Meripäiväkirja 1990-2011

Meripäiväkirja 1990-2011

Suur-Salon Halikonlahti tuli tutuksi 1990-luvun alussa, kun soudimme pitkäaikaisen koulukaverini Aleksi “Roope” Toivosen kanssa usein mökillä kesäisin. Kävimme tutustumassa mm. Luotsisaareen, Kokkilan uimarantaan vesitse sekä tietysti kiersimme useampaan kertaan Vartsalan saaren. Kalustona oli kalastusvene Särki 400 ja hankaimissa olevat liikkuvat airot, jotka mahdollistivat kaislikossa eteen päin luovimisen, mutta olivat toisaalta muuten haastavampia kuin kiinteät airot. Soudimme useaan kertaan myös Salon kaupungin uimarannalle Vuohensaareen sekä jatkoimme Salonjokea Salon keskustaan torille asti usein kesätorstaisin, kun oli perinteinen Suvisalon iltatori. Matkaa tuli yhteen suuntaan noin 10 km. Kalastimme myös paljon pitkällä siimalla, varsinkin kesällä 1992 saimme kerran todella monta isoa ahventa ja myös pieniä kuhia siimasta. Halikonlahden Rauvolanselkä on melko matala ja kapea, noin 800 m yhteen suuntaan, uin tämän moneen kertaan, ensimmäisen kerran 1992. Lahti on noin kilometrin leveä kapeimmasta kohdastaan, Aksun mittausten mukaan lähes yhtä kapea kuin Bosporinsalmi Turkissa Euroopan ja Aasian välisellä merirajalla. Muita lähisaaria ovat mm. Kaisaari, Papinsaari ja Mäntysaari. Vartsalan saaren koilliskulmassa on myös Kuhakarin pieni luoto, jota kutsuimme ns. Mummon saareksi. Vartsalan niemellä on myös Vartsalan vanha lakkautettu saha ja tukkien nostokiskoja. Kesällä 1993 löysimme Salonjoen vierustalta sokeritehtaan vanhan hylätyn ja rikkinäisen nosturin, jonka purimme pois parilla reissulla. Tämä kävi melkoisen hyvästä fyysisestä voimaharjoituksesta. Kävimme myös Teijolla Kirjakkalan mökillä soutamassa Särki 400:lla. Seuraavan kerran kävimme Aksun kanssa Kirjakkalan mökillä kesällä 2004, kun teimme retken mökiltä Isoholman saareen. Yövyimme saaren pohjoispäässä jossa oli laavu ja grilli. Makkaranpaiston jälkeen hyttyset tosin kiusasivat koko yön harvinaisen aggressiivisesti. Aksu nukkui laavussa, menin itse rantakalliolle hyttysiä pakoon. Se ei tosin paljon auttanut. Seuraavana päivänä soudimme Matildedahlin satamaan ja käännyimme takaisin. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kirjakkalan mökillä, jossa kävin uimassa. Soudin käytännössä yksin koko matkan lukuunottamatta lyhyttä huilitaukoa ja matkaa tuli yli 30 km. Seuraavana päivänä tämän huomasi, kun niska oli niin jumissa ettei pystynyt kunnolla kääntämään päätä sivuille.

Järvillä tuli veneiltyä ekan kerran joskus 1988-1990 aika nuorena poikana. Oli hienoa päästä ohjaamaan sukulaisen Pirjo Lehden ja miehensä Pertti Suhosen melko kookasta venettä Lahden Vesijärvellä ja Päijänteellä. Mieleen jäi erityisesti Vääksyn kanavasulun ylitys Asikkalassa Vesijärven ja Päijänteen välillä, joka ekalla kerralla oli aika jännittävä kokemus. Kävimme yöpymässä Päijänteellä mm. idyllisellä veneilijöiden suosimalla Kelvennen saarella. Muuten järvillä tuli toki oltua lähinnä mummolassa Kiskossa kalastusreissuilla. Merellä oli myös aika ravisuttava kokemus joskus 1987, kun tulin äidin kanssa Uumajasta Ruotsista melko pienellä katamaraanilla Merenkurkun yli Vaasaan. Tuskin nykyisin enää saisi edes lähteä ylitykseen sellaisessa myrskyssä, muistan ikkunasta nähneeni talonkorkuisia aaltoja, kun laiva syöksyi ylös alas kuin karusellissa. Oksensin mahani tyhjäksi ja yritin ryömiä lattiallakin hetken olon helpottamiseksi. Muistan kuinka ravintolabaarin koko hylly kaatoi rysähtäen astioineen päivineen lattialle ja 99% kaikki matkustajat pahoinvoivat rankasti. Kokemus oli todella hirveä sinänsä, tuulta oli arviolta vähintään 15 m/s.
Turun saaristoon tuli ensi kosketus joskus 1995 kun kävin perheen kanssa Korppoon saaristossa ja Houtskärissä. Houtskärin saari  erityisesti teki jo tuolloin vaikutuksen, se oli minusta todellinen helmi ja sopivan kokoinen kaunis saaristoidylli alueella.

1996 armeija-aikana Russarön linnakesaari tuli tutuksi, samoin tuli poikettua komennuksilla myös Jussarössä ja Hästö-Busossa. Varsinkin Hästis oli todella vehreä ja kaunis saari, jossa oli hyvä rantasaunakin sataman lähellä. Hangon Tulliniemessä pääsin kerran vesiskootterinkin kyytiin. Saaristossa ajeltiin paljon myös loma-aikoina inttikaveri Korkin Mikan kanssa. Kävimme mm. Naantalin Kultarantaan tutustumassa, Rymättylässä ja Velkualla. Samoin käytiin Kasnäsissä sekä Hiittisten ja Rosalan saarilla. Mieleen jäi erityisesti Hiittisten viikinkimuseo. 1996 kävin perheen kanssa myös Bengskärin majakalla, joka samana vuonna täytti 90 vuotta. Anna-alus lähti Hangosta ja matkaoppaana toimi salolainen lintumies Seppo Sällylä. Pohjoismaiden korkein majakka oli todella vaikuttava varsinkin historiansa ansiosta, koska se oli joutunut jatkosodassa 1941 myös vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja selvinnyt tästä. 1997 olin bussimatkalla, jolla kierrettiin saariston rengastie Kustavista Iniön kautta Houtskäriin, Korppooseen ja Nauvon kautta Paraisille. Samoin Nokian Tyky-päivänä tehtiin risteily Seilin saarelle, jolla oli ankea historia lepratautisten hoitopaikkana ja eräänlaisena siirtolana joskus 1700-1800-luvuilla. Saari oli kuitenkin nykyään hyvin kaunis.

1998 liityin Siniseen Reserviin, jonka kautta olin muutamilla meriretkillä. Olin melkoinen maakrapu, tamperelainen porukka Seppo “Sergei” Henttosen johdolla oli todella kokenut merenkäynnissä, mutta oli todella mielenkiintoista kuitenkin jotakin oppia navigoinnista ja veneen ohjauksesta sekä päivällä että myös yöllä. Teimme yöllisen navigointiharjoituksen elokuussa 1998, jolloin kävimme mm. Björkön saarella ja Örön sotilassaaressa.  1998 olin Anna-aluksen risteilyllä myös Gullkronan selällä, kävimme Gullkronan saarilla, Vänön saarella ja myös halaamassa Borstön saaren eukkoa ko. saaren korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla. Kävimme myös Utön saarella ja tutustumassa saaren majakkakirkkoon. Mieleenjäävä käynti oli myös Jurmon saari, joka oli merenpuolinen jatke Salpausselän harjumaisemaan. Puusto oli kuin jossain etelän maassa, puuston ja niityn raja oli hyvin selvä ja rantaa peitti yhtenäinen kivipeite. Kävimme tutustumassa saaren kirkkoon ja muutamiin asumuksiin. Retki oli todella hieno ja säät olivat loistavat. Seppo Sällylä toimi oppaana tuolloinkin ja kipparina toimi Stefan Jensen. 1998 kävin myös Aksun kanssa risteilyllä. Lähdimme Nauvosta Prostvikin satamasta ja kävimme tuolloinkin Utössa ja Jurmossa sekä myös lyhyesti Nötön ja Aspön saarilla. Mieleen jäi tuolloin Utöstä erityisesti lähellä rantaa makaava hylky.

Kävin myös merivoimien valmiuskurssin1999 Turussa ja osittain Gyltön linnakkeella Pertti Dahlströmin johdolla , jolloin opeteltiin sotilaspainotteisia asioita merenkulun näkökulmasta. Tutkija ja eversti evp. Pekka Visuri toimi luennoitsijana kurssilla. Kesällä 2000 kävimme Aksun kanssa yhden yön risteilyllä Nauvosta Kökariin. Yövyimme aluksessa Kökärin satamassa. Saarella oli fransiskaaniluostari, joita on vain kaksi Suomessa. Toinen on Raumalla. Vuokrasimme fillarit ja ajelimme saarta ympäriinsä. Todella kiva ja idyllinen saari, oli niin heinäpeltoa kuin metsikköä ja kalliotakin. Miinuksena pitää todeta, että kuten useimmat muutkin luontopolut, tämäkin oli todella huonosti merkitty ja eksyimme lopulta polkua kiertäessämme pimeän laskeuduttua. Muistan kun luulin hiekkapolkua joeksi hämäränäön tehtyä tenät. Rämmimme korkealta kalliolta pusikon läpi laivalle, joka onneksi näkyi kukkulan huipulle hyvin. Kesällä 2000 olin myös Sinisen Reservin aluksella navigointiharjoituksessa Utössä ja Jurmossa. Tuolloin hienointa Jurmossa oli illalla kyläläisten polttama valtava kokko saaren rannalla. Kokkojen polttamisella ko. saarella on myös synkempi historia, kun saarella majailleet merirosvot aikanaan polttivat kokkoja väärilla paikoilla johdattaakseen merenkulkijoita karille tarkoituksella ryöstämistä varten. Silloinen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsikin myöhemmin 1500- luvulla koko saaren poltettavaksi merirosvojen karkottamiseksi.

2001 heinä-elokuussa Sinisen Reservin 13-metrisellä aluksella tehtiin ns. pitkä meriretki, jolloin lähdimme Turun Pansiosta ja ajoimme aivan Suomen etelärannikon myötäisesti Kotkaan asti. Retki oli todella hieno kokemus, sain itsekin jo hieman enemmän kokemusta ohjaustyöskentelystä ym.  Menomatkalla yövyimme Russarön linnakkeen satamassa, jossa paistettiin mm. lettuja ja oli nostalginen fiilis käydä samassa saaressa viisi vuotta myöhemmin. Kävimme Kotkan meripäivillä pitämässä taukoa. Tutustuimme myös Kirkonmaan linnakkeeseen kauniilla saarella ja katselimme horisontissa näkyvää selvästi erottuvaa Suursaarta nykyisen Venäjän puolella. Paluumatkalla yöajossa merenkäynti yltyi todella kovaksi, tuuli oli Porvoon ja Loviisan välisellä avonaisemmalla alueella 16-19 m/s. Muistan kun heräsin yöllä keulakajuutassa heilutukseen ja pidin käsilläni kiinni ylävuoteesta etten tippunut sängystä. Ryömin lattiaa pitkin naama kalpeana ja onneksi sain kaverilta pahoinvointipillerin, joka hieman helpotti oloa. En olisi mitenkään kyennyt ohjaamaa alusta enää siinä kelissä, mutta onneksi kaikille muille merenkäynti ei aiheuttanut ihan niin kovaa heikotusta. Aamulla kävimme Suomenlinnan merisotakoululla syömässä ja päässä keinutti vieläkin yöllisen myrskyn jäljiltä. Kaiken kaikkiaan reitti oli hyvin spesiaali, jota muuten ei normaalisti juuri tule mentyä millään reittialuksella. Näimme melko läheltä mm. majakoita, kuten Porkkalan, Harmajan ja Söderskärin majakat. Paljon lintuja ja luontoa tuli muutenkin toki nähtyä. Retken johtajana toimi tuolloin Juha Seppälä.
2002 oli välivuosi vesillä liikkumisesta. 2003-2004 oli mieleenjäävä myös Töölönlahdella radan varressa ollut turvesauna, jossa silloin tällöin kävin saunomassa. Tämä oli todellinen luomutaideteos, joka lisäksi vielä toimi hyvin. Taiteilijapariskunta Erkki ja Papu Pirtola oli ideoinut tämän happihuoneen, jossa oli myös erilaisia taidenäyttelyitä ja puuveistoksia pihamaalla saunan vieressä. 2004 kävin uimassa myös Finlandia-talon edessä olleella suihkulähteellä ja tietty käytiin myös UKK-monumentin uima-altaalla uimassa.
2002-2004 soudimme paljon Hovatan Pentin kanssa myös hänen mökillään Lohjanjärvellä. Kalasääsken valtava pesä oli jo tuolloin korkean puun latvassa Karkalinniemen tuntumassa. Vuorosoudun treenauksen järvi sopi ihanteellisesti, varsinkin kun kisat vielä tuolloin pidettiin siellä. Kävimme myös Karjalohjan Päiväkummussa kerran ja Karstun lahdessa, josta tuli yli 30 km lenkki Karkalinniemen ympäri. Kaljaasillakin kävimme kerran soutamassa ja kerran kävin myös läheisellä hyppytornilla hyppäämässä ja uimassa.
2006 kävin opiskelukaverini Ville Saarimaan ja Lasse Puroman kanssa Villen veneellä Eestiluodossa Helsingin kaakkoisella vesialueella. Saari oli mukava päiväretkikohde, Eestiluoto on myös ollut aikanaan armeijan hallussa tulenjohtotornista ym. päätellen. Kävimme myös saman kesänä Päivin, Villen ja Marja Pakarisen kanssa Pirttisaaressa Porvoon ulkosaaristossa. Paikalla oli merivartioasema ja harvinaisen ystävällinen merivartija, joka esitteli meille ko. aseman ja antoi kokeilla mönkijäänsäkin. Kruisailimme mönkijällä Päivin ja Villen kanssa saarta ympäri. Hän tarjosi vielä mahdollisuuden mennä saunaankin ja niin kävimme saunassa ja uimassa, jonka jälkeen grillailimme. Pirttisaari on yksi kaikkein hienoimpia saaria, missä olen käynyt, pienempien saarten väliin jää hieno lähes tyyni, idyllinen lahdenpoukama, jonne on hyvä kiinnittyä veneellä tai luonnollisesti kajakillakin. Saari oli muutenkin todella kaunis ja kiva.
2007 olimme Varsinaissuomalaisen osakunnan kesäretkellä Kemiönsaaressa ja Sauvossa mm. Sarapiston uimarannalla. Toki katsoimme myös keskiaikaisen Sauvon kirkon ym. kylän nähtävyydet. Kemiössä hienoin ja jännittävin kokemus oli vesihiihdon kokeilu. Kolmannella kerralla vasta onnistuin pysymään pystyssä kaatumatta ja pääsin moottoriveneen vetoon kunnolla mukaan. Sitä ennen sukset levisivät liikaa ja reväytin hiukan reittänikin yhdessä kaatumisessa. Oli aikamoinen taitolaji juuri liikkeelle lähtö. Itse hiihtohan sujui tosi jouhevasti kun vauhtiin ensin pääsi.
2008 kävin Villen kanssa Tammaluodossa ja 2011 heinäkuussa Varsasaaressa sekä Kotiluodossa. Tammaluoto oli karu kalliosaari, mutta tavallaan ihan hieno, Kotiluoto oli kaupungin virallisia retkeilysaaria, jossa grillikatos, sauna ym. Helsingin Navigaatioseuralla oli saarella omaa toimintaa, vanha kivihuvila mm. on lähinnä seuran käytössä. Varsasaari on iso saari, jossa on vanha Venäjän vallanaikainen komendantintalo ja vanha öljysatama sekä vanhoja öljysäiliöiden perustuksia. Yhteen näistä sisälle oli tehty kesäteateatterikin.  Myöhemmin elokuussa kävimme pienessä Leikosaaressa Ville “Sika” Saarimaan, Klas “Klasu” Laitisen ja Antti “Aulis” Kallion kanssa. Leikosaari oli pieni mukava veneilijöiden hyvinkin paljon suosima saari, jossa oli pieni sauna ja laituri rannalla. Oli hyvä uimapaikka, jota voi suositella.

 

Kuolimon Lehtisensaari 7.4.-8.4.2018

Kevättalven hienot hanget vetivät retkelle Kuolimolle Lehtisensaaren eteläkärkeen, johon ajoimme autolla Savitaipaleen kirkonkylän rannasta. Sukset oli toki myös mukana, mutta tämä autoreitti helpotti huomattavasti ahkioiden vetämisvaihtoehtoa hiihtäen. Jääreitti saarelle oli noin viisi kilometriä ja illalla lämmitimme Antti Matikan (Ristiniemen Antin) vanhan saunan, jossa myös majoituimme. Nukuimme saunan eteisessä, joka oli hyvä paikka, tosin aika kostea saunasta johtuen. Seuraavana päivänä kiersimme saaren hiihtäen kirkkaassa kevätauringossa. Jään paksuus oli kairalla mitattuna noin 30 cm, joten siksi uskalsimme hiihtää (ja ylipäätään ajaa autoilla saaren rantaan). Saaren kierto teki noin 8 km.  Tanelinvuoren kallio näkyi järvelle saaren koillispäässä kivasti ja pohjoispäässä löytyi jäihin unohdettu soutuvenekin jäiden keskeltä törröttämästä. Saaren länsipäässä oli mukava retkeilylaavukin, jossa tulistelimme retkibratwurstit 🙂

Kävimme tutustumassa sunnuntaina paluumatkalla Savitaipaleen kirkolla ja Hakamäen museon pihamaalla, jossa oli myös komea näkötorni järvinäköalalla.

Pyhtään Kaunissaari ja Kotkan purjelaivat 14.7.-17.7.2017

Pyhtään Kaunissaari oli komea saari, jonne poikkesimme Tall Ships Racen aikaan Dianan ja Nicolaksen kanssa pidennetylle viikonlopulle keskikesällä. Tutustuimme saaristolaismuseoon ja kävimme kahdessa eri paikallisessa vuokrasaunassa, jossa toisessa myös yövyimme. Muuten yövyimme saaren pohjoiskärjen hiekkarannan, Pohjaspään kupeessa. Yhteysalus Kotkasta toimi hyvin ja sain myös auton mahtumaan lautan kyytiin, joka helpotti tuntuvasti retken tekoa.

Jussaari 17.6.2017

Suomen Luonnon päivänä Jussaarelle eli Jussarölle oli järjestetty yleisökyytejä Torsön Baggön merivartioaseman laiturista. Kävin lasten kanssa tutustumassa saareen. Heille tämä oli ensimmäinen kerta, itse kävin melomassa täällä viimeksi 2013 kesällä. Nähtiin vanhat asuinparakit, poraustorni ja vanha merivartiotorni, josta näkyi etelässä oleva Sundharunin majakkaluoto majakoineen hyvin selvästi. Etäisyyttä kun on vain alle 4 km. Autiotalossa kävimme myös tutustumassa tornin lähellä ja kiersimme erityisesti itäpuolen komeita kallioita ja isokivistä merenrantaa, joka on edelleen tumma malminporauksen ajoilta. Rannalle oli nyt merkitty jo hyvin toimiva luontopolku hienoimpien maisemien lävitse.

Jussaaren kaivos oli toiminnassa 1961-1967 eli sen sulkemisesta tulee 50 vuotta tänä vuonna. Se oli aikansa Klondyke, josta valitettavasti ei tullutkaan pitkällä tähtäimellä tuottavaa ”kulta”kaivosta saarelle muuttaneille työntekijöille perheineen jne. Rautamalmia louhittiin merenpohjasta noin 200 metrin syvyydestä.

Ennen lähtöä tutustuimme vielä nopeasti varaussaunaan laiturin lähellä. Paluumatkalla yhteysaluksen kippari onneksi soitti laivan pilliä, jolloin bongasimme läheisellä luodolla päivystävät kaksi merikotkaa. Toinen lähti nopeasti lentoon toisen jäädessä kalliolle.

Juliu, Diana ja Nicolas vanhan asuinparakin edustalla

Jussarön itärannalla

Itäisen rannan kallioilla

Vanhalla merivartiotornilla

Näkymä tornilta taustalla olevalle majakalle Sundharunin luodolla

Päivystävä merikotka paluumatkan ilona

Isosaari 8.-9.8.2017

Yleisölle ja saariturismille avautunut entinen varuskunta Helsingin Isosaari oli hieno kokemus. Tykkipatterit ovat komeammat Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa, mutta muuten saari on todella näkemisen ja kokemisen arvoinen. Sauna- ja uintimahdollisuus sekä erityisesti etelärannan komeat aaltojen huuhtomat silokalliot suurempien järkäleiden sävyttämänä ovat käymisen arvoisia.

Kävin saarella ensin poikien Juliuksen ja Nicolaksen kanssa 8.8. jolloin kiersimme paikan päällisin puolin, 2.5. km polun sekä poikkesimme vanhalla ampumaradalla ja kolusimme tykkiasemat. Kävimme nopeasti myös saunassa ennen paluulaivan lähtöä. Seuraavana päivänä kävin erikseen vielä virallisella turistikierroksella, jossa tutustuimme tarkemmin saaren historiaan, sisällissodan jälkeisiin synkkiin vankileirivaiheisiin, joiden jäljiltä saaressa on erikseen vuonna 1955 punavankien muistoksi tehty muistomerkki. Opas kertoi paljon kasemattien tai tarkemmin sanoen (vain tavallisten) tykkiasemien rakenteesta. 1900-luvun alussa saari linnoitettiin venäläisten toimesta tehokkaasti ennen Suomen itsenäistymistä. 1947 Pariisin rauhansopimuksen jälkeen siihen mennessä ehdityt rakenteet piti purkaa ja nykyisin saarella on jäljellä enää 130 mm valmiustykkiä. Eversti Johan Lambert Rikaman (1895- 1954) muistomerkki merivalvonta-aseman alapuolella lähellä merenrantaa kallioilla oli hyvin mielenkiintoinen paikka.  Hautajaistilaisuudessa vuonna 1955 menehtyneen kenraaliluutnantin nimi oli kaiverrettu samaan kiveen alas aika huomaamattomasti. Kävin vielä saunassa ennen lähtöäni takaisin sivistyksen pariin mantereelle 😉  Pänterin luoto oli mielenkiintoinen kiikarikohde saaren eteläkallioilta. Saarella näkyi joku aivan pieni rakennus, mikä ilmeisesti on joskus ollut autiotupa tms.

 

 

Nauvon kierto 20.8.-21.8.2016

Oli kaunis kesäinen loppukesän viikonloppu kun suuntasimme Nauvoon Prostvikiin. Lossirannan läheisyydestä löytyi juuri sopiva kajakinlaskupaikka, ainoa ongelma olivat viheliäiset ampiaiset joita sinkoili kuin tyhjästä kimppuumme. Marko sai yhden osumankin, joka viivästytti lähtöämme. Jäi mysteeriksi mistä ampiaiset tulivat, koskei mitään pesää näkynyt kuitenkaan lähistöllä. Pidimme heti alkumatkasta lyhyen huoltoauon Morgongåvanin vehreällä saarella. Sitten jatkoimme Önin ja Sandönin välisesta salmesta lounaaseen ja pidimme tauon Kirjaisen saaren eteläpäässä olevalla hiekkarannalla. Jatkoimme suorinta reittiä Nauvon Storlandetin ja Korppoon Kyrklandetin väliseen salmeen ja jäimme yöksi lossin ja merivartioaseman kupeeseen Pärnäisten satamaan.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Nauvoa Rilotfjärdenin kautta. Pidimme tauon Mustlotin saarella, jonka kalliolta oli komeat näkymät joka suuntaan. Sitten meloimme Framnäsin uimarannalle uimaan ja rentoutumaan. Lähestyessämme Prostvikia bongasimme monia näyttäviä erittäin jyrkkärinteisiä kalliosaaria kuten Bårnholmin aivan vierestä, Kauriin, Delholmin, Grisselholmin Dyvikholmin ja Björkholmin näimme myös tosin hieman kauempaa. Prostvik on itsessään komea paikka, erittäin korkea Kalvinkallio hallitsee maisemaa juuri lossirannan läheisyydessä. Matkaa tuli noin 65 km. Kiersimme Storlandetin, Lillandetin, Kirjaisen, Högsarin ja Biskopsön saaret samalla reissulla 🙂

valokuva4064

Kalvin kaunis kalliosaari Prostvikin lossirannan kupeessa

 

valokuva4068

Lähtöpaikalla Prostvikin lossirannan eteläpuolella Veckarvikenissä

valokuva4072

Neitoperhonen

valokuva4095

Isännän viiri liehui riittävässä tuulessa

valokuva4114

Taukopaikalla Kirjaisen saaren ainoalla etelänpuoleisella hiekkarannalla pienessä lahdenpoukamassa.

valokuva4133

Majoittuminen auringonlaskun aikaan

valokuva4141

Uusi aamu ja melontapäivä. Taustalla näkyy merivartioasema

valokuva4160

Näkymä länteen Mustlotin rantakalliolta.

valokuva4172

Taslotin koilliskärki

valokuva4175

Framnäsin uimarannalla vesi oli lämmintä

valokuva4188

Bårnholm

valokuva4189

Bårnholmin jyrkkä ranta läheltä

valokuva4205

Paluumatkalla Paraisilla

valokuva4209

Paraisten kaunis keskusta

Lonnan risteily 28.8.2016

Kävin poikien Juliuksen ja Nicolaksen kanssa tutustumassa armeijalta vapautuneeseen Lonnan saareen Suomenlinnan edustalla. Saaressa oli ravintola ja pieni näyttely vanhoista merimiinoista sotien aikana. Jazzkonsertti veti lähinnä yleisöä paikalle.

valokuva4229

Julius Lonnan laiturilla

valokuva4230

Kartta

valokuva4231

Julius ja Nicolas saarella

valokuva4233

Jazzkonserttia kuuntelemassa

Korppoon Kirkkomaan kierto 10.-11.9.2016

Meloimme Matin ja Jorman kanssa Korppoon Kirkkomaan (eli Kyrklandetin) ympäri syyskuussa kauniina viikonloppuna. Lähdimme Pärnäisten satamasta Nauvosta ja kiersimme saaren vastapäivään. Vattkastin saareen menevän sillan jälkeen seuraava etappi oli Galtbyn lossisatama. Emme kuitenkaan pitäneet vielä pidempää taukoa vaan jatkoimme Korppoon kylään. Tutustuimme Saaristomuseoon ja kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa ripsit 🙂   Jatkoimme sitten Gyltön saaren ja mantereen erottavan pienen sillan alta kohti etelää. Yövyimme Konungskärin autiotuvalla, joka saamiemme tietojen mukaan on eittämättä koko Saaristomeren kansallispuiston hienoin autiotupa. Lampaita laidunsi pihanurmella ja kävimme uimassakin muutamaan kertaan. Luontopolku kiersi saaren kalliomaisemien kautta, josta näki vanhoja silakkaverkkojen kuivatuksessa käytettyjä luotoja ym. avaria merimaisemia. Samoilta paikoilta on tähyilty aikanaan hylkeitä metsästysmielessä. Sunnuntaina aamupäivällä merisumu yllätti minut juuri ollessani kiertämässä saaren kallioita. Kävin kiertämässä myös Birsskärin naapurisaaren, jossa ei tosin ollut mitään erikoista nähtävää. Sunnuntaina jatkoimme myötätuulessa takaisin Nauvoon. Matkaa tuli noin 45 km.

valokuva4284

Vastaantulija Pärnäisten salmessa

valokuva4291

Matti ja Henri Vattkastin sillan kupeessa

valokuva4295

Galtbyn lossiranta Korppoon pohjoispäässä

valokuva4315

Saaristomuseoon tutustumassa Korppoon kirkonkylällä

valokuva4334

Jorma aamiaisella Konungskärin autiotuvassa

valokuva4337

Konungskärin tupa

valokuva4338

Lampaita pihanurmella

valokuva4341

Historiatietoa

valokuva4349

Näkymä kalliolta tuvalle

valokuva4350

Historiapläjäys hylkeenpyynnistä

valokuva4352

Näkymä kalliolta merelle

valokuva4360

Näkymä Birsskäristä Konungskärille merisumun vallitessa

korppoo-runt

Korppoon pääsaaren Kirkkosaaren (Kyrklandetin) kiertoreittimme vastapäivään.

Rääkkylän saaristomelonta 22.10.2016

Ennen starttia tutustuimme Rääkkylän kirkkoon ja paikallisen legendan Esa Pakarisen muistomerkkiin Rääkkylän keskustassa.

Meloimme Markon kanssa Oravisalon ja Varpasalon ympäri lokakuisena lauantaina. Oli luvattu tyyntä, mutta heti Kivisalmesta lähdettyämme myötäpäivään kiertoon huomasimme Oriveden isolla selällä olevamme aika miehekkään kokoisten aaltojen keskellä. Nämä onneksi siivittivät myötävirtaan kääntyessämme Varpasalon ja Ahmosaaren väliseen salmeen. Tästä eteenpäin oli tyyntä ja kaunista ruskamaisemaa. Pidimme pienen huoltotauon Häikänniemessä. Tästä eteenpäin suora kurssi kohti Kumpelinniemeä ja siitä Arvinsalmen lossille. Ukonselällä saimme esimaku voimistuvasta vastatuulesta, kastuvista hanskoista ja kylmemmästä ilmasta. Päätimme nousta maihin Arvinsalmen lossin luona, ja lossirannassa asuva ystävällinen asukas kyyditsi Markon hakemaan auton Kivisalmesta. Isot kiitokset tästä:)  Saaret oli onneksi kesällä jo Vuoksennauhan reitillä  melottu itäpuolelta joten saimme ne kierrettyä, vaikka jouduimmekin nyt tinkimään viimeisen kympin alkuperäisestä suunnitelmastamme. Matkaa tuli noin 35 km. Esa Pakarisen kotisaari Oravisalo oli ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka geologia olikin tasaista eikä ollut mitään suuria jyrkkiä vaikuttavia kalliojyrkänteitä tms.

Paluumatkalla tutustuimme Paksuniemen juomatehtaaseen ja Jouhtenuslammen lintutorniin Valamon luostariin ja Varistaipaleen kanavaan ja Kiihtelysvaaran kirkkoon. Olimme yötä Ilomantsissa Markon mökillä ja sunnuntaina tutustuimme  Ilomantsiin, kahteen eri kirkkoon ja Ilomantsinjärveen, Parppeinvaaran Raappanan tupaan, kaikkien Pyhien Tsasounaan ja muihin museopirtteihin, Kokonniemen hautuumaahan, Pyhän Hannan todella loistavaan kirkkoon Sonkajanrannassa, Pyhittäjä Herman Alaskalaisen Tsasounaan, Haarajoen museosiltaan, kävimme etsimässä GPS-signaalien tuolla puolen olevaa luolaa, bongasime Tohmäjärven kirkon pimeällä sekä Nymanin talon ja apteekkimuseon. Kiteen kirkkoon pääsimme jopa sisälle hyvällä säkällä kun paikalla oli juuri loppunut kirkkokonsertti. Kiteen uimaranta oli hieno, komea laituri ja hyppyri. Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa oli hauska nähtävyys pimeällä, viimeinen pimeäkohde oli Taavetin linnoitus Luumäellä.

 

Viron Saarenmaa 5.5.-8.5.2016

Olin Päivin kanssa tutustumassa Saarenmaan saareen, joka on Viron suurin saari ja samalla varsinaisen Itämeren toiseksi suurin saari heti Gotlannin jälkeen. Hienot oli maisemat, erityisesti Säären majakka oli helminähtävyys.

 

IMG_0016

Romassaaren satama

IMG_0021

Kuressaaren lentokenttä

IMG_0033

Saksalaisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden yhteishautausmaa

IMG_0084

Kaalin meteoriittikraatterijärvi

IMG_0134

Veskin tuulimylly

IMG_0144

Veskin tuulimyllyravintola sisältä

IMG_0175

Kuressaaren linna

IMG_0184

Kuressaaren linna

IMG_0215

Vapaussodan muistomerkki Kuressaaren keskustassa

IMG_0223

Näkymä linnan muurilta

IMG_0277

Linnan museo

IMG_0341

Kylpylähotellimme

IMG_0365

Paikallista keväistä kukkaloistoa

IMG_0366

Kaksi kansallispukuista naista kadulla

IMG_0367

Nasva-joki

IMG_0374

Salme-joki

IMG_0378

Kaavin majakka

IMG_0408

Säären majakan juurella

IMG_0415

Henri ja Säären majakka

IMG_0424

Säären majakan rantamaisemaa

IMG_0426

Säären niemen eteläkärki

IMG_0434

Alleja rantakivikossa

IMG_0484

Säären niemen harjumaisemaa

IMG_0349 IMG_0351 IMG_0491