Espoon eteläisin saari – Stenskär 14.12.2014

Tuusulanjärven viikon takaisin jääpettymyksen jälkeen teimme nyt jouluisen melontaretken Siskon, Matin ja Petrin kanssa Soukan pienvenesatamasta Espoon uloimmalle luodolle Stenskärille. Espoonlahti oli melko tyyni aluksi mutta saapuessamme avoimelle Kytönselälle tuuli alkoi jo tuntua, noin 7-8 m/s. Sisko ja Matti meloivat kaksikollaan pohjoisempaa reittiä suoraan Stenskärille, Petri ja minä teimme pienen lenkin Kytön pohjoisen ja eteläisen pikkuluodon välistä. Pohjoisella luodolla oli myös loisto ja iso siirtolohkare. Kytön – Stenskärin välillä oli todella miehekkään korkuisia aaltoja, vähintään metrin korkuisia. Rantauduimme Stenskärin pohjoispäädyn hiekkarannalle ja kävimme tutustumassa saareen. Espoon eteläisin rakennus ja samalla ainoa autiotupa oli kyllä aikansa elänyt, nuhjuinen ja luotaantyöntävän oloinen jota ei voi kenellekään suositella yöpymispaikaksi vaikka noin viiden neliön huoneessa olikin kaksi ”kulahtanutta” kerrossänkyä. Tuvassa oli sänkyjen lisäksi vain yksi pieni pöytä eikä lämmitysmahdollisuutta. Lisäksi haju oli tunkkainen ja homeisen oloinen. Tuuli alkoi nousta lisää pitäessämme lyhyehkö taukoa saarella. Heti noustuani maihin tuvan takana olevalle kallion laelle näin kookkaan merikotkan kalliolla mahdollisesti ruokailemassa jotakin jyrsijää tms. Välittömästi minut nähtyään se luonnollisesti nousi lentoon ja lähti. Etäisyyttä kotkan ja minun välillä oli vain noin kymmenkunta metriä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näen merikotkaa näin läheltä, kokemus oli vaikuttava ja mieleenjäävä. Kiersimme Petrin kanssa saarta ympäri vielä maisemia ihailemassa ja kuvaamassa.

Tuuli alkoi olla lähellä kymppiä lähtiessämme paluumatkalle. Meloimme Knapperskärin pohjoispuolelle, jonka jälkeen Porkkalanniemi alkoi jo suojata pahimmalta tuulelta. Loppumatka olikin leppoisaa melontaa, pääsimme rantaan jopa ennen pimeän tuloa. Matkaa kertyi noin 23 km.

Stenskärin kalliolta lentoon lähtenyt merikotka etualalla

Henri Stenskärillä, autiotupa taustalla

 

Linkki Petrin matkakuviin

https://plus.google.com/photos/108451366042524806033/albums/6092743154080136401?authkey=COGs0L7Ns8uwew

 

Suvisaaristo – Stora Herrö 28.11.2014

Meloimme Petrin kanssa tavoitteenamme päästä Stenskärille, mutta voimistuva tuuli pakotti lopulta tarkistamaan reittisuunnitelmaa ja meloimme siksi suojaisempaa reittiä Rövarenin ja Kaparenin ulkoilusaarten kautta. Pidimme evästauon Kaparenilla ja tutustuimme tähän ulkoilusaareen. Paikalla oli grillikatoksia ja kaksi laituria sekä myös kaksi erillistä rakennusta kesäkäyttöön. Tauon aikana aurinko ehti laskea ja pimeys verhosi meidät melojat suojaansa. Petrin otsavalo 320 lumenea oli kuitenkin kohtuullisen hyvä apuväline. Kiersimme Stora ja Lilla Herrön välisen kapean salmen, joka oli sinänsä hauska luonnonnähtävyys. Palatessamme Suvisaaristoon kiersimme Moisön saaren ja Ramsön välisestä salmesta , jossa törmäsimme valtavaan ilmeisesti nukkuvaan lahnaparveen. Havahduimme hirveään loiskinaan ja näimme useita pulskia kaloja pomppivan ilmassa. Otsavalolla erotimme pitkän matkaa myöhemminkin melko kookkaita lahnoja uivan laumoissa kajakin ympärillä. Soukan rantaan palatessamme Petri erotti vielä kalanpoikasia ja jonkin neulasen muotoisen uivan ”miniankeriaan” tms. Matkaa kertyi noin 21 km.

Linkki Petrin matkakuviin

https://plus.google.com/photos/108451366042524806033/albums/6086864356525851553/6086869357500383106?authkey=CKGIrpuz6I6BUw&pid=6086869357500383106&oid=108451366042524806033

 

Keipsalon kierto 21.11.2014

Meloimme Matin kanssa nyt Avalon Avecilla Loviisassa Pernajanlahden suulla sijaitsevan Keipsalon saaren ympäri. Lähdimme matkaan Kabbölen uimarannalta. Aluksi sää oli pilvipoutainen ja tuulta noin 5-6 m/s. Keipsalon länsikärjessä oli puolittain rantaveteen uponnut puulaiva, jota kävimme kuvaamassa. Saaren pohjoiskärjessä huomasimme kahden kivenjärkäleen vierekkäin, joista toisessa oli metallinen muistokyltti. Kyltin teksti oli ruotsiksi, aihe liittyi joka tapauksessa helmikuussa 1918 liittyneeseen onnettomuuteen tms. Saaren itäpuolella huomasin mysteerisen ongelman, aukkopeitteen läpi pääsi jotenkin vuotamaan vettä anorakkini ja kuivahousujeni välistä. Hudön takaa ei näkynyt tällä sumuilla säällä kuitenkaan lainkaan Loviisan ydinvoimalaa. Keipsalon kaakkois- etelä- lounaiskärjet olivat hienoja suurten kivilohkareiden ja sileiden kallioiden täyttämiä rantoja.

Räntäsade alkoi piiskata meitä tässä kohtaa ja hämärässä Matin kompassisuunnalla meloimme kohti Ivarsholmenia. Matti kävi maissa tässä kohtaa ja huomasimme saaressa myös kalasääsken pesän. Tämän jälkeen olikin jo ihan pimeää ja sitten suuntasimme kohti Kabbölen satamaa. Matkaa tuli noin 25 km. Vasta rannalla huomasin räntäsateen voimakkuuden ja viheliäisen kylmyyden joka iski päälle kun jouduin vaihtamaa kuivat vaatteet päälle sateen ja tuulen tuiverruksessa. Lopulta pääsimme paluumatkalle, ajoi Matin Mercedeksen perässä Pornaisten Vähä-Laukkoskelle mutkitellen mutkaisia pieniä metsäteitä ja pelästyin kerran joutuessani hieman luisuun kääntyvässä mutkassa. Vastaantuleva auto väisti ojan suuntaan ja selvisimme onneksi tilanteesta ilman onnettomuutta. Matin mökillä tynnyrisauna ja palju olivat mahtavia juttuja ja tulivat enemmän kuin tarpeeseen räntäsademelonnan jälkeen.

Kabbölen putiikki

Lähtöpaikka Kabbölen uimarannalla

Matti, Henri ja Avalon Avec 630

Puolittain uponnut puulaivan hylky Keipsalon länsipäässä

Henri ja hylky

Sisällissodan aikainen muistokyltti kiven reunassa Keipsalon pohjoispäässä

Keipsalon kaakkoiskärki siirtolohkareineen

”Tomusokerin” peittämää rantakalliota Keipsalon lounaiskärjessä

Tynnyrisauna Pornaisissa

Lämmin palju lämmitti mukavasti räntäsateen ja hyytävän kylmyyden jälkeen;)

 

Pellingin kierto 14.11.2014

Kiersimme Matti Hovin ja Jorma Kohosen kanssa Pellingin saaren Suninsalmen uimarannalta lossin vierestä ja lähdimme melomaan Pellinkiä myötäpäivään. Jorma ja Matti olivat kokeneita merimelojia ja meloin ensimmäistä kertaa etumelojana omassa Starissani. Matille istuma-aukko oli hieman ahdas mutta muuten saimme kajakkini kulkemaan kohtuuhyvin, huippunopeus 12,7 km/h. Sändön jälkeen Långönin saaren eteläpuolella tuuli oli noin 6 m/s mutta aiempien päivien kovan tuulen jäljiltä olevat aallot olivat silti yllättävän korkeita hetken aikaa ennen kuin pääsimme suojempaan Glosholmenin merivartioaseman rantaan. Kävimme tutustumassa saareen, aluksi näkyi helikopterikenttä sekä merivartiotorni ja asema rannassa. Rannassa oli myös pieneläinpyydys, joka ilmeisesti oli tarkoitettu minkkien, kärppien tms. pyydystykseen. Saaren eteläosassa risteili pari polkulinjaa sekä muutamia ilmatorjuntatykkejä, bunkkereita ja juoksuhautoja. Varsinainen pääkohde oli kuitenkin Glosholmin majakan jäänteet, majakka rakennettiin 1835 ja se toimi esikuvana läheiselleä Klovharunin saarella mökkiä pitäneelle Tove Janssonille. Tove ideoi majakan muodosta kuuluisaksi tulleen Muumitalon tornimallin. Valitettavasti sotilassaarella ollut majakka kuitenkin räjäytettiin 14.3.1940, päivää talvisodan päättymisen jälkeen.

Merivartijatu tulivat jutustelemaan rantaan ennen lähtöämme, joista yksi oli sama kaveri, joka oli kesällä 2006 esitellyt meille Pirttisaarta. Meloimme Äggskärin ulkoilusaarille ja rantauduimme Långholmeniin pitämään taukoa ja syömään eväitä. Pimeys laskeutui tällä välillä ja Jorman tehokas Lumilight otsalamppu osoittautui enemmän kuin tarpeelliseksi suunnistaessamme lossin valoja kohti Suninsalmeen. Lossi onneksi helpotti pimeämelonnan osuutta merkittävästi. Matkaa tuli yhteensä noin 27 km. Pellingin saari oli samalla järjestyksessään 51. kiertämistäni suurista Suomen saarista.

Linkki Jorman matkakuviin on tässä

http://ruskio.fi/pellinkimelonta2014/

Omat kuvat ovat alla

Suninsalmen lossi ja uimaranta Pellingin lähellä

Glosholmenin merivartiotorni

Ilmatorjuntatykki

Linnoitteita eteläkalliolla

Yksi bunkkereista

”Toven majakan” perusta, jonka yläosa on päivitetty sotilaskäyttöön jatkosotaa varten 1941-1944.

Jorma ja Matti majakan tasanteella

Henri, Matti ja Star 670 Triple

Porvoon kaupungin ulkoilusaaristo Äggskär. Rantautumassa Lånholmeniin taukopaikalle.

 

Gullön kierto 7.11.2014

Meloimme Petri Kangassalon kanssa harmaana mutta silti melko poutaisena perjantaina Tammisaaressa olevan Gullön saaren ympäri. Lähdimme matkaan kaupungin uimarannalta keskustasta, josta aluksi kiersimme Högholmenin pikkusaaren ympäri. Tästä edelleen Jomalvikin kanavalle ja Gullön saari myötäpäivään kiertäen. Gullön ja Odensön saaren välinen kapeikko oli idyllinen ja juuri niin kiva kuin alunperin odotinkin. Saimme paljon hyviä kuvia keloista ja jyrkistä kallioseinämistä sekä myös joutsenperheestä. Hienoin nähtävyys oli Källvikenin luonnonpuisto sileine hiekkarantoineen ja alueella oleva prinsessa Dagmarin eli keisarinna Maria Feodorovnan mukaan nimetty lähde. Keisarinna vieraili lähteellä Aleksanteri III:n kanssa 1800-luvun loppupuolella. Tutustuimme lähteeseen ja alueen kumpuilevaan maastoon. Kävimme poseeraamassa muistokiven vieressä ja maistoin myös lähdevettä paikan päällä. Matkaa tuli noin 22 km.

http://www.loydalahde.com/dagmarin-lahde-raasepori/

Lopuksi kiersimme Kråkholmenin saaren Pohjanpitäjänlahden eteläpuolelta ja tässä samalla alitimme Hangon suuntaan menevät sillat (rautatiesillan, maantiesillan ja pyöräilysillan).

Tässä linkki Petrin matkakuviin

https://plus.google.com/photos/108451366042524806033/albums/6079050040212883265/6079063258935815554?authkey=CL_w7bXD-P7WgwE&pid=6079063258935815554&oid=108451366042524806033

 

 

 

Bodomin syysmelonta 5.10.2014

Meloin Marko Sunin kanssa Bodomin ympäri hiukan tuulisena päivänä. Tuuli tyyntyi loppumatkaa kohden, retkestä tuli noin 10 km. Markolle melonta oli ensimmäinen varsinainen retki kajakilla ja hyvin tuntui mela heiluvan siitä huolimatta. Kajakkikin pysyi pystyssä kohtalaisen tuulisesta kelistä huolimatta ja saimme hyvän melontakokeilun kasaan. Itse huomasin että koskaan ei pidä aliarvioida kylmän kelin vaikutusta, meloessani ilman hanskoja oikeassa kädessä alkoi paleltaa varsinkin keskisormen kohdalla. Sain onneksi myöhemmin saunassa lämmiteltyä käden kohtalaisen hyvin.

Lähdössä Oittaan uimarannalta

Uusi rakennus Bodomin länsirannalla

Bodom-melontaa

 

 

Kotkan saaristomelonta 12.10.2014

Sunnuntaipäivä 12.10.2014 oli pilvipoutainen ja ennen kaikkea lähes tyyni. Meloimme Antti Hanskin kanssa Kotkan saaristokierroksen. Lähdimme melomaan Kotkan Melojien majalta puoli kymmeneltä aamulla ja aluksi meloimme kapeikkoa noin 7 km ennen kuin saavuimme Mussalon Äyspäänselälle. Meloimme Mussalon ulkoilualueiden ohi Viikarinsaaren länsipuolelta kohti Silakkasaaria. Tässä kohtaa oli isoja kiviä rykelmässä, joita kävimme hiukan pujottelemassa. Seuraavaksi meloimme Rankin tunnetun sääasemasaaren länsipuolelta ja näimme punertavia graniittikallioita tykkien koristamana. Pidimme tauon saaren eteläkärjessä Majakkaniemessä, jossa tutustuimme mielenkiintoiseen vuodelta 1859 peräisin olevan tunnusmajakan kiviseen perustaan. Majakan puurakenteet ovat tuhoutuneet aikoja sitten mutta pieni kuusikulmainen torni oli silti hieno kohde pitää taukoa. Suursaari näkyi hyvin horisontissa noin 30 km etäisyydellä Rankin eteläkärjestä. Jatkoimme Kirkonmaan saaren eteläkärkeen, joka on myös vapautunut armeijan käytöstä ja siksi meillä oli hieno mahdollisuus tutustua mm. tulenjohtotorniin ja maanalaisiin bunkkereihin. Evästimme Kirkonmaan rantakallioilla.

Tästä jatkoimme pohjoiseen Kirkonmaan itäpuolelta ja bongasimme Vuorisaaren komeat korkeat kalliot. Jatkoimme Kuutsalon itäpuolelta saaren pohjoiskärkeen, jossa pidimme kolmannen lyhyen tauon. Seuraavaksi meloimme Tiutisen vierestä ja kiersimme Kotkansaaren ympäri. Merikeskus Vellamo ja museojäänmurtaja Tarmo ohitettiin aivan vierestä. Pimeä ehti jo tulla tässä vaiheessa, mutta Kotkan kaupungin valot varsinkin Kotkansaaressa valaisivat erittäin kirkkaasti veneväylää. Kivisalmen sillan alituksen jälkeen näkyi vielä Kymenlaakson keskussairaalan valot ja vanhan tupakkatehtaan valot aivan rannassa ennen paluutamme venevajalle. Matkaa kertyi noin 46 km. Kävin vielä bongaamassa Rastaankatu 23 legendaarisen kotkalaisen musiikkimiehen Junnu Vainion vanhan kotitalon kyltteineen päivineen;)

Kotkan saaristomelonta oli samalla juhlamelonta koska näistä suurista saarista viimeksi kierretty Kuutsalon saari on järjestyksessään 50. kaikista melomistani Suomen suurista saarista (ml. 100 suurinta merisaarta ja 100 suurinta sisävesisaarta). Eli toisin sanoen nyt olen melonut 25% Suomen 200 suurimmasta saaresta.

Linkki melojakaveri Antti Hanskin blogiin

http://anttihanski.blogspot.fi/search/label/Rankki

 

Reittikartta

Lähtö Kotkan melojien majalta Metsolasta

Antti ja Henri Rankin pookilla 12.10.2014

Rankin tykistöä länsirannalla

Punagraniittia

Suursaari Venäjän puolella Rankin eteläkärjestä kuvattuna noin 30 km etäisyydellä. Vasen huippu on Lounatkorkia, jossa on saaren korkein kohta 176 metriä merenpinnasta.

Mussalon satama

Vasemmalla Ristisaari ja oikealla Kaunissaari

Pujottelua Silakkasaarilla

Rankin länsirantaa

Kirkonmaan vanha tulenjohtotorni

Merikeskus Vellamo ja museojäänmurtaja Tarmo illan hämärässä

Junnu Vainion muistokilpi Kotkan Metsolassa

 

Tammisaaren saaristomelonta 14.9.2014

Kauniina tyynenä syyskuisena päivänä lähdimme melomaan Degerön saaren kaakkoiskärjestä Sandnäsistä vastapäätä Långönin virkistyaluetta salmen toiselta puolelta. Lähdimme kiertämään suurimpia saaria myötäpäivään. Jussaari ja majakka näkyivät hyvin etelän suunnalla, samoin pieniä mukavia saaria. Yhdessä näkyi myös linnustajan naamioima ”kivi” ampuma-asemana. Pidimme tauon Fladalandetin ulkoilusaarella. Kävin myös tsekkaamassa lähistöllä olevan Byxholmenin ulkoilusaaren, jossa oli hieno saunakin aivan hiekkarannan vieressä. Tämä vaikutti erittäin hyvältä saarelta myös yöpymistä ajatellen. Kiersimme kapeikkoja Älgön länsipuolelta ja lopulta pääsimme Danskogin itäpuolelta takaisin salmeen. Kiersimme Skärlandetin, Älgön ja Torsön josta tuli matkaa yhteensä 56 km. Pisin matka mitä olen yksiköllä melonut tähän mennessä. Kaksikolla Pasi Airikkeen kanssa vuonna 2007 Kemiönsaaren kierrosta tuli 60 km päivässä. Lopussa hämärä ja pimeys pääsi hiukan haittaamaan suunnistamista, mutta pienen haparoinin jälkeen löysimme kuitenkin hyvin takaisin lähtöpaikalle.

Lähtöpaikka

Fladalandetin kartta

Pattskär, josta ei voi erehtyä kalliokirjoituksen ansiosta;)

Esa ja Henri Fladalandetin nuotiopaikalla

Fladalandetin kluuvijärvi taukopaikan takana

Byxholmenin saaren kartta

Henri Byxholmenin saunalla

Auringonlasku Tammisaaressa 14.9.2014

Pohjanmaa Tour 4.-11.8.2014

Teimme kesälomaretken Pohjanmaalle ensimmäistä kertaa. Maanantaina 4.8. lähdimme Espoosta ensin Karkkilan kautta Vanhaa Porintietä kohti Poria. Tutustuimme ensin Jokioisten ja Humppilan vanhaan museorautatiehen, jossa oli mielenkiintoisia junanvaunuja ja vanha asemarakennus. Rata oli aikanaan yhdistänyt Humppilan ja Forssan. Tästä jatkoimme Huittisiin, jossa näimme presidentti Risto Rytin ryhdikkään patsaan ja museon ulkopuolelta. Viimeksi kävin Rytin patsaalla helmikuussa 2001, kun palasimme Toivosten autolla Ilen sotilasvalatilaisuudesta purevassa pakkasessa Niinisalon varuskunnasta;) Matkan varrella Huittisiin oli myös Venäjänlampi, idyllinen uimaranta ja hyppyri aivan tien vieressä. Loimijoki on komea leveä joki Huittisten keskustan kohdalla. Ajoimme Raijalanjärvelle, joka on suoalue Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston alueella Kiettareen saaren vieressä. Kiettare on komea erikoinen saari Kokemäenjoen keskellä, jonka jatkumona löytyy edelleen Vitikkalanluoto ja Putalansaari (Vuorionsaari) toiselta nimeltään. Kävin uimassa Kokemäenjoen yli Kiettareen saaressa Raijalanjärven viereiseltä uimarannalta josta jatkoimme Kiettareelle autolla. Saari oli pelkästään peltoa ja metsää vailla leiriytymispaikkoja. Vastaan tuli nuori lenkkeilijänainen joka neuvoi telttapaikan Putalansaaren toisessa päässä aivan yksityisen lossin läheisyydessä. Yövyimme teltassa aika hyvällä nurmikkoisella alueella rannan vieressä.

Seuraavana päivänä 5.8. kävimme uimassa lossirannassa, uin vastarannalle ja takaisin sekä meloin Nicolaksen kanssa ensimmäisen retken Putalansaaren ympäri. Sain maistaa Kokemäenjoen kohtuullisen tuntuvaa myötä- ja vastavirtausta molempiin suuntiin. Kissakivi oli valtavan iso komea haljennut kivi saareen johtavan sillan vieressä. Muita mieleenjääviä luontojuttuja olivat majavan poikki järsimä puu telttapaikkamme viereisessä rannassa sekä seonnut päästäinen joka pyöri ympyrää päivällä telttamme vieressä. Illalla majavat jopa säksättivät rannalla. Jatkoimme matkaa Kokemäen keskustaan, jossa oli komea kivikirkko ja maakuntamuseo (tosin kiinni). Tutustuimme matkalla myös Harjavallan ja Ulvilan kirkkoihin. Porin vanha raatihuone oli komea rakennus, edessä olevan puistion päässä oli myös Risto Rytin patsas. Paikalla oli myös Suomen herttuan ja myöhemmin Ruotsin kuninkaan Juhanan patsas, joka perusti Porin kaupungin vuonna 1558. Emil Cedercreutzin museo nähtiin myös ohimennen matkan varrella Poriin. Meillä kävi erittäin hyvä tuuri kun ajaessamme keskustasta kohti Preiviikinniemeä törmäsimme paikalliseen ammattikalastajapariskuntaan joka tarjosi mahdollisuuden yöpyä Almala-mökissä ja samalla seuraavana päivänä mahdollisuuden käydä tutustumassa Säpin majakkasaareen. Tartuimme epäröimättä tähän mahdollisuuteen ja jäimme yöksi meren rannalle.

6.8. oli vuorossa tutustuminen Säpin majakkaan koko perheen kanssa. Saareen oli noin 10 km yhteen suuntaan ja kelikin oli hieman tuulinen noin 8-10 m/s pienen hieman keikuttavan  veneen kyydissä. Majakka on komea, kaunis valkoiseksi maalattu historiallinen majakka vuodelta 1873, joka on automatisoitu 1962. Saari oli kuitenkin majakan lähistöä lukuunottamatta aika sankkaa metsää ja siksi emme nähneet metsässä arkoja mufloneita, jotka osasivat vältellä meitä. Majakan torni oli tosin hiukan hankalakulkuinen, ulos piti ryömiä ahtaanpuoleisen luukun kautta. Tämän jälkeen menimme Kirjalanluodolle lasten leikkipuistoon lähes loppupäiväksi. Kävimme lyhyesti myös Yyterin komeilla sannoilla. Menimme illalla Kallonsaareen ja bongasimme autolla Kallon majakan kivan kallioisen rannan reunasta. Yöyvyimme Kallon saaressa teltassa.

Seuraavana päivänä 7.8. jatkoimme tutustumista Reposaareen, joka on tunnettu konepajateollisuudestaan, saari oli minusta idyllinen ja omanlaisensa miljöö Porin keskustan ohella. Siellä oli vanha Reposaaren linnake juoksuhautoineen ja näkötorneineen ( josta ei tosin näkynyt juuri mihinkään), Santtu-museolaiva ja paikallinen aivan loistava grilli, jossa oli Räpsööläinen, paikallinen erikoisuushampurilainen, ruisleipä täytettynä silakalla. Reposaaren pieni puukirkko oli myös todella kaunis kalliomaalauksineen. Porissa kävin kuvaamassa myös Juseliuksen mausoleumin ulkopuolelta. Rakennus on komea ja merkittävä koska se on Pohjoismaiden ainoa mausoleumi. Jatkoimme tästä matkaa eteenpäin. Merikarvialla törmäsin todella Paikalliseen Haukibaariin, jossa tosin kävin ottamassa vain kuvan. Päivän kohokohta oli kun pääsimme metsätien päästä lopulta melomaan Nicolaksen kanssa Yttergrundin majakalle. Yttergrund valmistui vuonna 1892 ja on 41 metriä korkea. Se on nykyisin Suomen  kolmanneksi korkein majakka, joka kuitenkin viettää melkoista hiljaiseloa mm. Bengtskäriin verrattuna. Majakka on lähellä rantaa Kristiinankaupungissa mutta kuitenkin niin kaukana ns. sivistyksestä ja majakkaturismista, mikä on aika jännää. Ajoimme mm. Skaftungin läpi Kristiinankaupungiin keskustaan, johon jäimme yöksi Kristiina-nimiseen hotelliin sillan kupeeseen.

8.8. tutustuimme Kristiinankaupungin vanhaan puiseen kirkkoon, uudempaan kivikirkkoon  ja raatihuoneeseen, vanhaan tuulimyllyyn ja kauempana keskustasta KSF-Pavis purjehdusseuran kesäpaviljonkiin. Kristiinankaupungin perusti Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vuonna 1651 kuningatar Kristiinan kaudella. Kaupungissa on myös erikoisuutena Suomen lyhin ja kolmanneksi kapein katu, Kissanpiiskaajankuja, kapeimmillaan noin 299 cm. Jatkoimme matkaa Kaskisiin, Suomen pienimpään kaupunkiin. Kuningas Kustaa III perusti Kaskisen kaupungin vuonna 1785. Kaskinen sijaitsee saarella ja muodostuu lähes kokonaan pienistä idyllisistä puutaloista. Kaskinen oli minusta yksittäisenä kaupunkina hienoin ja idyllisin koko matkan kohteista. Läntisella naapurisaarella oli Sälgrundin majakka, johon lähdin meloen Kaskisen saaren eteläpään sataman veneluiskalta. Päästyäni Sälgrundin lähelle tuuli nousi yllättäen aika kovaksi ja jouduin rantautumaan saaren itäpuolelle. Kävin tutustumassa nopeasti majakkaan ulkopuolelta ja kävin sisällä majakanvartijan talossa, ns. luotsituvassa. Lähdin rannasta kieli keskellä suuta aaltojen pyyhkiessä kuohupäitä rantakiviinn, mutta onneksi sain luovittua kajakkini vastarannalle ilman pahempia ongelmia. Kaskisen saaren pohjoispäässä on Kalaranta, kiva museoalue joka voisi tosin olla virallisesti auki useamminkin,  hyvä leirintäalue saaren pohjoispäässä ja erittäin hyvä matkailutoimisto vanhassa itsestään historiallisessa rakennuksessa. Kalarannassa on myös kaunis tuulimylly. Jäimme yöksi leirintäalueelle mökkiin, kävin myös saunomassa ja uimassa illalla ennen nukkumaan menoa.

9.8. jatkoimme matkaa Närpiöön, jossa matkan varrella huomasimme Öjskogsparkenin, vanhan museoalueen, jossa oli koulu, apteekkimuseo, tuulimylly, uusi kesäteatteri amerikkalaiseen malliin ja vanha päärakennus täynnä historiallista tunnelmaa. Närpiön kirkko oli matkan varrella myös komea paikka ja tämä jäi mieleen erityisesti lukuisista punaisista hevostalleistaan, joita oli kymmenittäin kirkon lähellä. Tästä jatkoimme Maalahteen ja Bergön saareen. Bergön saaressa oli paljon kalastajakyliä ja siisti valkoinen kirkko. Kävin myös uimassa melko uuden näköisellä uimarannalla. Bergön jälkeen ajoimme Vaasan suuntaan. Kävimme katsomassa myös Sundomin pellolla Meteoriaa, meteoriitin jäljiltä olevaa tasaista peltoa, jonne on rakennettu pieni asiaan perehtynyt museo. Tutustuimme Raippaluodon komeaan Suomen pisimpään maantiesiltaan, joka rakennettiin vuonna 1997. Tutustuimme myös Raippaluodon kirkkoon ja Svedjehamnin kalastajakylään, jossa pidimme tauon Siskon ja Matin kanssa vuonna 2008 Raippaluodon melontaretkellä. Kahvilan lisäksi paikalla oli UNESCO:n maailmanperintökohteesta kertovia kylttejä. Paikalle oli myös rakennettu komea näkötorni hieman kauemmaksi jossa kävin kuvaamassa moreeniselänteitä. Yövyimme Raippaluodon saaressa taas vaihteeksi teltassa.

10.8. tutustuimme Vaasaan pintapuolisesti. Kuningas Kaarle IX on perustanut Vaasan vuonna 1651 ja myös Vaasassa on komea vanha kaupungintalo. Seinässä on myös valtionhoitajien Svinhufvudin ja Mannerheimin teräkseen kaiverretut kuvat. Vaasassa kokoontui vuonna 1918 sisällissodan aikana Mannerheimin johtama ns. valkoisten senaatti ja tämä historia näkyy kaupungin keskustassa vieläkin erityisesti massiivisen torilla olevan muistomerkin kautta. Jatkoimme seuraavaksi pohjoiseen ja vastaan tuli Uusikaarlepyy, kaunis kaupunki jossa Lapuanjoki virtasi kaupungin keskeltä. Siltakahvila oli pieni mutta kaunis nähtävyys joen rannalla ja vastarannalla oli kirkko sekä Pietari Brahen vuonna 1640 perustama peruskoulu. Kuningas Kustaa II Aadolf perusti Uudenkaarlepyyn kaupungin vuonna 1620 Tien vieressä ennen keskustaa näkyy komea Juuttaan taistelun muistomerkki vuodelta 1885. Muistomerkki on on pystytetty Suomen sodassa 13.9.1808 käydyn taistelun muistoksi, jossa Ruotsi-Suomen armeija onnistui voittamaan venäläiset eversti Georg von Döbelnin johdolla. Tosin seuraavana päivänä voiton hurmos haihtui ja vaihtui katkeraksi tappioksi Oravaisten taistelussa. Tutustuimme Sakari Topeliuksen synnyinkotiin, Kuddnäsin tilaan joka oli viihtyisä ja monessa suhteessa autenttinen tila keskustan tuntumassa. Yövyimme Oravaisten kunnassa teltassa.

11.8. jatkoimme matkaa Pietarsaareen seitsemän saaren sillan kautta, josta lähinnä jäi mieleen Öjan saaren K-market hauskan logon kera. Kreivi Jacob de la Gardie perusti kuningatar Kristiinan luvalla Pietarsaaren kaupungin vuonna 1652. Paikalla on komea säätytalo, jonka valtuustohuoneessa kävimme tutustumassa Kristiinaankaupungin tapaan. Kuvasin myös vanhan kaupungin ensimmäisen kirkon vuosina 1691-1714. Strengtenin tupakkatehdas on komea rakennus ja ohitimme myös J.L. Runebergin torpan. Jatkoimme matkan viimeiseen kohteeseen eli Kokkolaan. Kuningas Kustaa II Aadolf perusti myös Kokkolan kaupungin vuonna 1620 Uudenkaarlepyyn tapaan. Kokkolassa on myös kaunis puutaloalue historiallisena nähtävyytenä samoin pieni raatihuone. Kävimme katsomassa Trullevinniemen kärjessä laivasatamassa pienessä näkötornissa merinäköalaa Perämerelle ja erityisesti Tankarin majakalle, jonka tornissa majakkavalo välkkyi kutsuvasti. Etäisyyttä tornista majakalle oli yli kymmenen kilometriä mutta majakka näytti olevan yllättävän lähellä silmämääräisesti. Kävin uimassa satama-altaassa. Aloitimme kotimatkan ja poikkesimme Kaustisen keskustassa katsomassa kirkkoa paluumatkalla.

Säpin majakalla 6.8.2014

Säpin majakka vuodelta 1873

Julius ja Diana Säpin tornissa kiikaroimassa

Svedjehamnin kalastajakylä Raippaluodossa

Svedjehamnin näkötorni

Svedjehamnin De Geer moreeniselänteet Vaasan Raippaluodon rannalla

Vaasan kaupungintalo

Suomen sodan Juuttaan taistelun (13.9.1808) ja Georg von Döbelnin (1758-1820) muistomerkki Uusikaarlepyyssä

Döbelnin muistokivi

Siltavahdin vanha kahvitupa Uusikaarlepyyssä

Uudenkaarlepyyn kirkko

Topeliuksen muistokivi Uusikaarlepyyn Kuddnäsin kartanolla

Kuddnäs Uusikaarlepyyssä

Pietarsaaren vanha kirkko

Strengtenin vanha tupakkatehdas Pietarsaaressa

Pietarsaaren vanha raatihuone torin laidalla

Öjassa hienoa logoa pukkaa esiin 😉

Kokkolan raatihuone

Jokioisten museorautatieasemalla Humppilan ja Jokioisten rajalla

Presidentti Risto Rytin patsas Huittisten keskustassa.

Henri ja Nicolas Kokemäenjoen Putalansaaren kiertoa aloittamassa 5.8.2014

Henri ja Nicolas Porin Preiviikinniemessä illalla 5.8.2014. Taustalla horisontissa Säpin majakkasaari

Porin raatihuone

Juseliuksen mausoleumi Porissa

Kallon majakka Porissa

Reposaaren kirkko Porissa

Kristiinankaupungin vanha puukirkko

Kristiinankaupungin vanha kirkko

Kristiinankaupungin raatihuoneen valtuustohuoneessa

Vanha torni Kristiinankaupungin purjehdusklubin vieressä

Öjskogsparkenin museo Närpiössä

Närpiön kirkko sisältä

Bergön saaren kirkko Maalahden kunnassa

Tankarin majakkasaari ja majakan loisto 11.8.2014

Henri palaamassa Sälgrundin majakalta Kaskisiin

Kaskisten satamassa 8.8.2014

Diana ja Nicolas Putalansaaressa (Vuorionsaaressa) Kokemäenjoen rannassa

Aloitteleva kajakisti

Komea ns. ”Kissankivi” Putalansaaren ja Vitikkalanluodon välisessä salmessa

Yttergrundin majakka vuodelta 1892 Kristiinankaupungissa

Henri ja Nicolas Yttergrundin majakalla 8.8.2014

Pullokokoelma majakan Huussissa 🙂

Vierailija Huussiverstaassa

Sälgrundin majakan luotsitupa ja ulkorakennukset

Henri Kaskisten Sälgrundin majakalla 8.8.2014

 

 

 

 

Soisalo Runt 20.-27.8.2014

Soisalo on Suomen suurin saari ja samalla koko Euroopan sisävesien suurin saari, jonka kokonaispinta-ala on 1638 neliökilometriä. Se on Pohjoismaiden saarista 10. suurin ja Itämeren maiden (poislukien Venäjä) kolmanneksi suurin saari Ruotsin Gotlannin ja Viron Saarenmaan jälkeen. Soisalo sijaitsee Pohjois-ja Etelä-Savon rajalla. Saaren eteläkärjessä Tappuvirran lossin luona menee Pohjois-ja Etelä-Savon raja sekä samalla Varkauden ja Savonlinnan välinen raja. Saaren alueella on neljä kuntaa, Kuopio, Heinävesi, Leppävirta ja Varkaus. Soisalo on läntisen Leppävirran reitin ja itäisen Heinäveden reitin välinen alue, molemmat reitit laskevat Kallavedestä Saimaan Haukiveteen.

Keskiviikkoaamuna 20.8. olimme Anninan kanssa Varkauden kanavamuseon pihalla ja tavoitimme puhelimitse proystävällisen museon hoitajan, joka auttoi meitä paljon loppujen karttalehtien laminoinnissa. Suurkiitokset vielä kaikesta avusta!  Kävimme tutustumassa Taipaleen kanavan tornissa ja teimme matkavalmisteluja sekä pidimme välillä sadetta. Tutustuimme mm. kanavamuseoon ja Varkauden luterilaiseen kirkkoon. Lopulta keskiviikkoiltana seiskan jälkeen pääsimme vesille hotelli Kuntorannan laiturin kupeesta. Heti aluksi meloimme Pussilantaipaleen avokanavan läpi, jonka jälkeen pääsimme Unnukan selälle. Saimme kohtuullisen reippaan myötätuulen, joka siivitti mukavasti lentävää lähtömme. Tosin synkät pilvet seurailivat menoamme ja lopulta saimme reippaan sadekuuron niskaamme juuri kun Leppävirran kirkko saatiin näkyviin. Leppävirran mantereen erottaa kapea todella idyllinen kapea noin seitsemän kilometriä pitkä salmi Leppäsalon saaresta. Hämärä laskeutui ja huomasimme myös erikoisen poijun joka osoittautui rapumerraksi. Näytti olevan pari rapuakin sisällä. Jätimme ne tosin takaisin veteen. Salmi oli valaistu lyhdyillä, mikä loi hienon ensivaikutelman. Sade onneksi laantui aika vähiin. Huomasimme hyvin sopivan veneluiskan Leppävirran laivasataman vieressä ja päätimme leiriytyä tähän. Nurmikolla oli sopiva nurkkaus teltalle. Joku paikallinen mies kävi taskulampun kanssa varmistamassa, että kyseessä todella oli melojia.

Torstaina 21.8. oli parempi sää. Jatkoimme sillan alta kapeikon loppuun asti ja seuraava nähtävyys oli Konnuksen käsikäyttöinen kanava. Tästä jatkoimme Konnusveden ja Mustikan läpi Koiruksen selälle. Tässä kohtaa saimme ukkossadekuuron niskaamme, joka onneksi ei kestänyt kovin pitkään, mutta nosti silti nopeasti tuulen järven selällä. Kynsiniemen jatkeena oleva Kynsisaari osoittautui feikkisaareksi, tosiasiassa kyseessä oli maatäytteellä rakennettu kannas, jonka tosin pääsi alittamaan rakennetusta tunnelista. Emme kuitenkaan menneet lyhintä reittiä, vaan päätimme kiertää Kynsisaaren ja Hanhisalon länsipuolelta eli samalla tuulen puolelta. Onneksi saapuessamme Sotkan selälle tuuli tyyntyi ja pääsimme melomaan tyynessä Puutossalmen lossille. Vehkasaari peittää kiusallisesti lossin, jota ei saa näkyviin kuin vasta viime hetkellä. Tämän jälkeen sain näkyviin Kuopion Puijon tornin ja mäkihyppyrimäen. Anninan mahavaivat pakottivat meidät etsimään nopean pysähtymispaikan ja Honkasalon saari oli lähinnä. Tämä osoittautui pettymykseksi, mutta jäimme kuitenkin yöksi ko. saareen.

Perjantaina 22.8. jatkoimme melontaa Soisalon pohjoisinta kärkeä Ritoniemeä kohti. Ritoniemi on hulppea mennyttä aikaa henkivä vapaa-ajan keskus, jossa on ruokaravintola, tanssiravintola, mökkejä ja saunoja pitkän hiekkarannan äärellä Suottalahden rannalla. Suottalahti on kahden niemen, Ritoniemen ja Lamminnieman väliin jäävä kaunis laguunimainen alue. Grillikatokset, tenniskentät ym. infra on kaikki vain hylätty sillensä kun konkurssi on vienyt alueen kannattavuudelta pohjan. Sinänsä haikea katsoa mahtavia paikkoja, joista on vain muistot jäljellä. Jatkoimme tästä Vehmersalmea kohti aurinkoisessa säässä. Vehmersalmella pidimme tauon idyllisen hiekkarannan äärellä. Kyläterassi oli nätti, mutta kiinnitti huomiota ettei paikalla ollut meidän lisäksemme ketään kauniina kesäisenä perjantai-iltana. Tästä jatkoimme kohti Suvasvettä. Suvasvedellä on Suomen sisävesien kolmanneksi syvin kohta väylän vieressä, 90 metriä. Ainoastaan Päijänteessä ja Inarissa on syvempiä kohtia. Suvasvedellä tuuli nousi ollen noin 6-7- metriä sekunnissa. Aallokko oli hyvin hallittavissa mutta selkeästi kovempaa kuin ennen isoa selkää. Peesasimme Kukkarinselän aallokossa kaukana edellä menevää purjevenettä löytääksemme väylän oikean kohdan vastarannalta. Loisto näkyi Ukonkarilla Pöksän ja Ruutanan saarten välissä onneksi jo melko kaukaa ja pääsimme kapeikkoon ajoissa ennen hämärää. Meloimme ripeästi ja ehdimme Paimensaareen juuri hämärän laskeuduttua. Purjevene oli rantautunut samaan paikkaan. Kajakille sopivat rantautumispaikat olivat Paimensaarella vähissä, virallisen venerannan vieressä oli tasan yhdelle kajakille paikka ja yhdelle teltalle alustaa. Toki saaren muissa osissa pesutuvan rannassa ja lammasniityn rannassa on tilaa myös reilusti maihinnousuun isollekin porukalle.

Lauantaina 23.8. Paimensaaressa kului noin puoli päivää, paljon enemmän kuin oli alunperin suunniteltu. Kävimme purjehtijoiden kanssa tutustumassa saaren ainutlaatuisen hyvin säilyneeseen maanviljelyhistoriaan. Vanhat ulkorakennukset olivat avoinna, mylly ja pirtit sekä paja, verstas ja kuivurirakennus. Päärakennus oli vain lukittuna. Hiltusen perhe viljeli maata tilalla vuodesta 1920 vuoteen 1987 asti. Vanhasta myllystä löytyi sanomalehtiä vuosilta 1971 ja 1983, mm. Paavo Ruotsalaisen matkoista;) Tila on Tuusniemen kunnan hallussa. Kävimme morjestamassa myös lampaita niityllä ja bongaamassa vanhan savusaunan paikan, jostä muistona oli vain kiukaan kivet. Pesutupa oli myös toisella rannalla.

http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/historiakohteet/perinnetilatjamaisemat/paimensaarenperinneymparisto/Sivut/Default.aspx

Jatkoimme melontaa lopulta ja nousimme rantaan Palokissa museolaivan ja laiturin viereiselle hiekkarannalle. Tutustuimme Ronttopuistoon ja jäimme yöksi ko. paikan mökkiin, koska tarjolla oli myös sauna. Huippuystävällinen naapuri Merja Järvisalo heti Palokin rannassa tarjosi meille polkypyöriään lainaksi että pääsimme kylälle tutustumaan ja illalla hän tarjosi vielä lämpimät mehut ja karjalanpiirakat. Suuret kiitokset vielä avusta!  Saimme myös ladattua kännyköitä ja Ipadin. Kävimme pyöräilemässä Lintulan luostarissa illalla ja tapasimme pihalla ystävällisen nunnan, joka opasti meidät Koskijärven uimarantaankin. Ranta oli luostarin käytössä, joten kävimme vain pikaisesti laiturilla ja poistuimme. Kävimme illalla saunomassa ja kävin myös uimassa yllättävän viileässä vedessä Palokin rannassa.

Sunnuntaina 24.8. kävin sahamuseossa tutustumassa Palokin padottujen koskien historiaan sekä vanhoihin sahoihin ym. metsäteollisuuden tarvikkeisiin. Jatkoimme matkaa Varisveden läpi Karvion kanavalle, josta ohitimme hauskannäköisen pienen kosken käsikäyttöisen kanavan kautta. Saavuimme tämän jälkeen hetken päästä Kermajärvelle, joka oli minusta koko retken maisemaltaan viihdyttävin ja monimuotoisin todella kaunis järvi. Vasarasaaressa järven pohjoispäässä Kytöselällä oli laavu ja grillipaikka saaren länsipäässä. Kävimme tsekkaamassa tämän ja näytti olevan hyvä paikka tauolle ja myös leiriytymiseen. Jatkoimme melontaa järven selän ylitse ja Heinäveden komea kirkko näkyi koko ajan järven etelärannalla hyvänä maamerkkinä. Emme kuitenkaan suunnanneet Kermanrantaan, vaan Peltolahteen Martinsaaren eteläpuolelle ja tästä edelleen Kerman kanavalle. Pidimme Kerman kanavan jälkeen kylärannassa pitkän ruokailutauon ja valmistimme katoksessa trangia-ateriat sorsien väijyessä rantavedessä. Kävimme sisällä hotellin aulassa ja bongasin rannalta myös varattavan saunan. Illan jo hämärtyessä jatkoimme Vihovuonteen kanavalle ja tästä edelleen Väärän avokanavalle. Ruokovirralla ollut majoituspaikka oli pannut lapun luukulle ja toinen laavu oli niin jyrkän rannan takana että yöpymissuunnitelmamme meni täysin uusiksi. Jatkoimme pimeässä Ruokovedelle Karjalansaareen, mutta totesimme saareen länsipäätyyn merkityn telttailualueen sen verran kehnoksi että päätimme jatkaa Kolovedelle Pitkäsaareen asti. Pilpan kanavan valot saimme näkyviin pimeässä viereisen kosken kohistessa ja hetken kuluttua olimmekin Koloveden kansallispuiston alueella. Tutkimme pitkään Vierunvuoren kalliomaalauksia, joita piti näkyä, mutta todellisuudessa ne pysyivät piilossa vaikka meillä oli hyvät valot käytössä. Jatkoimme Vierunsalmen läpi Peukalosaaren kiertäen ja löysimme lopulta Kinkoselän Pitkäsaaren. Majoituimme vasta puoli kolmelta yöllä, suunnistus onnistui lopulta todella hyvin sähköisten laitteiden avulla.

Maanantai 25.8. meni pitkälti lepäillessä. Pitkäsaaren itäpäässä, jossa majoituimme oli myös kuusihenkinen saksalaisperhe majoittuneena kotaan. He olivat hyvin ystävällisiä ja jututtivat meitä melkein koko päivän. Maistoimme myös heidän riisiään ja lettupaistostaan, jotka olivat hyviä, Vielen Dank;)   Jatkoimme melontaa melko myöhään ja päivästä tuli ns. tynkäpäivä. Kiersimme Pienen Koloveden maisemia Koukkuniemessä, mm. Ritosalmen ympäri ja tästä jatkoimme takaisin Loikansaaren itäpuolelle. Eksyimme tässä vaiheessa Ison Koloveden puolella Kärängönlahdelle ja näimme mielenkiintoisen suorakulmion muotoisen hiotun näköisen rantakiven Loukunvuorella , jossa saattoi lukea vuosi 1940, melko himmeästi tosin. Korjasimme kurssin takaisin Kerman kapealle salmelle, joka johti reitin Pyylinsaaren itäpuolelle. Alkoi sataa ja ukkonenkiin jylisi, joten jouduimme majoittumaan Ruokolahden rantaan Pyylinsaarella ja rankkasade iskikin melkein koko yön ajaksi.

Tiistaina 26.8. jatkoimme taas täyspitkän melontapäivän Pyylinsaari kiertäen ensin Ruunavedelle ja tästä Heinäsaaren feikkisaari (todellisuudessa Heinäniemi) kiertäen Pyttyvedelle. Pyttyselällä bongasimme täysin sattumalta todella hienon kapean matalarantaisen saaren nimeltään Kauko-Lienan, jossa oli jäänteitä vanhasta grillistä ja mahdollisesti jostain muustakin rakennelmasta. Mahdollisesti saari on aiemmin ollut virkistyskäytössä, mutta hylätty jossain vaiheessa, koska puinen pöytä ja penkkikin olivat vielä jäljellä. Saari oli kapea ja todella loistava saari myös telttailua ajatellen, vaikkei tätä olekaan merkitty viralliseksi ulkoilusaareksi. Helppo rantautua ja lisäksi löysimme paljon makoisia kantarelleja. Kauko-Lienasta kaakkoon noin 400 metriä on persoonallisen näköinen Pyttykivi, joka myös kannattaa käydä lähempää katsomassa ja kuvaamassa. Ihamaniemennenän jälkeen käännyimme suoraan etelään poiketen väyläreitiltä ja kiersimme Naisenvirran kautta Niittysaaren ja Iso-Naisen saarten välistä. Kiikanselällä Palosaaren läheisellä luodolla bongasimme kotkanpesän. Kiersimme Ruotimonsaaren ja Kaitasaaren pohjoispuolelta lyhyempää reittiä veneväylältä poiketen. Saunasaarilla näimme kummassakin kaksi todennäköisesti haukanpesää aivan vierekkäin. Jatkoimme tästä Tappuvirran lossille, jossa rantauduimme pohjoispuolelle ja kävelimme noin 500 metriä kyläkauppaan lataamaan akkuja kirjaimellisesti ja muutenkin huilaamaan. Pidimme tauon kaupan pihalla ja evästimme trangiapäivällisen. Tästä jatkoimme edelleen Paavalinsaareen Linnansaaren kansallispuistoon Haukiveden Kuivaselällä, jossa yövyimme ja sytytimme myös leirinuotion. Tämä lämmitti mukavasti jo tässä vaiheessa iltaa ja retkeä.

Keskiviikkona 27.8. oli Grande Finale eli matkamme lähestyi maaliaan. Tästä suoraan väylää pitkin melomista Kuokanselän kautta Vuoriselälle. Vuorisaaren kohdalla Anninan Ipadin virta loppui. Tahkosalmen jälkeen Siitinselällä oli hyvin erikoinen nopea ja kapea sadekuuro, joka kasteli viuhkanomaisesti kevyesti vain muutaman sadan metrin säteellä meidät ohittaen mm. lähellä olevan veneen täysin. Akonniemen tehtaan kohdalla tuli vastaan todella paha haju, joka onneksi oli vain hyvin paikallinen. Meloimme Taipaleen kanavalle, jossa oli hieno kokemus nousta noin 4,5 metriä sulkukanavassa taas takaisin sille samalle vedenepinnan tasolle, mistä retkelle lähdettiinkin. Päätimme melonnan Kuntorantaan illansuussa. Kokonaismatkaa kertyi noin 250 km. Hieno kokemus ja retki monipuolisine maisemineen ja kanavineen!

Leppävirran iltavalojen loisteessa

Leiripaikka Leppävirran laivasatamassa

Huomautus (Murre;)

Leppävirran laivasataman laiturilla

Konnuksen kanavalla

Konnuksen kanava

Sotkanselkä

Puutossalmen lossi Sotkanselän ja Kallaveden rajalla

Honkasalon saari Kallavedellä

Suvasveden Ohtokari auringonlaskun aikaan

Purjehtijoita Paimensaaressa

Paimensaaren tilan päärakennus

Tarkkaa käsityötä oleva lukko ulkorakennuksen ovessa

Vanha mylly

Aura-olutta vuodelta X

Moderni jalkatuki

Koskijärven rannalla Lintulan luostarin alueella

Ronttopuisto Palokissa

Palokin sahamuseo

Lintulan luostari

Karvion kanava

Pullasorsa Kermalla

Kerman kanavalla

Vihovuonteen kanava

Väärän avokanava

Pilpan kanava

Pitkäsaaren saksalaiset

Pieni Kolovesi Ritosalmen lähellä

Erikoinen hiotun näköinen kivi Koloveden Loukunvuoren länsiosassa Kärängönlahdella

Männylle tehty suora kasvualusta Kauko-Lienan saaressa

Kauko-Lienan saaren salpausselkämäinen kapea keskiharjanne

Kauko-Lienan kantarellisatoa

Pyttykivi Kauko-Lienan lähellä

Tappuvirran lossin lähellä

Taipaleen kanavalle tulossa

Kanavan sisällä nousussa

Paavalinsaari Linnansaaren kansallispuistossa Haukivedellä

Honkasalo

Ritoniemen laguuni

Suvasveden Kukkarinselkä auringonlaskun aikaan

Suvasveden Ohtokari väylän suulla

Maalissa jälleen Kuntorannassa Varkaudessa 27.8.2014!

Vasarasaari Kermajärven pohjoispuolella

Kermajärven selkä. Suoraan etualalla Heinäveden kirkon torni

Vehmersalmen rantaterassi

Paimensaaren kartta

Paimensaaren lampaita silittelemässä

Lintulan luostari sisältä

Kerman saunarakennus

Soisalon pohjoiskärki

Annina ja Henri Soisalon pohjoiskärjen kohdalla