Melontapäiväkirja 2017

by

Ensimmäinen Eskimo Itäkeskuksen uimahallissa 8.12.2017

Ensimmäistä kertaa sain eskimokäännöksen onnistumaan oikealta puolelta nousten poolokajakilla Itiksen yhteistreenivuorolla, jossa on mukana Merimelojat, Marjaniemen Melojat ja Lauttasaaren Melojat. Oli hieno onnistumisen tunne. Jussi Laari toimi aloittelevien harjoittelijoiden ohjaajana ja siksi iso kiitos hänelle. Ilman hänen neuvojaan eskimo ei olisi onnistunut 🙂

by

Salon Melamoguleiden pikkujoulut Maran Golfklubilla 5.12.2017

Seuran viralliset pikkujoulut pidettiin Suomi 100-vuotisitsenäisyyspäivän aattona 5.12.2017 Maran klubilla, jossa oli mukana toistakymmentä melojaa. Aluksi saunottiin ja syötiin. Myöhemmin Matti kertoi ensin pitkät tarinat kuvakokoelmin Siskon ja Jorman kanssa tehdytä tupla Vuoksennauhan retkestä touko-kesäkuussa 2017, jonka  jälkeen pidin itse oman esitelmäni Vuoksennauhan perustamisesta ja Markon ja minun Kiuruvesi- Lappeenranta- retkestämme.

Ikuiset mogulit Sisko ja Matti neuvoa antavalla aikalisällä tiukan Vuoksennauhamaratonin välissä 🙂

by

Houtskarin kierto 22.9.-24.9.2017

Ajoimme Suomen suurimman saaristokaupungin Paraisen länsipäähän Korppoon Galtbyn satamaan, josta myöhäisillan (yön) lossilla siirryimme Houtskarin saareen. Leiriydyimme Kittuisen leirintäalueen rantaan. Mukavuudet kuten WC jne. olivat suljettuja, mutta tärkein silti löytyi eli viihtyisät telttapaikat rannalla. Lauantaipäivä 23.9. oli aurinkoinen ja ihanteellinen melontapäivä. Lähdimme kiertämään saarta myötäpäivään. Meloin ensimmäistä kertaa Sipoon legendan Jorma Kohosen etumelojana ja Sisko perinteisesti ”linnoittautui” Matin etumelojaksi.  Sisko ja Matti meloivat Hyppeisen ja Houtskarin pääsaaren välisestä kapeikosta, Jorma ja minä meloimme Hyppeisen länsipuolelta ja pääsimme ihastelemaan tyyntä maisemaa Ahvenanmaalle Sottungan suuntaan. Kävimme Jorman kanssa ihastelemassa Högskärin saaressa isoa lintupönttöä samalla kun kävin huoltotauolla lyhyesti. Sisko ja Matti olivat nousseet jo aiemmin viereiseen Ässkärin saareen Kivimon länsipuolella. Löydettyämme toisemme pidimme tässä kohtaa lounastauon.

Jatkoimme seuraavaksi pohjoiseen ja mietimme olisiko meteorilla ollut mahdollisesti miten paljon tekemistä Mossalan pohjoispuolen hyvin tasaisessa ja saarettomassa melko laajassa merialueessa. Bongasimme Mossalan pohjoispään pienen lauttasataman ja jatkoimme melontaa Storön ja Ahvensaaren eteläpuolista linjaa Norrskataan. Saaren pohjoispäästä Houtsalan Långnäsissä oli leppoisa telttapaikka, jossa löytyi jopa muutamia hyttysiä illalla. Evästimme ja ihastelimme tähtitaivaan kuvioita myöhemmin illan vaihduttua yöksi.

Sunnutaina meloimme Norrskatan kylänlahteen ja bongasimme kirkonkylän. Hiljainen oli kylätie täällä päin. Pikkusaaret Norrskatan eteläpuolella olivat kivoja kohteita kajakista päin katsottuna ennen Olofin niemeä. Saimme kohtuullisen tuntuvaa sivumyötäistä tuulen siivitystä paluumatkalla kohti Kittuisen rantaa. Kokombrikin pieni saari keskellä tätä lahte oli kivan näköinen saari, jossa oli mökki ja pieni loistomajakka.

Matkaa retkestä kertyi liki 60 km. Nopein kilometri oli 8,3 km/h, silloin kun olimme kiertämässä kaksistaan pidennettyä lenkkiä, noin 10 km lähdöstä. Nopein kymppi meni 6,3 km tunnissa, koko reissun keskinopeus meillä 5 km/h, jossa on mukana koko reitin tallennusaika, eli myös kuvaus- ja kusitauot.Alle 5 km/h (osa niistä alle 4 km/h) kilometripätkiä oli 10 ja samoin yli 7 km/h kilometripätkiä oli 10.

Jorman GPS-data reitistä. Paraisten Houtskarin ja Norrskatan kierto 22.-24.9.2017

Lounastauko Ässkärin saaren aurinkoisilla kallioilla Kivimon saaren kupeessa

Näkymä Ässkäriltä Högskärille

Auringonlasku Norrskatan pohjoispäässä Houtsalassa leiripaikassa.

Aamu ja aamiainen samassa paikassa

Norrskatan kirkonkylänlahti

Sisko ja Matti vauhdissa Norrskatan eteläpuolella

Jorma ja Henri

 

by

Mallaslinnoitus ja Liittokivi Kuivaisen-Lintusalon kierroksella 16.-17.9.2017

Teimme Markon kanssa syysretken Saimaalle, jossa ajoimme  majoittumaan ensin Kuivaisen saaren lähistölle Partakosken sillan kupeeseen, jossa oli yhdelle teltalle sopia palsta kunnan puolella venesataman vieressä. Perjantai-ilta ja seuraava lauantaiaamu oli hieman sateinen, mutta sade tyyntyi aamulla kun teimme lähtöä. Lähdimme melomaan pohjoiseen Uitonsalmesta ja Saarimiehensaaren länsipuolelta kohti Helistenlahtea ja Lahnasalon – Liiansaaren välistä kapeikkoa. Sitten tulimme Yöveden Käenniemenselälle ja käännyimme idän suuntaan Sikoinleuansalmeen Vekarsalon pohjoiskärkeen. Pidimme tauon tällä paikalla olevan muinaisjäännöksen, Mallaslinnoituksen rantaan. Paikalla oli hiekkaranta ja melko olemattomia jäännöksiä muinaisesta linnoituksesta, joka oli rakennettu Puumalan linnoitukseksi 1788-1790 sotien aikana Kustaa III:n valtakaudella. Hienot näköalat olivat järven suuntaan, mutta linnoituksesta oli jäljellä vain muutamia kivenjärkäleitä. Pohjoispuolen Kynäsaaressa on kartan mukaan myös hiidenkirnu, mutta tähän emme alkaneet tutustua emmekä nähneet rannalta mitään kovin mielenkiintoista muutenkaan tähän suuntaan. Sitten Männikkösalmen läpi kohti Ruokovettä ja Korkiasaaren komeiden eteläpuolen kallioiden kautta koukaten Korpisalmeen ja Summalansaaren pohjoispuolelta Vetojakoon. Meloimme Lintusalon pohjoiskärkeen ja sieltä Nestorinrannan etukäteen varaamaamme mökkimajoitukseen.

Paikka oli viihtyisä ja toimiva, kävimme illalla saunassa ja kuivatimme kuivaamossa aina hiukan märkiä melontavarusteitamme. Uni maittoi tehokkaasti tämän jälkeen. Sunnuntaina oli onneksi kaunis sää, aurinko paistoi ja jouduin ostamaan viidellä eurolla paikan isännältä Matti Viialaiselta keltaiset Uuno Turhapuro-malliset aurinkolasit, koska oli hölmöyksissäni jättänyt omat lasini autoon lähtiessämme. Meloimme aluksi Äyrätsalon eteläpäähän Niittusenlahteen. Alueella oli komea harju ja hiekkarantaa molemmin puolin kapeaa harjannetta. Sitten meloimme Kyläniemen länsipuolella olevalle Hietasaarelle tauolle ja kävimme vilkaisemassa myös saarella olevaa saunaa. Jatkoimme sen jälkeen kohti Liittokivenselkää ja paikansimme Liittokiven, historiallisesti merkittävän melko karun suoraan järvestä kohoavan kalliosaaren. Tämän kiven kautta on aikanaan kulkenut Ruotsi-Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja vuonna 1743 ja kiveen liittyy myös monia muita kiehtovia mystisiä tarinoita.

http://puumalanperinne.blogspot.fi/2016/03/tarina-ja-balladi-liittokivesta.html

Tämän jälkeen meloimmekin Kuivaisen saaren eteläkärkeen Tukialansalmen ja Korholansalmien kautta kohti loppusuoraa ja Partakoskea. Ehdimme nähdä ennen auringon laskeutumista rannalta käsin vielä Kärnänkosken linnoituksenkin ennen perille tuloa. Matkaa tuli 72 km ja tul kierrettyä samalla neljä uutta suurta saartakin, Kuivainen, Liiansaari, Otasalo ja Lintusalo.

Savitaipaleen Partakoski

Tästä sillankupeesta lähdimme melomaan

Mallaslinnoituksen infokyltillä. Kustaa III:n ajan linnoituksesta 1788-1790 sodan ajalta oli jäljellä muutamia kiviä, mutta ei juuri muuta.

Mallaslinnoitukselta oli sentään komeat näköalat järvelle

Marintupa Nestorinrannassa, jossa majoituimme.

Saunassa oli tarkasti laaditut saunomisohjeet 😉

Marko ja Matti vähän enne lähtöämme rannasta sunnuntaiaamupäivällä

Äyrätsalon komeita hiekkarantoja saaren eteläpäässä

Liittokiven luona oli kiva fiilistelellä aurinkoisellä säällä.

Kärnäkosken linnoitus järveltä päin nähtynä.

Linnoituksen pohjapiirros

by

Jätkäsaaren kierto 2.8.2017 ja Kaskisaaren kierto 7.8.2017

2.8. meloin Jenni Saarisen kanssa Jätkäsaaren ympäri kontilta Lauttasaaresta. Kävimme myös Pihlajasaaressa, minä jopa ensimmäistä kertaa maissa tutustumassa. Jätkäsaaren satama on yhdistelmä laivateknologiaa ja kaupunkimaisemaa, Ruoholahden kävelysillat ovat hauskoja alitettavia tällä matkalla. Matkaa kertyi noin 20 km.

Tein yksinäni lyhyen lenkin Kaskisaaren ympäri myös 7.8.2017.

Kaupunkimaisema Helsinkiin Jätkäsaaren satama-altaasta

by

Tallholmen 15.-16.8.2017

Kävimme Markon kanssa melomassa idyllisellä Tallholmenin saunasaarella, joka on Sipoon Kaunissaaren lähellä. Tallholmenista on Kaunissaareen vain noin 1,5 km. Lähdimme melomaan Kallahdenniemestä Rivelilahden uimarannalta Rivelinniemen kupeesta. Tämä oli täydellisen hyvä ranta melontaa ajatellen. Meloimme Kalliosaaren ohitse ja Mustan Hevosen eteläpuolelta suoraan Tallholmeniin. Viritimme teltan, tapasimme ystävällisiä veneilijöitä kolmen venekunnan verran ja lopuksi pääsimme saunomaan ennen nukkumaan menoa. Seuraavana aamuna ennen lähtöä huomasimme että kajakin peräsimestä oli mystisesti hävinnyt yksi ratkaiseva osa, joka oli täytynyt upota veteen. Tätä emme löytäneet etsinnöistä huolimatta rantavedestä. Kiersimme Tallholmenin saaren vielä ympäri ja meloimme sitten Mustan Hevosen pohjoispuolitse takaisin. Tässä kohtaa lounaistuuli teki ilman peräsintä ohjattavan kajakin melomisesta todellakin riittävän raskasta. Kajakki pyrki kääntymään tuulta vastaan koko ajan ja jouduimme molemmat melomaan vasemmalta puolelta saadaksemme sen pysymää yhtään oikeassa kurssissa. Peräsintä ei ole todellakaan varaa menettää missää vaiheessa, tuli liiankin hyvin huomattua tämä käytännössä. Keli oli sentään onneksi hyvä, tuulta vain 4-5 metriä sekunnissa. Matkaa tuli noin 22 km edestakaisin.

Rahtilaiva Mustan Hevosen edessä

Tallholmenin sauna

Vanha muinaishauta

Sammakko

Varaustupa, jonka yhteydessä oli myös sauna. Tämä sauna näytti olevan päällisin puolin tosin huonompi kuin yleisessä käytössä oleva.

Telttapaikka saaren pohjoisrannalla

by

Vuoksennauhan melonta 4.6.-16.6.2017 Kiuruvesi – Lappeenranta

4.6. 2017 aloitimme Markon kanssa Vuoksennauhan läntisen reitin melontaprojektin Kiuruveden Rantakylästä Kettulanlahden uimarannalta. Sää oli kirkas, mutta tuulinen ja aika viileä. Vesi oli vielä jäätävän kylmään näillä leveysasteilla. Kiuruveden keskusta oli kaunis, järveltä päin nähtynä kirkko varsinkin näkyi hyvin joka suuntaan. Ensimmäinen päivä oli myötätuulta lähes koko ajan. Meloimme Ryönänselkää eteenpäin ja poikkesimme Honkarannassa. Sitten löytyikin jo Kiurujoen suu. Tämä oli hyvin kaunis joki pohjoissavolaisessa maalaismaisemassa. Saarikosken museokanava oli nähtävyys itsessään ja siinä pääsin kokeilemaan ns. ”kanavamestarin” taitojani. Nousin laiturin reunalta rannalle ja onneksi paikalla oli täti joka vähän osasi kertoa miten sulkuportteja käytetään. Lopulta ne olivatkin yksinkertaisia, Marko meloi kajakin sulun läpi ja jatkoimme eteenpäin. Runnin kylpylän lähellä oli myös laavu vastarannalla. Sitten tulimme Haapajärvelle. Meloimme järvenselän yli Väätäjänsaaren laavusaaren pohjoispuolelta seuraavaan Kihlovirtaan. Sitten vastaan tuli Porovesi ja Iisalmi. Rantauduimme Kumpusaareen, joka osoittautui hienoksi leirisaareksi. Iisalmi näkyi hyvin kiikarilla pohjoispuolelta. Grillasimme ja yövyimme teltassa saaren länsipäässä. Matkaa tuli ensimmäiselle päivälle noin 35 km.

 

Heinäveden kirkko Kermajärven rannalla aamuyöllä matkalla Joensuuhun 4.6.2017

Viimeiset kuvaukset Kettulanlahden uimarannalla Kiuruveden lähtöpaikalla aamupäivällä 4.6.2017

Kiuruveden kylillä. Kaunis kirkkomaisema ja aurinkoinen sää siivittivät yhdessä myötätuulen kera melojat hyvään lähtöpäivään 🙂

Saarikosken museokanava Kiurujoella

Sitten kun portit saatiin lopulta auki, kanavaan ajo tapahtui jouhevasti

Kiurujoki Runnin kylän kohdalla

Marko Poroveden Kumpusaaren laavulla grillailemassa ensimmäisen melontapäivän päätteeksi.

5.6.2017 seuraavana päivänä maanantaina jatkoimme melontaa Porovedeltä Nerkoonjärvelle. Järven länsilaidalla Nerohvirran pohjoispuolella Akkolahdessa näytti olevan myös laavu ja uimaranta, mutta emme pysähtyneet sinne vaan jatkoimme edelleen etelään. Heiskalansaaren eteläpäässä oli merkitty laavu, mutta ranta oli todella jyrkkä ja kivinen eikä siis erityisen suositeltava melojille, jotka haluavat varoa kajakkiaan liioilta kolhuilta. Sitten meloimme Nerkoon kanavaan, jonka kohdalla ei ollut mitenkään ylitarjontaa mistään palveluista. Koko Onkivesi piti meloa lähes yhtä soittoa läpi koska hyviä taukopaikkoja ei juuri löytynyt tämän järven kohdalla. Järven puolivälissä Ulmansaaren ja Mäntysaaren välinen alue oli ruovikkoista, mutta onneksi veneilijöitä ja samalla myös melojia varten oli ruopattu hyvä reitti, jota pitkin pääsi suorinta reittiä eteenpäin. Yövyimme järven eteläpäässä Karjusselän kohdalla olevassa Naarvanniemessä, jossa oli sentään hyvä uimaranta ja myös laavu.

Iisalmi Kumpusaaresta kuvattuna

Nerkoon kanavalla

Onkiveden pohjoispäästä Nerkoon kanavan läheltä löytyi sentään järveä kuvaava onki 😉

Naarvanniemen laavulla yöpuulle menossa

6.6.2017  tulimme alkumatkasta heti Ahkiolahden kanavalle, joka oli oikeastaan vastakohta aika eristäytyneen oloiselle Nerkoon kanavaympäristölle. Varsinaisen kanavan vieressä oli museokanava ja heti Maaninkajärven puolelle tultaessa jopa melojia varten rakennettu kajakkilaituri, josta isot pisteet tälle paikalle 🙂  Ruuskalansaari oli komea paikka ja etelärannalla oli uudehko hieno laavu ja hiekkaranta juuri sopivastu taukoa ajatellen. Maaninkajärven jälkeen tuli Pieni Ruokovesi ja sen jälkeen Suuri Ruokovesi, jossa riitti aakeeta ja laakeeta. Näiden järvien välissä oli Ruokovirran kanava, jonka meloimme onneksi museokanavan puolelta ja näimme Ruokovirran taistelun komean kivisen muistopaasin. Kuulimme myöhemmin että että Suuren Ruokoveden ja Pohjois-Kallaveden välisellä ns. raja-alueella Petynsaaren koillispuolella on Harsu- niminen pieni luoto, jossa on laavu. Tämä vinkkinä tuleville retkeilijöille taukopaikaksi. Yöttömän yön loisteessa illan pidentyessä yön puolelle meloimme Pohjois-Kallaveden läpi ja päädyimme puoliksi sattumalta Sorsasaloon yöksi bongattuamme hyvän leiripaikan aiemmin suunnittelemamme Karhonsaaren sijasta.

 

Ahkiolahden uusi kanava

Ahkiolahden museokanava

Ruuskalansaaren täyden kympin laavu Maaninkajärvellä

Ruokovirran museokanava

Ruokovirran vuoden 1808 taistelun muistomerkki

Suuri Ruokovesi ja horisontissa savolainen ”Tunturimaisema”

7.6.2017

Sorsasalosta jatkoimme kohti Riistavettä ja Kotasaaren kiertoa pohjoispuolelta. Alue oli melko saarinen ja hyvä GPS sekä hyvä suunnistaja oli tällä kiharaisella reitillä todella tarpeellinen, että päästiin eksymättä yöpaikkaamme Kipansalon mökille. Söimme tuhdisti ja saunoimme tietty lopuksi ennen nukkumaan menoa.

Sorsasalon grillikatos Kuopiossa Pohjois-Kallaveellä

Remontissa oleva silta 9-tiellä Jännevirran kohdalla

Suomen kolmanneksi suurimman sisävesisaaren ”Kotasaaren” noin 290 km2 pohjoisin alikulkusilta Ukko-Lyntin saaren ja Karhonniemen välissä.

Vanha kivisilta Riistaveden kylän keskustassa Melaveden ja Kuukan välissä

Kipansalon saaren eteläpäässä oleva komea mökki

Kipansalon mökki sisältä. Sänky kahdelle ja sauna samassa rakennuksessa vielä aika paljon useammalle henkilölle 🙂

8.6.2017  jatkoimme matkaamme. Heti kohta tuli Summan laavu ja laituri vasemmalla puolella Rötikön kohdalla. Meloimme eteläisintä reittiä Haisovan ns. kanavan eli metallisen alikulkuputken läpi Roikanveden puolelle. Sitten tulikin vastaan Pippurinsalmessa jo 539-tien alitus ja saapuminen Suvasvedelle. Meloimme Jänissalon pohjoispuolelta kapeikosta järvenselän itärannalle, josta oli tyynellä ilmalla hienoa katsella maisemia ja ottaa valokuvia. Ukonniemen kohdalla käännyimme Heinäveden reitille ns. virallisesti ja ihastelimme ensin Vierunvuoren jyrkkään ja lohkareiseen kallioon tehtyjä tekstejä. Meloimme Paimensaareen yöksi, joka oli jo entuudestaan tuttu, luotettava ja turvallinen aina mielenkiintoinen nähtävyys. Lampaat tulivat tervehtimään tällä kertaa vasta kun olimme kiertäneet uuden luontopolun päätalolle asti.

Suvasvesi on aina vaikuttava näky ja varsinkin tyynenä mieluisaa katseltavaa

Vierunvuoren kalliot kuvineen ja teksteineen. Kuka ne mahtaa olla käynyt raapustamassa, koska aktiivista piirtämistä on kalliolla ollut kaikesta päätellen jo pitkään…

Paimensaari kutsui taas luokseen auringon laskiessa.

Musta lammas tuli tervehtimään vain Markoa ja valkoinen vain minua. Eivät suostuneet tekemään uudestaan enää päinvastoin vaikka yritettiin 😀

Tilan vanhan savusaunan kiuas.

9.6.2017

Paimensaaresta jatkoimme matkaa Pouhansaaren eteläpuolelta kiertäen Varisvedelle ja Karvion kanavalle. Siellä pidimme tauon ja myö Markon vanhemmat tulivat tervehtimään meitä pitkämatkalaisia tälle etapille. Sitten jatkoimme Kermajärven yli Kerman kanavalle, josta alkaa mielestäni koko Heinäveden reitin hienoin ja vauhdikkain myötävirtainen osuus Ruokovedelle asti. Kerman kanavan jälkeen tulee Vihovuonteen kanava ja melkein heti perään Väärän avokanava, jonka kohdalla on koko osuuden minusta voimakkain myötäimu risteävässä kohdassa. Tulimme Pilpan kanavalle harmittavasti juuri kun kanava oli ehtinyt sulkeutua. Onneksi kanavan alueen lähistöltä löytyi hyvä yöpymispaikka auringon jo mentyä mailleen.

Karvionkoski vasemmalla ja oikealla puolella kanava heti vieressä.

Karvionkoski

Markon vanhemmat tulivat käymään myös Karviolla.

Kermajärvi ja ”horisontissa” Heinäveden kirkko kukkulan huipulla

Kerman kanava

Kermankoski

10.6.2017 jatkoimme Pilpan kanavalta kohti Koloveden kuuluisaa kansallispuistoa. Saimaannorppaa ei näkynyt, mutta muuten tyynellä säällä alueella oli hienoa ja myös melojia tuli paljon vastaan. Ukovuori on komea nähtävyys vesiltä ja kannattaa käydä katsomassa kalliomaalaus alarinteellä, mutta huipulla käynti meni lähinnä vain hyvästä liikunnasta. Näköalat puiden takaa eivät olleet kovin erikoiset. Ukonkannasta kuulin että pääsee läpi, mutta se vaati kahlaamista mutaisessa ruovikossa ja kivikossa, joten ei välttämättä ole kaikkein miellyttävin vaihtoehto vaikka oikaiseekin jonkin verran reittiä kansallispuistoa kiertäessä. Tällä reitillä näkee toisaalta komean Ukonlahden, mikä on itsessään nähtävyys Ukonvuoren jälkeen. Jatkoimme matkaa Kärängönlahdelle ja kapeikosta läpi Pienen Koloveden puolelle. Siitä sitten Pyylinsaaren ns. ”ränniä” pitkin suoraan etelään ja yöksi Pyttyvedelle Kauko-Lienan eksoottiseen saareen, jossa on grillipaikan jäänteitä sopivasti jäljellä ja viihtyisä tasainen telttapaikka.

Pilpankoski

Pilpan kanava

Koloveden Vaajasalon Ukonniemessä oleva Ukonvuori keskellä

Ukovuoren lippa, jonka katveessa on kalliomaalaus

Infotaulu

Tässä näkyy mitä näkyy

Ukovuoren huippu on merkitty näillä taikaesineillä 🙂

Vaajasalon Ukonkannasta pääsee Ukonlahdelta läpi Metsoselän puolelle, jos on valmis uittamaan kajakkia ja kahlaamaan mudassa, kivikossa ja ruovikossa.

Illallinen Kauko-Lienan saaressa

11.6.2017 jatkoimme Kauko-Lienan saaresta eteenpäin Pyttyvedeltä kohti Oravia. Oravissa pidimme kunnon tauon ja söimme pizzat. Jatkoimme Oravin kanavasta Haukivedelle Linnansaaren kansallispuistoon ja kohti Savonlinnaa. Selällä tuuli jonkin verran, mutta ei kuitenkaan liikaa. Illan tullen pääsimme hyvissä ajoin Hietasaareen.

Oravissa paistaa aina aurinko. Retkimelojien Mekka on vakietappi 🙂

Hietasaari eteläisellä Haukivedellä Linnansaaren kansallispuistossa

12.6. 2017 jatkoimme Hietasaaresta kohti Savonlinnaa. Tutustuimme ensin Sulosaaressa olevaan luontopolkuun ja myös laavuun, joka oli tosin hyin citypainotteinen laavu. Ei oikein voi suositella retkimelojille, alueella ei oikein ole omaa rauhaa juuri lainkaan. Kalliolinnan taideateljee ja ravintola oli kiva paikka ja Hopeasalmen puusilta oli kaunis. Poikkesimme luonnollisesti Olavinlinnan eteiskammarissa ja Riihisaaren nähtävyyksissä pintapuolisesti, patsaalla ja museon eteiskammarissa sielläkin 🙂   Kävimme myös Hesburgerissa. Sitten jatkoimme tuulisessa säässä kohti Pihlajavettä. Sateen ja tuulen säestämänä meloimme Vekaransalmen lossille, josta jatkoimme edelleen läheisen Unisaaren viereiseen luotoon. Jouduimme jäämään tähän saareen myös toiseksi yöksi kovan tuulen ja sateen takia eli  13.6.2017 kului samassa saaressa.

Olavinlinna Savonlinnassa on myös kohde, jota on vaikea jättää bongaamatta vaikka se näyttääkin samalta joka kerralla 😉

Kesamonsaaren ja Muhasaaren välinen Muhasalmi pohjoisella Pihlajavedellä on melottavissa läpi tästä tunnelista.

Vekaransalmen lossin jälkeen tulevan Unisaaren itäpuolella oleva pieni nimetön luoto tarjosi suojapaikan yli vuorokaudeksi sateen ja kovan tuulen yllättäessä.

14.6.2017 pääsimme pidennetyn tauon jälkeen jatkamaan Sulkavan soudusta tuttua reittiä Partalansaaren länsipuolelta kiertäen koska katsoimme tämän tuulelta suojaisemmaksi reitiksi. Linnavuori on aina komea kallio järveltä päin nähtynä ja Enonveden kohdalla mutkassa kajakki ui välillä osittain pinnan alla mikä hiukan säpsähdytti. Sivumyötäinen tuuli ei ollut kova mutta kuitenkin riittävä. Myötätuuli saatteli meidät hyvin Haapaselälle asti, joka oli onneksi lähes tyyni ja hyvä meloa Puumalaan asti. Puumalassa pidimme pitkän tauon, kävimme ostoksilla mm Alkossa ja ihastelimme tietysti taas siltaa myös maitse sekä muitakin nähtävyyksiä kuten kirkkoa ja kunnantaloa. Jatkoimme yöksi Rokansaareen, joka oli todella mahtava retkeilysaari. Päätimme tällä kertaa vuokrata mökin telttailun sijasta. Paikalla oli Umpilammella myös yleinen sauna, mökin vuokraamme kuului oma sauna Enolammen rannassa.

Sulkavan Suursoutujen lähtöpaikalla Hakovirralla ei sää mököttää ihan virallisestikaan 😀

Poseerauskuva Hakovirran sillan edustalla

Linnavuori Hakovirran jälkeen alle 2,5 km päässä sillasta.

Marko Puumalan kunnantalon tykkien luona

Seuraava kohde oli Rokansaari

Majoituimme tässä Tillikan mökissä, jossa oli myös oma erillinen saunarakennus Enolammen rannalla.

Mökki sisältä

15.6.2017 jatkoimme Rokansaaresta Suur-Saimaan selälle. Poikkesimme Hietasaareen, jossa pidimme taukoa ja tutustuimme päällisin puolin maisemiin. Sitten meloimme Kyläniemen Rastinniemen ohitse Ilkonsaarille. Yövyimme tällä saarella, kävimme tutustumassa saaren tsasouniin. Eteläpäässä oli rakenteilla kaksi tsasounaan, jossa Marko kiinnitti huomiota evankelis-luterilaiseen ristiin toisessa näistä. Mielenkiintoinen yksityiskohta, oliko työ vielä kesken tms. Saaren pohjoispuolella oli kolme valmista tsasounaa, joissa näistä yhdessä jälleen samalle vieraskirjan sivulle mahtui kolmen muun Vuoksennauhan melojan nimmarit. Matti Hovi, Sisko Ruokonen ja Jorma Kohonen kävivät samalla paikalla toukokuussa.

Hietasaarella Kyläniemen lähellä. Kyseessä on nimenomaan Kyläniemeä lähempänä oleva Hietasaari. Samanniminen kooltaan suurempi kaimasaari on myös alle 5 km länteen tästä kohdasta.

Hietasaaren sauna

Ilkkonsaarella pukkasi uutta tsasounaa saaren eteläosaan.

Henri Ilkonsaaren eteläosassa sijaitsevalla rantakallion ristillä.

16.6.2017 oli retken finaalipäivä. Lähdimme aamulla aikaisin Ilkonsaaresta kohti Vehkataipaleen kanavaa. Tässä piti taas harjoitella kanavan säätämisen taitoja. Meloimme kauniina iltapäivänä Lappeenrantaan Myllysaaren uimarannalle, joka oli taas aivan hulppea ja huikea kokemus!

Matkaa kertyi yhteensä 520 km.

Tässä romppeet päällä samassa maalissa jo toisena vuotena peräkkäin 🙂

Lopuksi vielä siviilit päällä ennen kotiinlähtöä.