Espoon Gräsänoja 21.11.2015

Olin poikkeuksellisesti kokonaan jalka/ huoltomiehenä kun Petri  meloi Gräsänojan Haukilahden uimarannalta Mankkaanlaaksontielle asti noin 5 km. Joki oli melko leveä huoltoaseman sillalle asti, jonka jälkeen alkoi kapeampi varsinainen todellinen ojaosuus. Perille kuitenkin Petri pääsi pimeän jo tultua Mankkaanlaaksoentien kohdalle, josta poimin melojan ja kajakin kyytiin. Myös Julius, Diana ja Nicolas olivat mukana retkellä.

Linkki Petrin kuviin

https://photos.google.com/share/AF1QipPLpGp5FopU-O3bXIec3khfmwRrrBRz4GBSbuMOmmph9D1Zw8-CMbKB5lf_cR48Mg?key=eTRUeWR0UGV3Q1pfcmJBb3pQR3hwUldFa1V3YTdB

Julius ja Diana Haukilahden rannalla

Pallerot etualalla, Petri jo kajakilla liikkeellä

Meloja ja Gräsänoja huoltamon sillan kohdalla lähellä Länsiväylän alitusta.

 

Tornionjoki 15.11.2015

Oli mahdollisuus kokeilla Mika Lähdekorven lainaamaa ranskalaisvalmisteista Dag Miwok- kajakkia, jolla meloin Tornion keskustan alueella melojien majalta kaikkien neljän sillan alitse Alatornion kirkolle asti noin 6 km yhteensä. Kiertelin hieman jokea ristiin rastiin ja poikkesin luonnollisesti myös länsipuolella Haaparannassa Ruotsin alueella. Kaksi pientä saarta olivat idyllisiä, pohjoisen puoleinen saari oli suojattu ahtojäiltä itse rakennetulla ns. jäämurtajalla ettei saari lähde ajelehtimaan jäiden paineessa. Tällä pätkällä ei ollut koskia, mutta Euroopan suurin vapaana virtaava joki tuntui vahvalta virralta heikollakin virtaamalla. Pieni niva kävelysillan kohdalla oli helppo, mutta silti onnistuin jäämään melkein yhteen kiveen kiinni;)

Joessa oli jo pieniä jäälauttoja. Alatornion kirkko oli komea nähtävyys. Rautatiesillan alla virtaus oli selvästi normaalia voimakkaampi, varsinkin vastavirtaan sai meloa ihan kunnolla räntäsateen piristämänä:)

Kukkolankoskella ihastelemassa marraskuista maisemaa.

Kukkolankoski

Tuvan luona infotaulun edessä

Tornion tuomiokirkko

Alatornion kirkko ja rautatiesilta Suensaarelta kuvattuna aamun kajastuksessa

Maaotteluhenkeä 😀

Vuodelta 1809 peräisin oleva Ruotsin – Venäjän välinen rajapyykki Näränperässä Suensaaressa.

Rajapyykin infotaulu

Kuva rajalta sata vuotta sitten vuonna 1915

Lapin sodan muistomerkki

Muistomerkin saksankielinen teksti

Lähtöasemissa Pohjolan Safareiden kajakkivuokraamon rannassa.

Jäänmurtaja saaren edessä

Kävelysilta

Keskustan autosilta, pääkulkuväylä Tornionjoen yli

Rautatiesilta

Rautatiesillan alittaja

Alatornion kirkko ja Kustaa IV Aadolfin muistoteksti vuodelta 1797

Alatornion kirkon torni kuuluu myös Struven ketjuun UNESCO:n maailmanperintökohteena Suomessa.

Iltavalaistu kirkko

Tuusulanjärvi-melonta 20.9.2015

Meloin Tuusulanjärven ympäri Outi Mattilan kanssa kirkkaana päivänä, Tuusulanjärven kulttuurimaisemista järvelle näkyivät Pekka Halosen museo järvelle työntyvässä Halosenniemessä sekä Tuusulan kirkko. Muut nähtävyydet jäivät puiden katveeseen. Järvi on melko matala, pohjoispäässä on hyvä uimaranta laskua varten ja eteläpäässä kävimme kääntymässä padon kohdalla, josta alkaa ryteikköinen Tuusulanjoki. Matkaa tuli noin 20 km kun järven kiersi rantoja pitkin. Vuosi 2015 on myös Pekka Halosen ja Jean Sibeliuksen syntymien 150-vuotisjuhlavuosi, joten tätä Tuusulanjärven melontaa voisi kutsua myös kulttuurimelonnaksi.

Kurkipatsaat Halosenniemen viereisellä luodolla

Halosenniemi ja Pekka Halosen kotimuseo taiteilijan syntymän 150-vuotisjuhlavuotena 2015

Evästauko melonnan aikana

Tuusulanjärven eteläkärki ja Tuusulanjoen alkulähde padon kohdalla

Länsipään kalliomaisemaa

Peilityyntä

Sateenkaari

Pohjoispään uimaranta auringonlaskun aikaan

Stora Hallsö 24.10.2015

YK:n perustamisen 70-vuotispäivänä teimme retken Inkoon ja Siuntion rajalla olevaan Stora Hallsön saareen Markon kanssa ja Julius oli mukana kolmikon keskipenkissä. Sää oli kaunis ja kirkas. Lähdimme liikkeelle Kopparnäsin hiekkarannalta ja meloimme noin 3 km saareen. Rantauduimme lahdenpoukamaan rantakivet ensin väistettyämme ja menimme tutustumaan saaren saunaan. Paikalla oli peräti neljä eri venekuntaa, joista kolme oli purjeveneitä ja saunaan oli olemassa varauslista vielä tähän aikaan vuodesta;)   Lisäksi oli kaksi kumikanoottimelojaa. Patikoimme saaren ympäri ja kiikaroimme merelle. Sommarnin autiotupasaari ja Porkkalan majakkakin näkyivät hyvin kiikarillani noin 12-17 km etäisyydellä saaren etelärannalta. Saaressa on myös korkeita paikkoja ja komeita rantakallioita varsinkin eteläpuolella. Sisko, Matti ja Jorma tekivät päivälenkin Sommarnille ja tulivat yöksi saareen. Lähdimme saunottuamme ja uituamme takaisin juuri auringon laskiessa. Ehdimme rantaan juuri kun pimeys laskeutui. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Linkki Petrin kuviin

https://photos.google.com/share/AF1QipPLpGp5FopU-O3bXIec3khfmwRrrBRz4GBSbuMOmmph9D1Zw8-CMbKB5lf_cR48Mg?key=eTRUeWR0UGV3Q1pfcmJBb3pQR3hwUldFa1V3YTdB

Kopparnäsin rannalla lähtöasemissa

Stora Hallsön rantakalliolla

Näkymä eteläkalliolta Porkkalan majakan suuntaan

Julius eteläkallioilla

Saunomassa

Sauna

Parainen Runt 11.-12.9.2015

Teimme Matin ja Jorman kanssa melontaretken tavoitteena kiertää ns. vanha Kanta-Paraisten saaristo kokonaan kahdessa päivässä. Matka oli 95 km, joten tavoite oli melko kova, mutta täydellisesti suunnitelmiin sopinut sää auttoi meitä paljon tämän tavoitteen saavuttamisessa. Erityisesti sunnuntaina myötätuuli siivitty kajakkimme hurjiin nopeuksiin, Avalon Avecilla 12,5 km/ h. Jorma pääsi yksiköllä Avalon Elainella vielä aavistuksen verran kovempaa, huippunopeus 12,9 km/h.

Lähdimme liikkeelle lauantaina 11.9. 2015 Kuusiston salmesta Kaarinan uimarannasta myötäpäivään. Aluksi alitimme Paraisten ja sitten Harvaluodon sillan. Pidimme lounastaukoa päästyämme Paimionselkään jonkin matkaa eteenpäin. Kalastajiakin oli liikkeellä. Havahduttavin ja samalla järkyttävin löytömme oli Bådanin luodolla Kemiönsaaren kunnan puolella, jossa huomasimme oman vessatauon aikana kymmenittäin kuolleita ja vahvan perustellun epäilyn mukaan tahallisesti tapettuja merimetsoja omillaan pesillään. Sää oli kirkas eikä tuula juuri ollut. Illaksi saavuimme Höglandin saareen, joka oli komea saari korkean kallion ja näkötornin kera. Yövyimme teltassa saaren rannassa. Illalla kävimme juuri ennen auringonlaskua näkötornissa katselemassa komeita Saaristomeren kansallispuiston maisemia. Ensimmäisen päivän melonta oli 46 km.

Sunnuntaina 12.9.2015 teimme kierroksen saaren luontopolulla ja kiipesin lähes nelinkontin polun loputtua kallion päälle näkötornille saaren eteläpäästä. Saarella oli talonpoikaishistoriaa, oli mm. vanhan tuvan kivijalan jäännökset, pelto ja maakellarin jäännökset kalan ja hylkeenpyynnin kylmäsäilytystarkoituksessa. Aamupalan ja kulttuurikierroksen jälkeen lähdimme reippaan tuntuisessa myötätuulessa kohti Paraisten Porttia ja tästä edelleen kohti Nauvon lossia, jonne matkaa tuli noin 20 km. Sitten edelleen pohjoiseen, pidimme lounastauon idyllisessä Sandholmenin saaressa lossin lähistöllä. Myöhemin näimme mm. Airiston Helmen sataman ja Orisgrundetin eli Orhisaaren tutkamastot. Reipas myötätuuli siivitti menoamme ja nopeutti matkatekoa merkittävästi. Oikeastaan keli ei olisi voinut olla parempi. Kakskerran suntti oli kiva kohde ja tässä kohtasimme jonkun krampin saaneen selkälokin, jota tutkimme jonkin aikaa. Otimme lokin kiinni vedestä ja luulimme sen aluksi jääneen siimaan kiinni jalastaan tms. Lokki vaikutti kuitenkin kaikin puolin terveeltä ja laskimme sen tarkastelun jälkeen takaisin vesille. Loppumatka olikin selvää melontaa takaisin rannalle noin 29 km. Sunnuntain kokonaismatkaksi tuli 49 km. Kiersimme tällä retkellä Kuusiston saaren, Harvaluodon, Kirjalansaaren eli Lielahdensaaren, Lemlahdensaaren, Atun, Stortervolandetin, Ålönin ja Kakskerran eli kahdeksan Suomen 100 suurimmasta merisaaresta 🙂

Linnki Jorman kuviin ja filmiin;

http://ruskio.fi/2015parainen/

Henri ja Matti Harvaluodon sillan kohdalla

Bådanin merimetsojen surullinen joukkokuolemasaari

Merimetson jäänteet

Höglandissa

Näkymä Höglandin näkötornista auringonlaskun aikaan

Näkötorni

Näkymä näkötornista päivällä

Sandholmenin hieno hiekkasaari lähellä Nauvon lossia

Selkälokin motitus Kakskerran suntissa

Kiinniotto

Selkälokki tarkkailussa ennen veteen laskemista

Paraisten kierto

 

Orrengrundin majakka ja Viirisaaret 6.9.2015

Kuulaana sunnuntaina meloimme Vahterpään eteläkärjen kivikkoisesta ja matalasta Söderbystä ensin Orrengrundin majakalle ja tästä edelleen Mustaviirin saareen. Lopuksi poikkesimme nopeasti Pitkäviirin eteläpäässä ennen kuin pimeys, sade ja nouseva tuuli alkoivat aiheuttaa enempää haittaa. Viimeiset 9 kilometriä Pitkäviirin länsipäästä suoraan himmeänä heikosti näkyvää Vahterpään Söderbyn linkkimastoa kohti tulimme täydellä vaihteella, koska tuuli nosti aallokon vaahtopäiseksi ja ukkosalamat valaisivat välillä muuten synkkää taivasta. Mutta se on kokonaan jo toinen tarina…

Orrengrundin vanha kivinen tunnusmajakka on suljettu, mutta ulkoa päin se on hienon näköinen vuosimallia 1858. Korkeus on 22,6 metriä. Saaressa on myös vanha luotsitupa vuodelta 1802 ja uusi käytössä oleva asema vuodelta 1957. Saarella oli harvinaisen paljon villijäniksiä ja useita puolustusvoimien ylläpitämiä rakennuksia, mm. merivartioasema.

Mustaviirin saari on todella komea ja suositeltava matkakohde, rantautuminen onnistuu kajakilla kohtalaisesti mutta ranta ei ole kovin helppo muuten mataluutensa ja kivikkoisuutensa ansiosta. Saarella on luontopolku, jonka kohokohta on Struven ketjun Suomessa oleva eteläisin piste ja vanhan kolmiomittausaseman jäänteet vuodelta 1833. Tämä on myös yksi Suomessa olevasta seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta. Nykyisin tähän kohtaan on koverrettu kallioon pieni reikä ja vieressä on näkötorni. Etelärannan silokalliot, jatulintarhat, niitty ja vanhat sodanaikaiset ampuma-asemat ovat kaikki mielenkiintoisia nähtävyyksiä.

Melontamatkaa tästä noin kolmion mallisesta reitistä tuli reilu 30 km ja patikointiakin muutama kilometri saarissa.

Linkki Markon kuviin:

https://www.dropbox.com/sh/t4jzdqo7ul2ih9l/AAALCUhsofwHJ5UwyURifV3ha?oref=e

 

Orrengrundin kaakkoisreuna. Taustalla Båksörenin naapurisaari

Metsäpolkutunnelmia

Pikku Pookilla saaren länsikärjessä

Henri ja Orren vanha tunnusmajakka

Mustaviirin opastaulu

Struven ketjun infotaulu

Se klassinen vanhan mittausaseman keskipisteen kohdalla ollut reikä

Etelärannan silokalliomaisemaa

Komea Jatulintarha

Repoveden kansallispuistomelonta 7.-9.8.2015

Meloimme Markon (Kinnunen) kanssa ensi kertaa Star 670:llä viikonloppuretken Repovedellä. Yövyimme Kivisilmän vieressä juuri sopivalla tienlevennyksellä ja näimme hienon punertavan puolikuun auringon laskettua sekä kuulimme myös susien ulvontaa lintujen äänien säestämänä. Marko oli patikoinut alueella jo kahdesti aiemmin, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Lauantai-aamupäivällä lähdimme melomaan Tihvetjärven kautta Kapiavedelle, jossa näimme mm. ketunlossin ja hauskan riippusillan. Repovedellä on komeita jyhkeitä rantakallioita sekä mantereen puolella että monissa saarissa. Meloimme Hillosensalmen läpi Vuohijärvelle ja pidimme huolto / virkistymistauon Mäntysaaren etelärannalla. Tuuli oli voimistunut kun kävimme uimassa, mutta onneksi se tyyntyi lähtiessämme kiertämään Kinansaarta, Vuohijärven suurinta saarta ( 5 km2). Tapasimme Kaislalahdessa myös saaren ainoan jäljellä olevan alkuperäisasukkaan. Palasimme Repovedelle ja meloimme järven pohjoiskärkeen Nuollahteen. Sitten takaisin järven itärantaa pitkin Ruskiasalmen kautta Kuutinlahdelle. 500 metriä ennen Kuutin kanavan kanto-osuutta oli idyllinen saari, jossa yövyimme. Matkaa tuli lähes 48 km. Sunnuntaina meloimme loppuosan reitistä noin 12 km Luujärven kautta Kivisilmän sillan alle. Tähän sisältyi Tervalampi, Lojulampi ja Sulkusalmen jälkeiset kapeikot jotka tulivat pyytämättä ja yllättäen:((

Jouduimme kahluuhommiin ja sain nipin napin ujutettua kajakkia matalikoissa ja kapeissa kiviränneissä useita satoja metrejä Kymin ja Myllylammen välissä ennen kuin pääsimme Emäntälahdelle. Tätä osuutta en suosittele ilman muovikajakkia kenellekään. Muuten alue ja reitti oli todella komea ja hieno kokemus:) Matkaa tuli yhteensä noin 60 km.

Lähtöpaikka Kivisilmän kanavalla

Ampuma-alue alkoi Luujärven puolella

Ketunlossi Kapiavedellä Määkijänsalmessa

Riippusilta Lapinsalmessa

Korkiasaaren länsirannan kalliota

Hillosensalmessa tuli myös muita melojia vastaan:)

Mäntysaaressa Vuohijärvellä tauolla

Kinansaaren ainoaa jäljellä olevaa alkuperäisasukasta tapaamassa.

Tarinointia:D

Korpisaaren kalliota

Repoveden pohjoisin kärki Nuollahden pohjukassa

Vuotavan Vuori

Auringonlasku Kuutinlahdella

Auringonlaskun jälkeen nuotiotunnelmissa

Idyllinen leirisaari

Myös rakennettu WC-huoltoriuku löytyi kalustuksesta:)

Kuutin tukinuittokanava noin 250 m piti ohittaa kantamalla

Tästä alkoi tuskien taival Kymin ja Myllylammen välissä noin 400 metriä kapeikkoa, matalikkoa ja kivikkoa

Kivirännissä oli pakko laskea kajakki vapaalaskuun hetkeksi

Kahluumelontaa

Selvemmillä vesillä taas Emäntälahdessa

Luujärvi

Henri Hirvenpäänojan joessa loppuvirkistyksellä:)

Espoon Suvisaaristo – Norra Kytö 13.7.2015

Jorma Mattila oli ensimmäistä kertaa kokeilemassa etumelojana kajakissani. Kiersimme Suvisaariston kauniina maanantai-iltana. Kävimme Knapperskärin saarella, jossa tuli yllättäen mahdollisuus kokeilla myös telttasaunaa. Olin erittäin kiitollinen näille ystävällisille ihmisille tästä mahdollisuudesta, melontakaverini ei tullut saunomaan vaan tutustui saareen tällä aikaa lähinnä valokuvaten. Alunperin meidän piti meloa Önskäriin asti, mutta Knapperskärissä ollessamme matalapaine ja pieni sadekin pyyhki ylitsemme ja kello alkoi olla jo liikaa muutenkin. Kiersimme Norra Kytön kautta takaisin Suinonsalmen uimarannalle. Matkaa tuli noin 20 km. Loppujen lopuksi retki sai aika surullisen päätöksen, kun huomasimme kolariin joutuneen ketun kitumassa keskellä Latokaskentietä puolen yön maissa. Yritin auttaa kettua nostamalla melalla vatsan alta, mutta jalat olivat murtuneet eikä ketulla ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä itse takaisin luontoon. Nostin ketun tienpientareella autojen alta ja jouduin lopulta soittamaan hätäkeskukseen, jonka kautta poliisit tulivat paikalle lopettamaan ketun. Se oli ikävä, mutta ainoa mahdollinen ratkaisu tilanteessa, jossa joku edesvastuuton autoilija oli aiemmin jättänyt ketun kitumaan tielle.

Knapperskärin rannalla bongasimme myös toisen kajakkikaksikon

Uusi melojakokeilija Jorma ja Henri

Laituri

Näkymä lounaaseen, Kytön saari taustalla noin 2,5 km päässä.

Telttasauna

Saunan patiolla

Pohjoinen Kytö, loisto ja (tunnus)kivi

Kolariin joutunut kettu Latokaskentiellä puolen yön maissa

Saunatunnelmissa

Livonsaari-Juhannusmelonta 20.6.2015

Juhannuspäivänä meloin Livonsaaren ympäri myötäpäivään, lauantaina sää oli kaunis iltapäiväkahteen asti, jolloin alkoi vähitellen tiivistyvä sade. Livonsaaren Teersalo on hyvä lähtöpaikka, joka soveltuu hyvin kajakin laskemiseen. Livonsaari on maisemaltaan ns. tavanomainen, mutta erityiseksi sen tekee vaihteleva ympäristö, välillä kapeikkoa ja välillä taas isompaa selkää. Komeaa naantalilaista sisäsaaristoaluetta. Livonsaari kuului ennen Naantalin liittämistä vuonna 2011 noin puoliksi Velkuaan ja Askaisten kuntiin. Matkaa saaren kierrosta tulee noin 30 km. Matka meni noin neljässä ja puolessa tunnissa.

Juhannus 2015 Livonsaarella

Näkymä Livonsaaren sillalta

Teersalon rantakapakka

Kärmäläisen saari Livonsaaren pohjoispuolella

Savuavat juhannuspäivän kokot ja kaksi joutsenta Mynälahden ja Mustan Aukon välissä saaren itäpuolella

Takaisin Teersalon satamassa

Velkuan mainos

Samppavuorella sijaitsee näkötornin lisäksi mm. Livonsaaren Kaukkostenjärvi

Näkötorni

Näkymä länteen

Päijänne-melonta 12.-14.6.2015

Meloimme neljän hengen porukassa Päijänteellä viikonloppuretken. Matti ja Sisko meloivat Matin kaksikolla, Annina ja minä minun kolmikollani. Lähdimme illalla myöhään Padasjoen satamasta, josta meloimme yöksi Lietsaareen. Aamulla lentäjät tulivat rantaan vesitasollaan pitämään seuraa enne kuin taas jatkoivat eteenpäin. Meloimme Kelventeen saaren eteläpäähän Kirkkosalmeen, jossa pidimme taukoa. Sitten jatkoimme takaisin pohjoiseen jossa bongasin mm. Hinttolanhiekat. Viimeksi kävin paikalla kesällä 1990 Pirjon ja Pertin venevieraina äitini kanssa:) Kävimme Anninan ja Matin kanssa uimassa myös Kelvenneenlammessa. Menimme yöksi Linnansaaren itäpuolella olevaan pieneen saareen nimeltään Linnansaarentakut. Linnansaaren korkea kallio ja muinaislinna olivat suoraan vastapäätämme. Kävimme Lehtisten saarella saunomassa, josta palasimme Linnansaarentakulle nukkumaan. Sisko oli tosin nimennyt jo aiemmin ko. saaren ”Pullosaareksi”. Seuraavana päivänä kiersimme Virmailan saaren ympäri ja pidimme tauon Kellosalmen sillan kahvilassa. Matkaa takaisin Padasjoen satamaan kertyi yhteensä noin 75 km. Sisko ja Matti ovat eteviä bongareita, joten tunnistimme mm. pullopuhalluksen omaisen ääntelijän kaulushaikaran ja härkälinnun sekä näimme mm. monia isokoskeloita varsinkin Lietsaaren luona.

Sisko ja Matti lähtöasemissa Padasjoen satamassa

Luoto mäntyineen:)

Yöpymispaikka

Myös lentäjät lähtivät liikkeelle meloen 😀

Huovarin saareen menevän sillan alla piti jo kumartua

Padasjoen reserviläisten tilaisuus Kirkkosalmessa Kelventeen saaressa

Kelventeen Hinttolanhiekat

Matti virkistystauolla Kelventeenlammessa

Auringonlasku Linnansaarentakun kupeessa

Lehtisten saaret ja kesäyön taikaa:)

Isokoskelo Lietsaaren rannassa