by

Peipsijärven uinti Kauksin rannalla 10.11.2018

Viron matkalla kävin pulahtamassa Peipsijärvessä. Järven pohjoispäässä Kauksi Rand (Kauksin ranta) Ranta oli pitkälle matalaa ja tuuli suoraan Venäjältä päin teki vedestä todella jäätävää, mutta oli hieno kokemus silti pulahtaa nopeasti muutama uintiveto rantamatalikossa 🙂

Rannapunnergan tuletorn eli majakka oli kiva paikka jokisuiston päässä. Jokisuisto oli myös todella kaunis, hiekkarantainen selväpiirteinen joki laskee järveen tässä kohtaa. Majakan vieressä oli rannankunnostustalkoot, jossa heinää niitettiin ja poltettiin usena talkoolaisen voimin. Siksi nuotioista lähtevä sankahko savu antoi majakkaekskursiolle hyvin verhoisan peitteen 😀

Jägalan putous oli myös todella idyllinen, pieni heikkovirtainen joki muuttui kertaheitolla näyttäväksi putoukseksi.

 

Vesi oli jäätävää, tuuli suoraan Venäjän puolelta…

Räpiköintiuinti matalikossa

Perinteinen majakan halaus. Rannapungerjan majakka sijaitsi todella kauniilla paikalla Peipsijärven rannalla joensuistossa.

Jägalan putous on Baltian maiden suurin vesiputous.

Magnus ja Henri putouksen alapuolella.

 

by

Lauttasaaren kierto sekä Niittysaarten ja Vehkasaaren kapeikot 25.7.2018

Ensimmäistä kertaa piti meloa ilman paitaa helteen takia, lämpömittari oli aiemmin päivällä jo kolmenkympin paremmalla puolella enimmillään. Drumsö Kanotisterin perinteinen keskiviikkomelonta suuntautui perinteisesti Lauttasaaren kiertoon neljän melojan voimin. Kävimme ensimmäistä kertaa melomassa Niittysaarten välisen kapeikon ja vielä kapeamman Vehkasaaren idyllisen kapeikon läpi, joka aina ei edes ole läpimelottavissa. Eteläinen Käärmeluoto on aina yhtä kaunis pienen hiekkarannan varustamana, jonka myös monet muutkin veneilijät ja melojat olivat huomanneet hellepäivänä. Kiersimme Lauttasaaren, minulle oli laskujeni mukaan viides kerta. Matkaa tuli noin 13 km.

Syöksymässä Vehkasaaren kapeikkoon…

Vehkasaaren kapeikon keskellä

Läpi päästiin, takana Vuokko Laaninen

Vedessä kävelijöitä Lauttasaaren ja Sisä-Hatun välillä 🙂

by

Taipalsaaren Kirkkosaaren kierto 4.8.2018

Löysimme Markon kanssa hienon uimarannan Saimaanharjun Konstunhiekalta, jossa yövyimme helteisenä kesäyönä. Seuraavana päivänä meloimme Kuivisaaren korkean sillan alta Toijansalmeen, jossa tuli vastaan uusi korkea silta. Seuraava silta Kopinsalmessa olikin matala ja vastakohta edelliselle. Seuraava etappi oli Leväsen kylä saaren pohjoispäässä, jossa pidimme pidemmän tauon, evästimme ja kävimme uimassa kylän rannassa. Jatkoimme saaren kiertoa vastapäivään ja välillä jopa pieni sade kostutteli vilvoittavasti helteen keskellä melontaamme. Riutanniemessä on myös laavu, mutta tämä oli kauempana rannasta ja maihinnousu olisi ollut todella kivinen ja jyrkkä, joten päätimme jatkaa matkaa suoraan takaisin uimarannalle. Matkaa tuli yhteensä 38 km.

Kävimme paluumatkalla tutustumassa myös Taipalsaaren idylliseen kirkonkylään ja Röytyn kotiseututaloon, vanhoihin maatalouslaitteisiin ym. Kiipesimme myös Kuivaketveleen linnavuorelle, jossa oli näköalapaikka ja muistot vanhasta linnoituksesta komean ja pitkän kallion huipulla. Kivisalmessa Kettu Repolainenkin tuli rennosti lönkytellen vastaan tienvierustalla 🙂

 

 Taipalsaaren Kirkkosaaren kierto 4.8.2018

by

Varkaus- Oravi 4.7.-5.7.2018

Meloimme Markon kanssa kauniin maisemareitin Varkaudesta Oraviin keskikesän helteellä. Lähtöpäivä oli kaunis ja lämmin, yövyimme Taipaleen uimarannan venerannassa Haapasaaren kupeessa, jossa uimme aamulla ennen lähtöä Siitinselälle. Meloimme Akonlahden läpi Messalmen kapeikon läpi Tahkoselälle, josta edelleen Virtasalmen kapeikkoon. Tutkimme myös Paattikanavan ja totesimme, ettei tästä ole mitään läpikulkumahdollisuutta vesitse edes kajakilla. Tie oli täysin ummessa koko leveydeltä. Hyvä että otimme taas varman päälle ja valitsimme varman reitin. Meloimme Kerisalonsaaren ympäri ja ensimmäinen pysäkki löytyi Hoviniemen kupeesta Puomilansalmesta. Saimme kajakin hyvin pieneen venerantaan ja kävimme uimassa hyvin lämpimässä vedessä. Paikallinen kalamieskin jutteli miten oli ongella saanut haukia jne. Jatkoimme Vauhkolanlampeen ja Hyviänsalmen kautta Kupialaan, josta löytyi kanavareitti. Kupialansalmessa oli rakennettu imukanava erillistä reittiä pitkin ja rakennettu pieni maavalli, joka oli kuitenkin ylitettävissä helposti veneille tehtyä kumipyörillä varustettua luiskaa pitkin. Jatkoimme Syväsalmeen ja Lankilansalmeen, jossa näkyi mm. komea kartano. Tämä oli todellista kapeikkomelontaa parhaimmillaan!  Suopursu kukki ja näimme kaksi kurkeakin aivan lähietäisyydeltä. Saavuimme lopulta Kosulanlampeen ja Rantasalmen keskustaan. Yövyimme Rantasalmen uimarannalla ja kävimme tietysti uimassa. Kävimme tutustumassa myös kirkonkylään ja kirkkoon illalla ja totesimme Rantasalmen kylätien olevan aikas hiljainen 🙂

Seuraavana päivänä alkoi matalapaine painaa päälle ja tihuttaa vettä. Meloimme Pientä Raudanvettä pitkin Ketveleen kanavalle. Asikkalan lomakeskuksen kohdalla kävin pienellä huoltotauolla sateen keskellä. Suunnittelimme ensin Vaahersalon saaren kiertämista pohjoispuolitse Saksanniemen kohdalta, mutta tämä oli täysin kaisloista umpeen kasvanut, joten jouduimme kiertämään saaren eteläpuolitse. Laivonselällä tuuli alkoi painaa päälle suoraan vastaan. Puikkelehdimme saarten välistä lopulta Linnansaarelle, joka oli itsessään nähtävyys, mm. Linnansaaren torppa. Matkaa tuli lopulta noin 84 km. Hieno reitti, jota voi suositella kaikille melonnasta kiinnostuneille.

Kupialan imukanavan maavalli

Syväsalmen kapeikkomelontaa

Rantasalmella

Ketveleen kanavalla Suurisalon saaren eteläpäässä.

Linnansaaren torppa sisältä

Marko ja Henri fiilistelemässä Linnansaaren torpan edustalla.

by

Hurissalon kierto 15.-18.6.2018

15.6.2018 aloitimme  Markon kanssa retken, jossa lähdimme Varkaantaipaleen kanavan eteläpuolelta Someenjärveltä. Meloimme Louhivedelle, jossa ensimmäinen kiva taukopaikka löytyi Otrasaaresta. Tämä on virallinen ulkoilu-ja retkeilysaari, jossa mm. laavu ja ulko-WC sekä komea näköala kallioln laelta Louhivedelle Mikkelin suuntaan. Sitten jatkoimme Anttolan Väätämönsalmelle ja lopulta Korvensaaren ulkoilusaareen yöksi. Saaren eteläkärjessä on venelaituri, grillikatos ja myös sauna.

16.6.2018 seuraavana aamuna saunoimme ja uimme pitkän kaavan mukaan. Halkoluodoilla näimme komean kalliojyrkänteen siirtolohkareineen ja kalasääksen pesän viereisen luodon kelopuun latvassa. Sain pari kohtuullista kuvaakin. Sitten jatkoimme tutustumista Makutsaaren laavuun lyhyelle tauolle. Makutsaaren edustalla on myös Luonterin syvin kohta, noin 70 metriä.

https://www.juvanlehti.fi/2017/04/02/luonteri-on-jaalle-nousevien-vesien-jarvi/

Kävimme pysähtymässä Pihlajasalon lounaispuolella Tikaskaarteenvuoren kalliomaalaukseen, josta ei kyllä suoraan sanoen nähnyt yhtään mitään muinaisia piirroksia järvelle puiden läpi eikä edes maitse, vaikka edustalla olevalta tieltä kävimme kurkkimassa. Pitäisi olla optiikkaa mukana, tai kiipeilyvarusteet ja rutkasti aikaa ja intoa etsiä kallion pinnasta muinaisia piirroksia 😉  Jatkoimme melontaa Pihlajasalon pohjoiskärkeen Maaralansalmeen. Pidimme tauon Sarvikallionniemessä, jossa oli todella idyllinen hiekkaranta. Jatkoimme kohti Hirvensaloa, matkalla tuli ensin Ristiniemen retkeilyalue ja sitten Karihiekka, jonne jäimme yöpymään. Paikalla oli myös paljon Kuopion kiipeilyseuran jäseniä.

17.6.2018 jatkoimme melontaa kapeikkoon Hakolahteen. Hakolahden ja Pienen Hakolahden välillä kulki tie ja tästä oli lopulta pakko nostaa kajakki tien yli. Ali menevä rumpu oli aikas paljon liian pieni melottavaksi;)   Pienellä Hakolahdella oli komeita kalliojyrkänteitä ja myös yksi pieni luola nähtävyytenä. Seuraavaksi etappina oli legendaarisen Pistohiekan hiekat, jossa menimme pizzalle ja uinnille luonnollisesti myös. Seuraavaksi etappina oli Riuttaniemen Kaasuvuoren hiekkaranta Ruokotaipaleella. Venäläisiltä kalastajilta löytyi retkituoli ja uistin sekä muuta pikkuroinaa rannalta. Kalastus ilmeisesti kiinnostaa tässäkin kohtaa. Kiersimme nyt Summalansaaren eteläpuolelta Syväsalmelta jo ennestään tutulle reitille ja pystytimme teltan Vekarsalon Jauhokankaan kauniille hiekkarannalle Mallaslinnoituksen läheisyyteen. Seuraavana aamuna Korkiasaaresta souti reipas vanhempi mies Ristiinan Pursiseurasta ja kävi tutustumassa Mallaslinnoitukseen.

18.6. 2018 oli edes retken päätöspäivä. Lähdimme aamiaisen jälkeen melomaan Käenniemenselän yli, jossa ylitimme koko Saimaan syvimmän kohdan 84 metriä siinä samalla. Pöllänvedelle Himalansaaren eteläpuolelle tästä, josta kapeikkoa pitkin Siltasalmen läpi edelleen Yövedelle. Himalansaaren Mustikkavuori oli komea jyrkännekallio oikealla puolella ennen kuin suuntasimme Varkaantaipaleen kanavalle. Vastaan tuli myös pari kirkkovenettä, joille huusin tsemmppivetoja 😀   Ilmeisesti kisa oli aika loppusuoralla, kun perämiehetkin istuivat hiljaa ja vain yksittäiset soutajat jaksoivat enää vetää tosissaan. Rantauduttuamme matkaa oli mittarissa lähes 120 km ja muistona täydellisen kauniit säät joka päivänä. Kiersimme uusina saarina tällä retkellä Suomen sisävesien kolmanneksi suurimman saaren, Hurissalon, Hirsisaaren, Pihlajasalon, Hirvensalon, Saukonsalon ja Himalansaaren. Parempaa ei voisi retkeltä toivoa.

Kävimme maitse tutustumassa myös Astuvansalmen komeisiin kalliomaalauksiin, historialliseen Kallioniemen kartanoon, Pien-Toijolan talonpoikaismuseoon ja Ristiinan kirkonkylään. Ristiinan kirkolla oli myös Otto von Fieandtin hautamuistomerkki, joka tietämän mukaan on tuotu Neuvostoliitosta Suomeen sodan jälkeen.

Hurissalon kierros

Lähtö Varkaantaipaleen kanavan kupeesta. Kanava on itsessään nähtävyys, jonne pääsee myös maitse lähelle.

Näköalamaisema Otrasaarelta Louhiveden selälle Mikkelin suuntaan

Auringonlasku Väätämönsalmella

Saunamestari Korvensaaren saunan patiolla

Halkoluotojen siirtolohkareet, jossa vieressä olevalla luodolla myös pesivä kalasääksi

Professori E.N. Setälän Kallioniemi Varkaantaipaleella, jossa kävimme tutustumassa retken jälkeen.

Henri eläytymässä Astuvansalmen kalliomaalauksiin 🙂

Viipurin sorvalissa Otto von Fieandtin hauta, jonka hautakivi on epävirallisen tiedon mukaan tuotu takaisin Neuvostoliitosta sodan jälkeen

by

Pihlajaveden kierto 26.-27.5.2018

Punkaharju on Suomen kansallismaisemia, hieno kapea harju kulkee järvenpinnasta korkealle näköalamaisemiin ja on näkemisen arvoinen. J.L. Runebergin patsas harjun laella todistaa kansalliskirjailijankin olleen kiinnostuneen aikanaan näistä samoista maisemista. Majoituimme perjantai-iltana Laukansaareen Rakokivenniemen laiturin viereen Tuunaansalmen sillan loisteeseen. Lauantaina aloitimme reitin pohjoisen suuntaan, josta kiersimme Enanniemen ympäri ensi alkuun. Enanniemen ympäri pääsee Taipaleen kanavan (pienen siltarummun) kautta. Muutenkin olen oppinut tähän astisilla melontaretkilläni että karttoihin merkittyjä kanavia on kahdenlaisia, oikeita sulkukanavia ja pieniä alikulkurumpurännejä, joista viimeksimainittuja on selvästi enemmän. Pidimme tauon Punkaharjun kirkon kohdalla olevalla kauniilla uimarannalla, jossa paikallinen veikkonen tuli pikkupäissään kertomaan meille Pihlajaveden mielenkiintoisista paikoista, erityisesti Nenäniemen kohdalla olevasta pienestä Hiekkasaaresta, joka sanan mukaisesti olisi hiekkainen. Löysimme tämän saaren ja se todella piti paikkansa, saari oli todella idyllinen taukopaikka ja olisi soveltunut hyvin yöpymiseenkin. Kiitos vielä paikalliselle oppaalle 🙂   Yövyimme Mustasaaressa, joka on virallinen ulkoilu-ja retkeilysaari, viihtyisä sellainen. Kiersimme saaren patikoiden ympäri ja tulistelimme illalla osittain karkottaaksemme hyttysiä. Seuraavana päivänä jatkoimme melontaamme kohti Ahvionsalmea, missä toinen automme odotti parkissa. Tämä olisi ensimmäinen kahden auton avulla tehty retki pisteestä A pisteeseen B.

Toisen melontapäivän aluksi rantauduimme Kongonsaaren eteläpäässä olevaan Salpalinnoitukseen. Korkiataipaleensaaren kohdalla oleva linnoitus oli välirauhan aikana räjäytetty ja kaivettu kallion sisään, kaksi konekivääriasemaa miehisötiloinen ja kaksi tykkiasemaa ylempänä juoksuhautoineen olivat kalustoa vaille valmiita, mutta näitä ei ehditty käyttää tositarkoituksella. Tärkeitä ja hienoja sotahistoriallisia muistoja ja nähtävyyksiä niistä silti saatiin. Linnoituksella vierähti muutama tunti (ns. ylimääräistä) aikaa mutta kyllä se silti kannatti. Jatkoimme tästä Uitonsalmen kautta Pienen ja Suuren Kontiaisen välistä komealle Tetriniemen hiekkarannalle taukoa pitämään. Tästä olikin enää kymppi maaliin Ahvionsalmen lossirantaan. Matkaa tuli reilu 60 km.

Kahdesti aiemmin olen melonut Moinsalmensaaren pohjoispuolista reittiä, 2014 Moguliretkellä ja 2016 ensimmäisellä Vuoksennauhalla ukkosen ja sateen takia. Nyt tuli kierrettyä samalla Pihlajaveden suuret saaret, Moinsalmensaari, Kongonsaari, Pellossalo, Saukonsaari, Punkaharjun ja Pihlajaveden Laukansaaret ja Ritosaari. Pihlajavesi oli suurimmaksi osaksi luonnonsuojelualuetta koko eteläpuolinen osuus, järvenselillä vallitsi yllättävänkin seesteinen ja jopa erämainen tunnelma.

Pihlajaveden kierros 26.-27.5.2018

 

Punkaharjun ja Laukansaaren välinen salmi ja komea silta. Taustalla Punkaharjun näkyvin maamerkki, kauniin valkea vesitorni.

Mustasaaren retkeilysaari Pihlajavedellä Nenäniemen kupeessa lähellä Kongonsaaren eteläpäätä.

Kongonsaaren salpalinnoitus järveltä päin nähtynä

Satunnainen Tutkimusmatkailija Kongonsaaren salpa-aseman konekivääripesäkkeessä 🙂

 

by

Ruuhonsaaret 11.6.2018

Suur-Saimaalla Kyläniemen pohjoispuolella sijaitseva Ruuhonsaarten kokonaisuus on todella hieno yhdistelmä. Kolme saarta ovat lähekkäin toisiaan, pohjoisin saarista sisältään Pajarinsärkän pohjoiskärjessä ja Ruuhonpurnun, jossa kävimme Edvinin kanssa pohjukassa asti pyörähtämässä. Venäläiset kalastajat viihtyivät myös tällä purnun pohjukalla. Honka-Ruuho on myös kaunis retkeilysaari, mutta Taka-Ruuhoon on panostettu retkeilypalvelut pääosaltaan. Sauna oli minusta paras mitä olen pitkään aikaa löytänyt, vanha hirsisauna, jossa pehmeät kosteat löylyt ja lisäksi oli veneilijöille laiturit ja grillikatos ym. Saunoimme ensisijaisesti ja saimme seuraa kalastajasta, joka kertoi mielenkiintoisia retkivinkkejä Luonterin vesistöstä ym. Pikkusade tihkutti paluumatkalla. Lämpimistä keleistä huolimatta uintivesi oli vielä aika raikasta;) Matkaa tuli  Kyläniemen pohjoispuolelta noin 10 km.

Paluumatkalla mustarastaan poikanen tms. oli tien pinnassa ja nousi lentoon juuri kun autoni meni yli, luulin tämän pysyvän maassa. Lintu sai osuman ja pyörähti päästään pudoten konepellille ihmettelemään. Ajoin jonkin matkaa, kunnes lintu tipahti hiekkatien reunaan ja pysäytin auton. Lintu oli onneksi toipunut ja sain kuvan siitä ennen kuin se lensi tiehensä. Aikamoinen kokemus meille autossa ja varsinkin linnulle itselleen. Sekin tarina sai onneksi onnellisen lopun 😀

Edvin ja Henri Ruhansaaren saunalla

Ruhansaaren (Saimaan paras) sauna sisältä

Rastas selviytyi paluumatkalla James Bondin tavoin elävänä auton konepellille 😉

Rastas lähikuvassa ennen kuin se sai siivet alleen