Teimme Petrin kanssa uuden pyöräretken Gotlantiin syyskuun ensimmäisellä viikolla. Lähdimme Viking Mariellalla lauantaina 2.9. Tukholmaan. Tutustuimme Olof Palmen surman muistomerkkiin Svegatanilla, vanhaan kaupunkiin päällisin puolin, mm. vanhaan postirakennukseen, raatihuoneeseen ja tietysti rautatieasemaan väkisinkin. Södra Stationin kautta saimme pyörät Nynashamniin menevään junaan, josta tutulla Destination Gotlandin lautalla matkan pääkohteeseen Gotlantiin. Iltalautta osui tuuliseen aikaan, laivan kannella näkyi vain pimeytta ja vaahtopäisiä tyrskyjä laivaan keinuttamassa. Yövyimme ensimmäisen yön tutussa paikassa sataman viereisessä puistossa saman tammen alla, jossa edelliselläkin reissulla kesällä 2015. Matkan varrella monessa kohdassa bongasimme erilaisissa infokylteissä merkintöjä Linnen tutkimusmatkoista saarella 1740-luvulla. Tämä innoitti meitä suuresti, vaikkemme olleetkaan suoranisesti hänen oppialansa harrastajia:)
Maanantai 4.9. alkoi sateisesti. Aamupäivä satoi aika lailla ja pääsimme lopulta lähtemään liikkeelle iltapäivän puolella. Ajoimme Södra Hällarnin luonnonpuistoalueen kautta kohti etelää. Näimme hienoja rinteitä, klinttikallioita ja pienen koskenkin matkan varrella. Nyt ohitimme Högklintin koska viimeksi kulutimme siellä jo aikaa ihan tarpeeksi. Kävimme myös Peppi Pitkätossun kotipaikassa Kneippbyssä jossa bongasin itse Pepinkin taluttamassa koiraansa:D
Kävimme Toftan kirkossa ja seuraavaksi pidimme tauon Klintehamnin kioskilla. Kävin myös satamakirkon ovella, mutta siellä oli jokin tilaisuus menossa joten tarkemmin ei ehtinyt tässä kohtaa tutustumaan. Gannarvessa näimme hienon pronssikautisen veneemuotoisen kivirakennelman ja kävin myös Fröjelin kirkossa pimeällä otsalampun avulla. Gotlanti on myös kirkkobongarin paratiisi, toisin kuin Suomessa kirkot ovat avoimia täällä ympäri vuorokauden. Petrin pyörässä piti vaihtaa takavaihtajan vaijeri, mutta onneksi tämä ei lopulta paljon viivästyttänyt ja sadekin alkoi tyyntyä hitaasti. Ajoimme ensimmäiseksi yöksi Djupvikin hiekkarannalle, josta avautui komeat näkymät Lilla ja Stora Karlsön saarille.
Käydyt kirkot matkan varrella
2015 Visbyn tuomiokirkko, Lummelunda, Hangvar, Sjönhem, Stenkyrka, Fårö, Bunge, Lärbro, Slite, Hejdeby
2017 Tofta, Västergarn, Klintehamn, Fide, Fröjel, Hablingbo, Sundre, Vamlingbo, Hamra, Havdhem, Östergarn, Kräklingbo, Ala, När, Roma, Follingbo, Eke
Linkki Petrin kuviin:
https://drive.google.com/file/d/0B7w7pR8WwglmOGsweXRjUmZQNEE/view
Södra Hällarnan alueen vesiputous heti Visbystä etelään
Kneippbyn Peppi Pitkätossun kotona Petri ja Peppi taustalla:)
Gannarven pronssikautinen vene tms tien varrella
Yksi monista linnoituksista läntisellä rantatiellä Toftan ja Klintehamnin välissä.
Tiistaina 5.9. paikalliset kalastajat tulivat käymään kalastajatuvalla ja yksi retken kohokohdista oli kun yksi heistä halusi todistaa meille suomen kielen taitoaan laulamalla Sibeliuksen Finlandia-hymin ensimmäisen säkeistön alkua. Siksi oli itsekin pakko kohteliaisuudesta esittää Du Gamla Du Frian alkusanoja;) Lähdimme jatkamaan Djupvikenin kalastajakylälle ja siitä rantareittiä etelään. Rannalla oli vanhoja hylättyä bunkkereita ja molemmat saaret näkyivät hienosti lähelle. Näimme kaukaa myös Stora Karlsön saaren majakan tornin huipun saaren vastarannalta länsipuolelta. Näimme myös kalastajia kahlaamassa tuulisessa rantavedessä. Näimme vanhan muistomerkin tien varressa ja kävimme Marguksen käsityömyymälässä täyttämässä vedet. Kohtelias myyjäemäntä lahjoitti meille nälkäisille pyöräilijöille leipääkin. Tack så mycket! Kävimme tutustumassa Fiden kirkkoon ennen kuin illan hämärtyessä poljimme Burgsvikiin. Leiriydyimme kylän sataman uimarannalle, jossa oli myös ruotsalaiseen tapaan Grillplats vieressä ja kesän jäljiltä hylätty saluuna sekä rantasauna.
Merimetsot aamuvenyttelyllä Djupvikenin rantakivellä. Taustalla Lilla Karlsö.
Djupvikenin rannalla kalamajan vieressä majoittumassa. Taustalla Lilla Karlsö etualalla ja Stora Karlsö kauempana takana.
Keskiviikkona 6.9. tutustuimme aluksi Burgsvikin satamaan ja rantaan, jossa oli myös jonkinlainen varattava sauna. Kesältä 2017 kaikki oli kuitenkin jo suljettu elokuun loppuun mennessä. Jatkoimme eteenpäin kohti Valarin majakkaa, joka oli aika hyvin piilotettu rantametsiköiden kätköihin. Tämä löytyi kuitenkin lopulta paikallisen koiranulkoiluttajan vinkkaamana meren rannalta erilaisten nurmikkopihojen reunalta. Pidimme taukoa Burgsvikin leirintäalueella ja jatkoimme sitten ajoa kohti saaren eteläkärkeä. Kivimuseo oli todella hieno kohde. Karhunvadelmia oli todella paljon alueen pihassa ja kivilouhoksen toiminnasta saimme kylttejä lukemalla kuitenkin kohtuullisen käsityksen, vaikka itse museon ovet olivatkin kiinni jo kuluneelta kesältä.
Hoburgin Gubbe oli päivän ehdoton ykkösnähtävyys ja yksi merkittävimmistä ellei jopa kaikkein merkittävin luonnonnähtävyys koko Gotlannin saarella. Kävimme kuvaamassa kivimuodostelmia päällisin puolin illan hämärtyessä ja katsoimme ettei aika riitä enää jatkaa matkaa samalla päivällä. Pystytimme teltan Hoburgin Ukon kupeeseen mahtavalle merimaisemapaikalle ja illastimme perinteisen trangia-illallisen, pastaa, tomaattikastiketta jne. yllättävän koleassa illassa.
Aamu Burgsvikissa
Valarin hieman maalipinnasta kulahtanutta majakkaa halaamassa. Tämä oli hyvin epäruotsalaista. Normaalisti kaikki olivat priimamaalissa, tiet viimeisteltyjä ja talojen pihapuutarhat kuin postikorteista trimmattuina.
Lehmätapaaminen matkan varrella
Bottarven komea museotila
Gotlannista löytämämme ja valloittamamme korkein (Tunturi) Hoburgiin menevällä rantatiellä
Kivimuseo Etelä-Gotlannissa. Hoburg taustalla kauempana.
Henri Hoburgin Ukon päälaella. (Huomaa punainen nenä isommalla ukolla:)
Hoburgin Gubbe suojasi jyhkeällä olemuksellaan hyvin yöpymistämme alueen kupeessa
Sivuprofiili Hoburgin Gubbesta
Hoburgin alue
Torstaina 7.9. jatkoimme Hoburgin alueeseen tutustumista. Kävin koluamassa merimetsojen ja lokkien tehokkaasti lannoittamalla viettävällä rinteellä saaren eteläkärkeen johtavissa luolissa ja lopulta aivan eteläkärjessä, josta parin kaatumisen jälkeen sain luisteltua itseni takaisin selville vesille. Toinen matkan kohokohta oli, kun tapasin samalla alueella seikkailevan tukholmalaisen biologinaisen, joka kehui ruotsin kielen osaamistani;) Ei ruotsin taitoni mikään kehuttava ole, mutta mukava kuulla silti paikallisilta tällaista. Kiersimme Petrin kanssa alueen näköalapaikat, kävin itse lisäksi kuvaamassa rinteen luolissa ja sitten jatkoimme matkaa eteenpäin Hoburgin majakalle. Majakka oli kiinni, mutta hyvä kuvattava kohde silti ulkoa päin. Seuraavaksi pyöräilimme Sundren kirkkoon. Kävimme seuraavaksi Vanlingbon kirkossa ja luontomuseossa (Naturumissa) sekä lounastimme hyvinkin ns. ruotsalaisittain fiinissä ruotsalaisessa vanhassa kartanotyyppisessä puutarharavintolassa. Sitten jatkoimme etelään Holmhällarnin raukeille. Alueella oli myös Heligholmenin majakka aivan rannan läheisyydessä olevalla saarella. Tutkimme raukkialueen ja jatkoimme pyöräilyä Faluddenin niemelle, jossa oli aidan takana myös Faluddenin majakka. Alueella oli paljon puolustusvoimien infraa, josta osa tosiaan aidatun alueen takana. Rannalta oli kuitenkin komeat näkymät merelle saaren itäpuolelle. Jatkoimme pyöräilyä ja ehdimme vielä kauppaan ennen sulkeutumista Burgsvikiin. Sitten kävimme bongaamassa Öjän kirkon ja seuraavaksi pimeän jo alkaessa laskeutua ajoimme kohti pohjoista. Pimeässä löytyi hieno yöpymispaikka Grötlingbosta urheilukentän vierestä, joka osoittautui vielä historiallisesti merkittäväksi Lagerlingenin- Hansavallenin alueeksi.
Näkymä yhdestä läpikiipeillystä Hoburgin luolasta kohti merta.
Gotlannin eteläkärjen välimatkatieto
Petri ja Henri Holmhällarnin raukkialueella. Taustalla Heligholmenin majakkasaari.
Faluddenin majakka aidatulla sotilasalueella.
Lagerlingenin sotahistoriallinen alue nykypäivänä. Jalkapallokentän laidalla löytyi pimeässä hyvä yöpymispaikka.
Infopläjäys yöpymispaikkamme historiasta
Perjantaina 8.9. jatkoimme matkaa Havdhemiin, jossa kävimme bongaamassa rutiinilla taas yhden kirkon ja myös maatalousmuseon pihalta katsoen. Gotlanti on yleisesti myös kirkkoharrastajan paratiisi, kaikki kirkot ovat avoinna päivin öin ympäri vuorokauden. Osa kirkoista piti tutkia jopa otsalampun valossa sisältä, mikä teki niistä tavallaan hyvin mielenkiintoisia nähtävyyskohteita. Toki päivällä onnistuimme tutkimaan suurimman osan näistä. Alttarimaalaukset olivat komeita ja monien kirkkojen seinissä oli satoja vuosia vanhoja maalauksia ja kirjoituksia. Sitten jatkoimme kohti Närin majakkaa ja luonnonsuojelualuetta, jossa mustavalkoiset lehmät alkoivat tehdä läheistä tuttavuutta. Menimme sisälle majakka-alueen portilla aidattuun pihaan ja lehmät tulivat kuikuilemaan vielä joukolla portin taakse. Lehmiä oli usean kymmenen joukon lauma vaeltelemassa vapaana hiekkatien vierustoilla ja alueen niityillä.
Närin majakka oli komea ja koko alue oli todella vaikuttava. Tuuli alkoi nousta noin 7-8 metriin sekunnissa ja varsinkin tällä niemen kärjen kohdalla se tuntui tehokkaasti. Jatkoimme matkaa kohti Ljugarnia, jossa oli pieni kalastajakylä ja myös vähemmän näyttävä pieni majakka. Tämän jälkeen tuli pieni kalastajakylä ulkomuseona ennen Folhammarin raukkialuetta. Tämä oli selvästi vaikuttavampi kuin Holmhällarin alue. Raukit olivat suurempia, erikoisempia ja niitä oli paljon enemmän. Jatkoimme matkaa kohti Kathammarsvikin leirintäaluetta, jossa osin sateisen ja tuulisen päivän jälkeen oli mukava päästä sisämajoitukseen.
Närin majakka vastarannan venesatamasta kuvattuna
Merimetsoyhdyskunta
Henri Närin majakalla
Ljugarnin majakka
Wangen maatilamuseo
Folhammarin raukkialue
9.9. oli viimeinen ajopäivä saarella. Kävimme tutustumassa Sandvikenin luonnonsuojelualueen kupeessa olevaan hiekkarantaan leirintäalueella niemen eteläisessä lahdessa. Sitten kun saimme pakattua kamat viimeistä päivää varten ajoimme Herrvikin kalastajakylän näköalapaikalle pienelle tauolle. Sitten ajoimme Katthammarsvikin kylälle ja kävimme katsomassa tien vieressä komeaa näköalapaikkaa sekä vanhaa linnoitusta. Östergarnin Kräklingbon ja Alan kirkot tuli tässä kohtaa katsottua luonnollisesti. Roman museorautatie ja vanhan muinaisluostarin jäänteet olivat todella mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Näimme Romassa myös Gotlannin suurimman nuuskatehtaan…
Lopulta pimeän tultua kurvailimme takaisin Visbyhyn puiston kantayöpymispaikkaamme seuraavan päivän paluumatkaa varten. Onneksi nyt ei enää satanut eikä tuullut samoin kuiin alkumatkasta, tai sitten olimme jo tottuneet näihin kuluneen viikon aikana… Gotlanti oli yhtä vaikuttava kuin ensimmäisellä kerralla 2015. Kilometrejä tuli tällä matkalla 326 km, vuonna 2015 matkaa kertyi hiemän vähemmän, 289 km. Pohdin itsekseni että jos johonkin saareen voi todellisesti ja tulisesti voin rakastua niin se on juuri tämä Gotlanti 🙂
Kräklingbon kirkko sisältä
Kräklingbon kirkko ulkoa
Pieni jäljelle jäänyt pätkä vanhasta rautatiestä, joka on kulkenut Gotlannin saarella viimeksi 1960-luvulla. Rautatieverkosto kulki Sliten ja Visbyn välillä sekä Roman ja Visbyn välillä sekä myös Fidenäsin ja Visbyn välillä. Kuva on Roman läheltä.
Nykyinen museorautatieasema Romassa
Roman vanhan muinaisen luostarin jäänteet
Henrin Urheilublogi 