rinteitä alas Kalottireitille. Sauvani katkesi laskussa ensimmäisen kaatumisen kohdalla, Paavo onnistui reittitolpasta pätkän katkomalla kiinnittämään uuden palan sauvaani, jotta pääsimme eteenpäin. Hiihto oli tuskaisen hidasta ekat kilometrit koska ei ollut lainkaan pitoa suksissa ja siksi jäimmekin Saana- mökille yöpymään seuraavaksi yöksi. Muut olivat teltassa, minä nukuin mökissä sisällä. Voitelimme sukset ja evästimme.
Toinen päivä oli aprillipäivä, jona jatkoimme Saanajärven poikki kalottireittiä pitkin Saarijärven tuvalle, jossa lounastimme. Oli aika sakea lumipyry. Tästä jatkoimme Kuonjarjoen tuvalle, joka oli tilava ja hyvällä, joskin tuulisella paikalla. Yövyimme tässä tuvassa.
Kolmantena päivänä jatkoimme Meekonjärvelle Urho Kekkosen lempimaisemiin ja kävimme aluksi huiputtamassa Saivaaran tunturin huipunkin. Alhaalla tuuli aika lailla mutta nyt osui täydellisen tyyni ja aurinkoinen sää kun kapusimme tunturin itäpuolen harjannetta ylös huipulle. Urho Kekkosen muistokyltti oli kyllä valitettavasti lumen peitossa eikä löytynyt kaivamallakaan. Lounastimme Meekonjärven pienellä tuvalla, josta jatkoimme eteenpäin Pihtsusjärvelle. Reitillä oli leijahiihtäjäkin pellolla ja tuuli koveni hieman. Menimme sivuun varsinaiselta reitiltä ja näimme Pihtsusjoen kohdalla valtavien lumikönkäreiden alla olevan putouksenkin jotenkuten. Pihtsusjärven tupa oli viihtyisä joskin ei kovin iso. Illalla toisella yrittämällä löysimme jopa vettä järvestä kairattuamme ensin yli puoli metriä jäätä. Yövyimme tuvassa.
2.4. synttäripäivänäni lähdimme hiihtämään kevyillä ns. eväsahkioilla Haltin tuvalle ja törmäsimme heti kovenevaan vastatuuleen. Tuuli tuiversi koko noin kympin matkan Pihtsusjärven kämpältä Haltin kämpälle. Lounastimme Haltin kämpässä ja odotimme tuulen sekä lumisateen tyyntymistä mutta koska näin ei käynyt lähdimme lopulta suksinemme kapuamaan Haltille. Olosuhteet heikkenivät ja kovenivat koko ajan, lumisade sakeni ja tuuli koveni. Lopulta olimme päässee todella korkealle ja olimme jo jollakin huipulla koska edessämme oli selvä tasanne mutta sankka lumipyry ja noin 15-20 m/s puhaltava tuuli teki olosuhteet sietämättömäksi ja pakotti nopeasti palaamaan alas. Risteilimme suksilla lasketellen alas rinnettä. Paavon GPS näytti tosin mökin koordinaatit mutta silti oli haastavaa löytää alas oikeaan kohtaan. Alas päästyämme menimme majalle lepäämään ja sitten palasimme Pihtsusjärvelle. Tuuli oli niin kova että lumi pöllysi vaakasuorassa linjassa eteenpäin ja tässä kohtaa se avitti paluumatkaa voimakkaana myötötuulena. Olimme toisen yön Pihtsusjärven mökillä. Nyt tosin tupa oli täyttynyt äijistä ja siellä alkoi olla tiivistä kymmenen miehen ryppäässä.
3.4. jatkoimme Pihtsukselta luoteeseen kohti Norjan rajaa jokiuomaa seuraillen ja tunturin reunalla tasapainoillen. Ahkiot oli välillä todella hankala saada pysymään pystyssä mutta hitaasti matka eteni. Lumisade haittasi suunnistusta aika lailla. Päivä oli melko nihkeä kokonaisuutena, hidas ja vaivalloinen, välillä palelikin jonkun verran vaikka vaatetta oli sentään aika lailla. Seurasimme poroaitoja rajalinjan tuntumassa ja päädyimme lopulta Norjan puolelle Guoddevjohkan kohdalla olevalle laakson pohjalle pienelle järvelle. Lumipyry alkoi tiivistyä samalla kun tuuli koveni ja onneksi leiriydyimme ripeästi suuren siirtolohkareen ja lumikuopan suojaan. Lapiomme lumivallit ja pystytimme teltat, tuuli oli taas samoissa lukemissa kuin edellispäivänä. Valmistimme ruoat trangioissa Sinolilla ja toivoimme että teltat pysyvät pystyssä. Alkoi olla aika lailla selviytymisleirin makua ko. tilanteessa. Puhelimessa ei ollut kentää eikä ollut tiedossa tarkkaa sijaintia. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään tämän illan ja yön aikana.
4.4. oli onneksi jo tuuli tyyntynyt aamupäivällä ja lähdimme hiihtämään etelää kohti Norjan puolella. Maisemat olivat todella huimaavan kauniita ja onneksi kirkas sää mahdollisti täydelliset valokuvausolosuhteet edellisten kahden päivän vastapainoksi. Laskettelimme rinteitä alaspäin, nyt pääsimme pitkästä aikaa laskemaan maastoa pitkän nousurupeaman jälkeen. Saavuimme Lossujärven kohdalle Norjan puolelta, jossa lounastimme Norjan puolella olevassa tuvassa. Norjalainen tupa oli kuulemamme mainettaan parempi, siisti ja sisällä oli jopa patjoja erillisessä yläkerrassa sekä peruskerrossänkyjäkin kaksi kappaletta. Kävin ottamassa kuvia rajapyykkikivellä ja kuvasin myös Lossujärven tupaa järven toisella puolella. Tästä jatkoimme edelleen lounaaseen ja yövyimme loivassa notkelmassa tuntureiden välissä. Revontuliakin näkyi taivaalla taas vaihteeksi.
5.4. Oli myös kaunis päivä. Hiihdimme hienoja rinteitä ja mukavia joskin välillä aika haastaviakin laskuja eteenpäin. Hiihdimme Gavrilojärven poikki ja lopulta saavuimme Ison Jehkaksen kohdalle, joka oli komea tunturi pitkästä aikaa Suomen puolella. Näimme ensimmäistä kertaa poron ja aido Lapin Ukon (tosin moottorikelkalla) Kilpisjärvelle menevän maantien varressa noustessamme järveltä. Hiihdimme kohti Siilasjärveä ja leiriydyimme lopulta Kilpisjärven pohjoispäähän Mallatunturin kupeeseen. Illalla lähdimme vielä huiputtamaan Mallatunturia, jonka huipulta avautuikin komeat näköalat Saanalle ja Kilpisjärvelle. Sääkin oli kohtuuhyvä ylhäällä, ei tuullut liian kovaa ja lähdimme laskeutumaan. Harri ja Jakke laskettelivat eräsuksilla otsalamppujen loisteessa alas tunturilta, Paavo ja minä patikoimme koko matkan lumikengillä. Yövyimme teltassa, pakkasta oli noin -15-20 astetta. Seuraavana aamuna hiihdimme Kilpisjärven retkikeskukseen jossa vaihdoimme kamat, saunoimme ja söimme sekä lähdimme bussilla paluumatkalle kohti etelää.
Tässä linkissä vielä lisää kuvia